"Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista." Onko? No, ainakin osittain. Entäpä toinen sanonta: "Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Kysynkin: - Kumpi sanonta ohjaa aktiivipoliitikon aivotoimintoja? Politiikkaa tehdään ja politiikan portailla kiivetään. Päätin kirjoittaa havainnoistani, jos jaksan.
Kimmokkeen sain netistä. Kunnanjohtajien yllättävistä eroamisista. Työssäni Eetu Mustosen kaupassa oli kunnallispolitiikka "käsin kosketeltavissa". Mustonen toimi aktiivisesti, sai vaikutusvaltaa. Sanonta "Joroisten rikkaat" juontui vahvasta maataloudesta. "Rikkaiden" vastapainona vaikutti Varkauden tehtaat. Varkaus maksoi palkan monelle Joroisten äänestäjälle. Siitä seurasi ökypitäjän valtuustoon vasemmistoenemmistö. Kauppias Mustonen, sosialidemokraatti, kävi poliittisen koulunsa Pohjanmaalla. Arvelen, melkoisessa liemessä.
Reaalipoliitikkona ja demareiden johtajana Mustonen järjesti sovinnollisesti kommunistien keulamiehen valtuuston puheenjohtajaksi. Melkoinen paradoksi! "Kesyttäminen" tuli Kekkosen aikaan tunnetuksi. Mustonen oli ovela. Mustonen kannatti maltillisuutta. Vältti "voitolla elämöinnin". Eikä kommunistien johtaja ollut "kiihkeä vallankumouksellinen".
Se oli ensimmäinen päivä. Kauppa meni kiinni ja porukka keittiöön syömään, minäkin. Myhäilen itsekseni tilanteelle. 18 vuotisena olin vielä lapsellinen, viaton ja rehellinen. Mitä asiallista Mustonen ensiksi kysyikään? Pielavedellä Jokijärven poliittista suuntausta. "- vasemmisto taitaa - ". Minä lapsellinen sanoin: - kommunistithan siellä. Rehellinen vastaus oli Mustoselle mieleen. Enhän minä tiennyt Mustosen olevan sosialidemokraatti. Mustoselle selvisi, etten ole kommunisti. En tänä päivänäkään pysty sanomaan, miksi suuntauduin sosialidemokratiaan. *
Rautalammilla seurasin yhden valtuuston kokouksen. Siitä on jo yli viisitoista vuotta. Siellä näyttää asiat olevan edelleen "vinksin vonksin ja heikun keikun". Onko kunnanjohtajaa vai eikö ole? Silloinen kokous oli sekamelskaa. Ainoa selkeästi puhuva oli kunnanjohtaja. Ihmeen kauan Rautalammilla? Maalaisliiton perinteet kadoksissa. Keskustaryhmä hajonnut. Oli "oikea keskusta". Oli toinenkin "oikea keskusta". Kumpi lie ollut oikeammin oikea? Pätee sanonta, "kuin kissa ja koira". Keskinäinen viha aivan kiehui. Vasemmisto ei mesonut, mutta semmoinen tuntuma jäi, ettei yksimielisyys ollut kovin vahva. Asioita en tietenkään voi muistaa, vain tilanteen tulehtuneen ilmapiirin. Tänä päivänä tihkuvat tiedot kertovat melkoisesta "selvitystilasta". Koko ajanko samanlaista, mitä aikanaan seurasin?
Kunnanjohtajan valinta onnistuu tahi ei. En ollut missään vaikuttamassa. Seurasin kyllä. Pielavedellä oli kaksi valintaa, joita en olisi tehnyt. Elinkeinoasiamieheksi Eero Niemelä oli katastrofi. Seurasin esiintymistään ravintolassa. Liikkui sujuvasti. Ihmettelin, mikähän tuo on miehiään? En osannut sijoittaa mihinkään ryhmään. Kaupparatsuja ei enää liikkunut, eikä tämä semmoinen olekaan. Nojasi toisella kädellään pöytää, jossa istuville asioi. Käytöksestään päättelin yksinkertaisesti, törppö. Nurmijärvelle mentyäni avasin Pielaveden paikallislehden. Kertoi elinkeinoasiamiehen valinnasta. Hihkaisin: - Nyt ne sai! Mitä ne sai? kysyi vaimo. Semmoisen elinkeinoasiamiehen kun Pielavedelle kuuluu. En ole kummoinen psykologi, enkä ihmistuntija, mutta joskus välähtää. Kunnanjohtaja kehunut: "Jos minun psykologinen silmä on vähänkin oikeassa, saimme erinomaisen elinkeinoasiamiehen." Niinpä.
Päivi Laajalan valintaa Pielaveden kunnanjohtajaksi en olisi kannattanut. Totesin itselleni sen, kun näin hänet livenä. Tässä tulee ilmi pätevyysvaatimukset. Valitaan pätevin. Ellei valita, pätevin valittaa ja valinta mitätöidään.
Asia oli päivänselvä. Miksi näin pätevä haki Pielavedelle? Hakeminen oli kylmää taktiikkaa. Ei hänellä ollut motiivia Pielaveden kehittämiseen. Pielavedellä ei ollut riskiä. Toimi ilman virkavirhettä tarpeellisen ajan ansioluetteloon. Lähti alimmalta portaalta. Nousi askel kerrallaan. "Psykologinen silmäni" näki selvästi. Mutta ei nähnyt Ouluun asti. Hurja suoritus: Pielavesi- Oulu!
* Osmo Kärkkäinen hankki Keiteleellä gloriaa päänsä päälle. Kunnianhimoisella miehellä oli tietenkin korkeammat tavoitteet. Sattumalta olin kuulolla, kun Osmo Kärkkäinen kommentoi täpärää häviötään Kangasniemen kunnanjohtajan valinnassa. Sellainen käsitys annettu keskustan taholta, että valitaan. Kärkkäinen arveli siellä pelätyn kilpailua, hän sentään kahdentuhannen äänen saanut edellisissä eduskuntavaaleissa. Tuleviin tähtäsi. Ne kaksituhatta kuitenkin oli Kuopion vaalipiirissä. Ei ne jäänyt plakkariin toisen vaalipiirin varalle. Luulisi niin älykkään ihmisen tosiasian ymmärtävän.
Osmo Kärkkäinen varmisti selustansa hakiessaan toisen kerran Kangasniemelle. Tuli valituksi. Osmo Kärkkäinen löi kirveensä kiveen. Ei valittu eduskuntaan Kangasniemeltä. Sen sijaan, jos pysyi Keiteleellä, olisi mennyt hyppien keikkuen eduskuntaan. Ensimmäisellä yrittämällä. En arvannut minä, eikä moni muukaan, eikä tiennyt Kärkkäinenkään. Mitä ei tiennyt? Ei tiennyt, eikä osannut ennustaa. Kuopion vaalipiiristä jättäytyi eduskuntavaalista neljä keskustan kärkinimeä. Monin verroin Kärkkäisen mentävä aukko! Osmo ei päässyt eduskuntaan.
Jossain haastattelussa Osmo Kärkkäinen tunnusti saaneensa matkalla "turpiin".
Rautalampia ajatellen tulee mieleen Kittilä. Sielläkin muhii kahinan siemenet vuosikymmeniä. Rautalammillakin keskinäiset kaunat hiertävät edelleen. Kauanko sitä on kestänyt? Vilkaisin sitä läheltä yli viisitoista vuotta sitten. Milloin lie alkanut? Vuosien vai vuosikymmenien ajan?
On siitä jo kotvasen aikaa, kun lakkasin äänestämästä. Näytin kyllä aina naamani äänestyspaikalla ja jätin laillisen kupongin. Huumorimielellä äänestin sellaista ehdokasta, jota ei koskaan valita.