Pientä hankaluutta

 Valitsee jonkinlainen "matalapaine". En kirjoittanutkaan moneen päivään. Pää jotenkin jumissa. Aivastuksen tekemä vamma paranee hitaasti. Ei se oireile pitkiin aikoihin, mutta muistuttaa useampana päivänä. Yskiminen ei tunnu kovin. Joku liike ja uimahallin viileä vesi vihlaisee. Toimeen tulee tämmöisenäkin. En kuitenkaan uskalla hammasimplantin hommaan. 

Pitkäveteisessä yksinolossa on kuitenkin yksi helppous, ei tarvitse riidellä. Sen sijaan itse itselleni kiukuttelen. Unohtelen ja kömpelöin. Jalkakipu ei onneksi ole jokapäiväinen. 

Uimahallissa jaksan käydä. Uin vain altaan mitan kerrallaan. hengähdän välillä muutaman minuutin. Eilen sujui uinti kohtuullisesti, mutta uin yhden altaanmitan liikaa, siitä muistutti. 

Pitkää ikää pitävät saavutuksena. Kyselevät salaisuutta. Erittäin tyhmä kysymys. Jostain vieraskielisestä tekstistä tavasin: "silloin elämä on merkityksetöntä, kun on elossa, mutta ei elä." Siltä tuntuu. 

Tänään en harrastanut liikuntaa. Toivottavasti ei tule valvokkia. Joskus on uni hakusessa. Tänään laitoin ruokaa. Keittoa. Täyttyi kuusi rasiaa. Kuuden päivän varsinainen ateria. Yleensä olen itseeni tyytymätön. Sen pidän saavutuksena, kun laitan ja syön hyvää ja ravitsevaa ruokaa pienellä kustannuksella.

Taidan poiketa rutiinista, katson suomalaisen elokuvan, jota en ole katsonut aikaisemmin.     

Kunnallispolitiikka

 "Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista."  Onko? No, ainakin osittain. Entäpä toinen sanonta: "Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Kysynkin: - Kumpi sanonta ohjaa aktiivipoliitikon aivotoimintoja? Politiikkaa tehdään ja politiikan portailla kiivetään. Päätin kirjoittaa havainnoistani, jos jaksan.

Kimmokkeen sain netistä. Kunnanjohtajien yllättävistä eroamisista. Työssäni Eetu Mustosen kaupassa oli kunnallispolitiikka "käsin kosketeltavissa". Mustonen toimi aktiivisesti, sai vaikutusvaltaa. Sanonta "Joroisten rikkaat" juontui vahvasta maataloudesta. "Rikkaiden"  vastapainona vaikutti Varkauden tehtaat. Varkaus maksoi palkan monelle Joroisten äänestäjälle. Siitä seurasi ökypitäjän valtuustoon vasemmistoenemmistö. Kauppias Mustonen, sosialidemokraatti, kävi poliittisen koulunsa Pohjanmaalla. Arvelen, melkoisessa liemessä. 

Reaalipoliitikkona ja demareiden johtajana Mustonen järjesti sovinnollisesti kommunistien keulamiehen valtuuston puheenjohtajaksi. Melkoinen paradoksi! "Kesyttäminen" tuli Kekkosen aikaan tunnetuksi. Mustonen oli ovela. Mustonen kannatti maltillisuutta. Vältti "voitolla elämöinnin". Eikä kommunistien johtaja ollut "kiihkeä vallankumouksellinen".

Se oli ensimmäinen päivä. Kauppa meni kiinni ja porukka keittiöön syömään, minäkin. Myhäilen itsekseni tilanteelle. 18 vuotisena olin vielä lapsellinen, viaton ja rehellinen. Mitä asiallista Mustonen ensiksi kysyikään? Pielavedellä Jokijärven poliittista suuntausta. "- vasemmisto taitaa - ". Minä lapsellinen sanoin: - kommunistithan siellä. Rehellinen vastaus oli Mustoselle mieleen. Enhän minä tiennyt Mustosen olevan sosialidemokraatti. Mustoselle selvisi, etten ole kommunisti. En tänä päivänäkään pysty sanomaan, miksi suuntauduin sosialidemokratiaan.                                                                                                               *

Rautalammilla seurasin yhden valtuuston kokouksen. Siitä on jo yli viisitoista vuotta. Siellä näyttää asiat olevan edelleen "vinksin vonksin ja heikun keikun". Onko kunnanjohtajaa vai eikö ole? Silloinen kokous oli sekamelskaa. Ainoa selkeästi puhuva oli kunnanjohtaja. Ihmeen kauan Rautalammilla? Maalaisliiton perinteet kadoksissa. Keskustaryhmä hajonnut. Oli "oikea keskusta". Oli toinenkin "oikea keskusta". Kumpi lie ollut oikeammin oikea? Pätee sanonta, "kuin kissa ja koira". Keskinäinen viha aivan kiehui. Vasemmisto ei mesonut, mutta semmoinen tuntuma jäi, ettei yksimielisyys ollut kovin vahva. Asioita en tietenkään voi muistaa, vain tilanteen tulehtuneen ilmapiirin. Tänä päivänä tihkuvat tiedot kertovat melkoisesta "selvitystilasta". Koko ajanko samanlaista, mitä aikanaan seurasin? 

Kunnanjohtajan valinta onnistuu tahi ei. En ollut missään vaikuttamassa. Seurasin kyllä. Pielavedellä oli kaksi valintaa, joita en olisi tehnyt. Elinkeinoasiamieheksi Eero Niemelä oli katastrofi. Seurasin esiintymistään ravintolassa. Liikkui sujuvasti. Ihmettelin, mikähän tuo on miehiään? En osannut sijoittaa mihinkään ryhmään. Kaupparatsuja ei enää liikkunut, eikä tämä semmoinen olekaan. Nojasi toisella kädellään pöytää, jossa istuville asioi. Käytöksestään päättelin yksinkertaisesti, törppö. Nurmijärvelle mentyäni avasin Pielaveden paikallislehden. Kertoi elinkeinoasiamiehen valinnasta. Hihkaisin: - Nyt ne sai!  Mitä ne sai? kysyi vaimo. Semmoisen elinkeinoasiamiehen kun  Pielavedelle kuuluu. En ole kummoinen psykologi, enkä ihmistuntija, mutta joskus välähtää. Kunnanjohtaja kehunut: "Jos minun psykologinen silmä on vähänkin oikeassa, saimme erinomaisen elinkeinoasiamiehen." Niinpä.

Päivi Laajalan valintaa Pielaveden kunnanjohtajaksi en olisi kannattanut. Totesin itselleni sen, kun näin hänet livenä. Tässä tulee ilmi pätevyysvaatimukset. Valitaan pätevin. Ellei valita, pätevin valittaa ja valinta mitätöidään. 

Asia oli päivänselvä. Miksi näin pätevä haki Pielavedelle? Hakeminen oli kylmää taktiikkaa. Ei hänellä ollut motiivia Pielaveden kehittämiseen. Pielavedellä ei ollut riskiä. Toimi ilman virkavirhettä tarpeellisen ajan ansioluetteloon. Lähti alimmalta portaalta. Nousi askel kerrallaan. "Psykologinen silmäni" näki selvästi. Mutta ei nähnyt Ouluun asti. Hurja suoritus: Pielavesi- Oulu!  

                                                          *                                                                                                       Osmo Kärkkäinen hankki Keiteleellä gloriaa päänsä päälle. Kunnianhimoisella miehellä oli tietenkin korkeammat tavoitteet. Sattumalta olin kuulolla, kun Osmo Kärkkäinen kommentoi täpärää häviötään Kangasniemen kunnanjohtajan valinnassa. Sellainen käsitys annettu keskustan taholta, että valitaan. Kärkkäinen arveli siellä pelätyn kilpailua, hän sentään kahdentuhannen äänen saanut edellisissä eduskuntavaaleissa. Tuleviin tähtäsi. Ne kaksituhatta kuitenkin oli Kuopion vaalipiirissä. Ei ne jäänyt plakkariin toisen vaalipiirin varalle. Luulisi niin älykkään ihmisen tosiasian ymmärtävän. 

Osmo Kärkkäinen varmisti selustansa hakiessaan toisen kerran Kangasniemelle. Tuli valituksi. Osmo Kärkkäinen löi kirveensä kiveen. Ei valittu eduskuntaan Kangasniemeltä. Sen sijaan, jos pysyi Keiteleellä, olisi mennyt hyppien keikkuen eduskuntaan. Ensimmäisellä yrittämällä. En arvannut minä, eikä moni muukaan, eikä tiennyt Kärkkäinenkään. Mitä ei tiennyt? Ei tiennyt, eikä osannut ennustaa. Kuopion vaalipiiristä jättäytyi eduskuntavaalista neljä keskustan kärkinimeä. Monin verroin Kärkkäisen mentävä aukko! Osmo ei päässyt eduskuntaan. 

Jossain haastattelussa Osmo Kärkkäinen tunnusti saaneensa matkalla "turpiin".

Rautalampia ajatellen tulee mieleen Kittilä. Sielläkin muhii kahinan siemenet vuosikymmeniä. Rautalammillakin keskinäiset kaunat hiertävät edelleen. Kauanko sitä on kestänyt? Vilkaisin sitä läheltä yli viisitoista vuotta sitten. Milloin lie alkanut? Vuosien vai vuosikymmenien ajan?

On siitä jo kotvasen aikaa, kun lakkasin äänestämästä. Näytin kyllä aina naamani äänestyspaikalla ja jätin laillisen kupongin. Huumorimielellä äänestin sellaista ehdokasta, jota ei koskaan valita.           

                                                                                                              

Ei tervettä päivää

 Vielä tuntuu onteloissa. Verenpaineen mittaukset ei kuitenkaan kerro häiriöistä.                                           Viime viikolla mittasin aamulla.  138  74  52. toinen 133  70  51. Tänään mittasin iltapäivällä                139  70  53. toinen  139  70  50.  Ei paha.

Sängyssäni on kaksi lakanaa poikittain. Hartioista hikoilen. Usein hikoillun lakanan vaihdoin. Urakka otti niin koville, että tuli raju kipu jalkaterään. Sattui niveleen. Ison varpaan tyvinivelen olen noteerannut kauan sitten. Ei siinä kipuja tuntunut, mutta jonkinlainen alitajuinen ilmaisi siinä olevan nivelen. Nyt tulehtui ja turposi. Parantaako vai pahentaako, jos haudon kuumalla? Jalat pesuvadissa jäähdyttää veden nopeasti. Oivalsin. Täysi vedenkeitin kuumaksi. Pesuvatiin kylmää vettä. Säädän sen kuumalla lämpöön 40 - 45 astetta. Jalat veteen ja tarvittaessa lisään kuumaa. 

Kuinka ollakaan, hautominen auttoi heti ensi kerralla. Kolmannen jälkeen jalka tuntui hyvältä. Olisi tarvinnut vielä neljännenkin. Kahtena yönä jouduin nousemaan kivun takia. Keskellä yötä lämmittämään vettä. Hautomisen jälkeen sain unen päästä kiinni.

Sommittelen ruokia. Kyykistyin kurkistamaan hellan uuniin. Kirpaisi polvesta. Kaupassa piti käydä autolla. 

Vaivat siinä huonomman puolen jalassa.   

Sieniaika

 Harjanteella polun varressa on sienipaikka. Joskus löytynyt lampaankääpää. Pari päivää sitten oli vain kanttarelleja. kovin pieniä. Sain kuitenkin saalista hiukan. Yhden laikun jätin kasvamaan. Tänään rymysin sielläkin. Joku oli käynyt. Pyrin notkelman yli toiselle harjanteelle. Mitenkäkö pääsin? Pääsin kun kytkin nelivedon. Ei hävettänyt, kukaan ei nähnyt. Harjanteen päällä ei vielä ollut mitään. Sivussa ollut polku tukkeutuu kasveihin. Vaivoin pääsin tiettyyn paikkaan. Siellä oli minun kanttarellini. 

Pakasteessa säilyttämäni tulivat pannulla kitkeriksi. Funteerasin käyttötapoja. Eiliset sienet söin eilen ja tänään. Tein rehellisen läskisoosin kylkiviipaleiden voimin. Soosi oli mielestäni valmis. Sotkin kiehuvaan soosiin kanttarellit. En enempää keitellyt, ei niitä tarvitse kypsentää, niin arvelin. Perunoiden kanssa kelpo ateria.

Tänään keräämiäni on huomattavasti enemmän. Sama menetelmä. Vain isompi paistinpannu. Kylkiviipaleet, sipuli ja jauhot. Lopussa sekaan kanttarellit. Lusikalla pienen annoksen maistoin. Ainakin minun makuuni on hyvää. Jäänyt pari perunaa. Perunat ja kastike huomisen ruuaksi. Runsaan kastikkeen aion laittaa pienissä annosrasioissa pakasteeseen. 

Pakastettujen kanttarellien kanssa pettymyksen vältän. Pakastetut meinaan käyttää samalla tavalla kuin nämä tuoreet. Läskisoosi ja sienet sekaan. 

Järkipyykki

 Ihmetyttää täysin typerät pesukoneiden ohjelmat. Japanilainen rouva ihmettelee pyykinpesuaikaa Suomessa, kun heillä Japanissa siihen tarvitaan vain tunti. Koneeni jauhaa kolme tuntia. Leena sanoo omansa rumppaavan neljä tuntia.

Järjetöntä se on. Perehdyin pesuloihin koneita huoltamassa. Perehdyin pyykkäröintiin perusteellisesti. Korttiohjelmien laatimiseen asti. Vakuutan, että Japanilainen tapa on parempi, kuin nykyinen eurooppalainen vatulointi. 

Japanilaisen rouvan pyykki on puhdasta jo sen tiedon perusteella, mitä olemme kuulleet heidän siisteydensä korkeasta tasosta.

Koneeni on ruotsalainen Electrolux. Ostin sen hiljattain. Aioin tarkistaa sen toimintaa, arvioidakseni sopivaa pesuaineen määrää. Meni hermot. Kuka jaksaa vahdata kolme turhaa tuntia? Suurin osa kuluu tyhjää pyörittäessä. Mitä varten pyöritetään pelkkiä vaatteita, kun koneessa ei ole vettä, jauhetaan ja jauhetaan pelkkiä vaatteita kerta kaikkiaan turhaan. Tulee mieleen vanhat suomalaiset  tarinat hölmöläisistä. Kaiken lisäksi tulee vaikutelma huonosta pesun tehosta. 

En olisi uskonut ruotsalaisia noin tyhmiksi? 

Ei kai saksalaiset tuommoisia tehne, vaikka kaikkea keksivätkin? Entä muut? Valintani perusteet olivat, pienehkö koko ja muoto, slim. Sopii asuntooni pesukoneelle varattuun tilaan. 

Entä sähkön säästö? Sähköä se tarvitsee tyhjääkin pyöriessä.

Japanistako pesukoneet Eurooppaan? Markkinarako!