Pari viikkoa söin pakasteesta kuhia ja valmiita keittoja. Pähkäilin ruoan laittoa. Edellispäivänä otin sulamaan tatteja. Voimariinirasian täysi. S-marketista kylkiviipaleita lähes 400 g paketti. Käytin puolet ja toisen puolen pakasteeseen. Ostin perunoitakin. Ehkä kastiketta. Sian viipaleet pätkin tuuman mittaisiksi. Panin jo pannun levylle ja läskit pannuun. Jääkaappia aukoillessa havaitsin jäännöksen kaalinkerästä. Se oli isompi kuin luulin. Jospa en teekään kastiketta, vaan rustaan ruokaa. Pannulle öljypullosta jämän, ehkä pari ruokalusikallista. Voista jäännöspala kalan paistosta jäänyt, vähän enemmän kuin ruokalusikallinen. Paloittelin kaalin. Kookasta sipulia puolitoista, puolikas jäänyt eilen.
Pyörittelin pannulla sianlihoja. Lähes kypsäksi. Pannulle irtosi rasvaa. Sitten kaalit, sipulit ja paloitellut sienet. Suolaa sattui sopivasti. Pippuria ja muutamia siruja inkivääriä. Ajastinta 40 minuuttia. Virta täysille. Tarvikkeista irtosi kostuketta. Keitos alkoi kiehumaan. Sovittelin lämpötilan, lasikansi päälle ja annoin muhia.
Tapani mukaan unohdin ja keitos ei kiehunut kun katsoin. Se olikin kypsää! Oli tosi maukasta, miten ruoka voi olla näin hyvää!? Terveysintoilijat moittisi liian rasvaiseksi, mutta eivät he tiedä. En keittänyt perunoita. Tapani mukaan söin vain laittamaani ruokaa. Ei mitään muuta. Ei lisukkeita. Tomaatin unohdin. Kotvasen kuluttua havaitsin syöneeni hiukan liikaa. Vielä viiden jälkeen uidessa vaikutti. Vaikutuin siitä kun ei tullut sydänoireita, vaikka mässäilin. 26 - senttinen paistinpannu oli aluksi kukkuroillaan. Normaalin aterian osana semmoisesta tulisi neljä annosta. Ahmin siitä puolet. Toinen puoli huomenna.
