Seurakunnan virastossa, alemmassa kerroksessa, ovat huomanneet Erkin rivakan askelluksen hidastuvan. Niinpä iskevät markkinarakoon. Eivät kuitenkaan vihjaile kuoleman pelosta.
"Tervehdys Suonenjoen seurakunnasta." Laadukkaasti painettu kortti. Kaksi isoa valkoista ruusua.
Seitsemän virkailijan puhelin numerot. "Taivaallisen Isän siunausta". Kirkoherran puumerkki.
Herrasmiesmäistä.
Pielavedellä Jehovan todistajat hyökkäsivät kuin korpit haaskalle. Takertuivat jo portaiden puolivälissä. Uhkaavalta tuntuvalla äänensävyllä: "kun ikää tulee ja sairauksiakin, niin pitää ruveta ajattelemaan!" Pumaskat kourassaan uhosivat.
Tunnustan, etten käyttäytynyt hyvin. Olin epäkohtelias. Olinkohan vihaisen näköinenkin?
Poistuivat vähin äänin.
Otti aivoon, kun alkoivat pelottelulla. Helvettiä ei maininneet, eikä kerinneet selostaa Taivaasta.
Kylältä kuulleet tilanteeni. Jouduin sairaalaan. Ylimääräistä dramatiikkaa toi tieto ambulanssista.
Arvelivat iskeä otolliseen aikaan, juuri sairaalasta pääsyyn. Olin levollinen sairaalaan mennessä ja levollinen sairaalasta päästyäni. Kuoleman ja Helvetin pelottelu ei tehonnut.
"Jumalan Ihmiset" eivät voi tietää, miten paljon olen lukenut. Raamatunkin luin tarkkaan, vaikka olin nuori. Lapseksi sellaista sanovat. Ulkoisista seikoista päättelen: olin yhdeksän vuotias. Luonnollisesti ymmärrys jäi vähälle, mutta luulen Raamatun toimineen "rokotteena".
