Tuo lause on takertunut mieleeni. Siitä ei ole aavistusta, kuka nuo on suoltanut suustaan. Tällä hetkellä, eikä vähään aikaan ole ollut valtaa suomen hallituksella. Etujärjestöt määräävät marsin tahdin. Parlamentaarinen valta on näennäinen. Elämmekö näennäesdemokratiassa? Edustajat valitaan vaaleilla. Vaalien tulosta ei kunnioieta. "Väärin äänestetty!" "Tietäjä iänikuinen" Paavo väyrynen valitti. "Vaalitulos ei vastaa kansan tahtoa." Demaritkin joskus haikailivat uusia vaaleja.
Tämmöisiä tulee mieleen seuratessa tämän hetken lakkoilun järjettömyyttä. Järjettömyys lisääntyy kulovalkean tavoin. Minä olen lakossa. Sinä olet lakossa. Me olemme lakossa. He aikovat liittyä lakkorintamaan. Kuka tekee töitä? Milloin korvataan syntyvät vahingot ja tappiot? Mitä seuraa, kun Katkerat riidat jäävät mielissä jäytämään? Valtakamppailut jättävät arpia.
Pari epäonnistunutta lakon yritystä: Poliisit lakkoilivat. Vaativat tuntipalkkaan lisää kuusi markkaa. Aikana, jolloin moni teki täyttä päivää korotuksen suuruisella tuntipalkalla. Lakko lopahti alkuunsa. Kului muutamia päiviä, kun huomasin Pielavedellä tuntemani konstaapelin käppäilevän asemalleen. Lakko hiipui vähin äänin. Palokunnan lakon vaiheita en muista. Semmoinen kuva jäi, että se oli luhyt. Silloin ahersin etelämpänä. Siellä paikallisessa tanssipaikassa oli sen liiton puheenjohtaja. Katsoin melko alakuloista miestä, pettynyttä.
Television ruudussa näkyi lakon eturintaman johtaja. Kasvoilla täydellinen harmituksen punasävy. Edellispäivänä vielä uhosi kaikkivoivan mahdilla. Karahti karille. Jotenkin on semmoinen kutina, että Antti Rinteenkin paatti kolisee matalikon kiviin. Ilakoivat "ihmiskasvoisella hallituksella". Suomessa ei kannata minkään sortin vallankumous. Jokainen lakko tekee vain hallaa.
Ja miten vähäpätöisestä kaikki vouhotus alkoi? Suuremman merkityksen tapahtuma, "Afrikan kevät" ei tuonut onnellisuutta, vaikka "demokratia saapui Afrikkaan". Noihin vakuutteluihin ei uskonut erkkikään. Ennustin pikaista takatalvea.
Minua saa vapaasti moittia sopimattomasta rinnastuksesta. Pähkäilen inhimilliseltä kantilta. Ihmiset toimivat tuulispään tavoin. Tämän hetken haitallisin toiminta on kannatusten mittaus!?? Miksi mitataan, kun on mahdollisuus äänestää vaaleilla? Kun en ole, mutta jos olisin, niin esittäisin gallupit kiellettäviksi lailla, niiltä osin, kun ne koskevat valtiollista.
Joku viisas ilkkui: "Kuinka ne ilkeävät istua hallituksessa niin pienellä kannatuksella". Valitaan hallitus galluppien mukaan Voimme lukea mediasta: Hallituksen vaihtoviikot!
Istuin tässä hämärän tuloon. Pidän taukoa. Hengähdän. Käyn uimahallilla. Jatkuu huomenna.
En tiedä, enkä pysty arvioimaan, miten hyödyllinen oli aikoinaan Suurlakko? Minkä verran se auttoi Suomen itsenäistymisessä? Nimitys: Suurlakko vaikuttaa mahtipontiselta sitä taustaa vasten, minkä verran Suomen kansalaisia osallistui? Suomi oli siihen aikaan maatalousyhteiskunta. Ahersivat pelloilla ja metsissä. Jokainen lakkopäivä olisi potkinut omaan nilkkaan.
Luulen ymmärtäväni jotain. Mielestäni elinaikanani polkaistut lakot olivat kaikki turhia. Taloudellista edistystä ne eivät poikineet palkkoinakaan. Enimmäkseen ne olivat "näytön paikkoja". Lakoilla tavoiteltiin yhdistyspomojen vaikutusvallan osoittamista: Pyörät pystyttiin pysäyttämään.
Kommunistien ainoa tavoite ei ollut työläisen etu, vaan vallankumouksen tavoite. Mikä vallankumous tarkoitti neuvostokommunismia.
Ensimmäinen mielikuva jäänyt veturimiesten lakoista. Lehdistä niistä voin lukea. Paperimiesten lakon uhista kertoivat. Monissa lakoissa osallistui etuoikeudettua väkeä, ei duunariköyhälistöä. Heräsi kysymyksiä?
Tässä kohtaa otan esille kirjapainoalan, etuoikeutettuja hekin olivat silloin. Istuin junassa Helsingin seudulla. Radiosta kuului lakkokiihkurin vuodatus, miten kirjapainon työntekijät jääneet jälkeen tuhat markkaa kuussa. Itse olisin tyytynyt tuhannen markan kukausipalkkaan. - Onpa kallispalkkaista väkeä?!
Ajan rattaan pyöriminen alkoi kiihtyä juuri siihen aikaan. Digitaalikehitys ei käsitteenä ollut tajunnassani, mutta tekniikan kehitys vaikutti. Kukaan ei pystynyt kehityksen vauhtia ennustamaan, eikä sopeutumaan.
En ollut näkemässä, enkä kokemassa, mutta jäi mieleeni lankoni Kari Kemppaisen kertomat. Kari oli oppipojasta kehittynyt faktoriksi. Kertoi viisaasta ammattiyhdistyksestä ja työnantajista. Tekniikka poisti työtehtäviä. Poistaa tänäkin päivänä. Nyt ei ole viisaita?! Ymmärsin niin, että työnantajapuoli ja tekijäpuoli joustivat. Työnantaja puoli lupasi jarruttaa irtisanomisia. Työntekijä puoli lupasi olla lakkoilematta. Myös olla vaatimatta suuria palkankorotuksia. Eivät pitänet suurta ääntä. Ay-aktiivi voi penätä: "Koskaan ei palkakorotukset olleet liian suuria!" Eipä tosiaan, inflaation peikko haukkasi!
Kommunistit ajoivat vallankumousta. Demarit katkeroituivat yhden äänen tappiosta ja valitsijamiehillä kikkailusta presidentin vaalissa. Yhtä jalkaa yleislakkoon!
Yleislakossa korostui "näytön paikka". "Todistimme, että me pystymme lamauttamaan Suomen."
Uskallan sanoa v 1956 yleislakkoa suurimmaksi typeryydeksi pitkiin aikoihin. Vain vahinkoa saatiin yhteiskunnalle. Taloudellista vahinkoa. Minkäänlaista edistystä ei tapahtunut. Ay-aktiivit mainostavat yleislakkoa suurena saavutuksena. Vaatimattomiin aivoihini tuli uusi käsite: Virtuaalitodellisuus. Uskonnotkin ovat sitä.
Satuin v 1956 olemaan Suonenjoella Eskelisen kaupassa. Eskelinen oli vaurastunut. Silloin hallitsi melkoista omaisuutta. Työväkeä oli kaksikymmentäneljä vierasta ja omia muutama. Lakon aikaan oli Kuopiossa Keskon tilaisuus. Eskelinen oli K-kauppias. Pääsin mukaan kuskiksi, kun tiesivät minun voivan olla ilman alkoholia. Liikemiesklubin tiloissa anniskeltiin väkeviä.
Huvittaa, kun kauppiaat eivät suinkaan ole "proletaareja". Pieni ristiriita koitui. Koko Eskelisen porukka oli kommunisteja. Ihan totta. Ja vielä, mikä myöhemmin selvisi, uskollisimpia stalinisteja.
Tyypillistä minun u-tuuriani. En tiennyt etukäteen.
Liikemiesklubin tilaisuudessa luonnollisesti kauppiaat paheksuivat lakkoa. Pekka Eskelinen puolusti pontevasti työläisten oikeuksia. Suurta kinaa ei syntynyt, olivat kai viisaampia. Tilaisuus ei ollut puoluepoliittinen. Pekka Eskelisen oli helppo puhua. Oma väkensä ei ollut lakossa. En minä, eikä monikaan yleensä myymälähenkiökunnasta koko maassa. Mitä Pekka Eskelinen olisi tuumannut, jos väkensä olisi lakkoillut?
Pieni sivujuonne tuli. Matalouden harjoitajat julistivat toimituslakon. Naurettava hanke!? Kahtena päivänä ei kaupassa ollut maitoa. Ei Eskelisen kaupassakaan. Niinä päivinä hain maitoa Matti Ylöseltä. Karjatilat eivät kaataneet lypsämiään maahan. Kovasti alkuun uhosivat. Mahdotontahan se oli. Järjetöntä. Maitoa tuli.
Mutta lakko jatkui mielettömän pitkään.
Ainoa lakon uhka, jota ymmärsin oli liikeapulaisten ajama. Liikeapulaisten palkat olivat surkeat. Eikä ylitöistä maksaneet. Tehtiin pitkää päivää. Sodan jälkeen oli tärkeää sotakorvausteollisuus. Palvelualat sivuseikka. Liikeapulaisten lakkoa ei tarvinnut aloittaa. Liitto teki hyvää työtä. Sai oloihin huomattavaa kohennusta.
Tämä ei ole mikään kaunokirjallisuuden helmi. Mutta en korjaile. Tämä on tajunnan virtaa, kuitenkin rehellistä. Olkoonpa vaikka vähemmän viisasta.
Kului tässä pari päivää. Kun kirjoitan, niin aina huomaan tekeleeni vajavaiseksi. Työmarkkinapolitiikasta jäi mainitsematta oivallukseni. Silloin oli tavan mukaisen nokittelun jälkeen saatu "laiha" sopu. Toimittaja kysyi: "- Onko tämä ratkaisu inflatoorinen? Harri Holkeri vastasi: "Niin inflatoorinen kuin olla voi!"
Näin aikojen päästä on ymmärretävää, etten muista, oliko kysymys Holkerin aikaisesta, vai jostain toisesta? Kuitenkin samantapainen tilanne, josta aprikoin: - Minkähän takia työnantajapuoli suostui niinkin vähällä sopimukseen ja palkankorotukseen? Melko lailla kuitenkin nokittelivat. Teatteriako?
Omalla vähäisellä ymmärryksellänikin tuntui selvältä, että ratkaisu oli pitkän päälle kestämätön.
Lupa on viisastua, tai paremmin sanottuna, ottaa opiksi. En ymmärtänyt siinä yhteydessä ottaa huomioon valuuttakurssien vaikutusta. Eivätkä Ay-pomot siitä puhuneet. Näyttelivät osansa ja ylpeilivät saavutuksella. Työläiset hyötyi? Ketkä hyötyivätkään? Ja sitä enemmän rikastuivat, mitä suuremmat palkankorotukset tingittiin ja inflaatio!
Silmäni avautuivat pienyrittäjän sanomisesta. Hän myi tuotteitaan Saksaan. Vahvan valuutan maahan;
"- Sain kurssivoittoa 85 000 mk."
Hypisteli vielä hyppysillään: "- Ihan ilman mitään, näin vaan".
Siitä johtuen aloin aprikoimaan: Näin pieni yrittäjä hyötyi suunnilleen hyväpalkaisen työntekijän vuosikustannuksen verran.
Miten paljon saivatkaan kurssivoittoja suuret vientiyritykset? Siinä auttoi osaltaan Suomen Ay-poliitikot.
