Valitsee jonkinlainen "matalapaine". En kirjoittanutkaan moneen päivään. Pää jotenkin jumissa. Aivastuksen tekemä vamma paranee hitaasti. Ei se oireile pitkiin aikoihin, mutta muistuttaa useampana päivänä. Yskiminen ei tunnu kovin. Joku liike ja uimahallin viileä vesi vihlaisee. Toimeen tulee tämmöisenäkin. En kuitenkaan uskalla hammasimplantin hommaan.
Pitkäveteisessä yksinolossa on kuitenkin yksi helppous, ei tarvitse riidellä. Sen sijaan itse itselleni kiukuttelen. Unohtelen ja kömpelöin. Jalkakipu ei onneksi ole jokapäiväinen.
Uimahallissa jaksan käydä. Uin vain altaan mitan kerrallaan. hengähdän välillä muutaman minuutin. Eilen sujui uinti kohtuullisesti, mutta uin yhden altaanmitan liikaa, siitä muistutti.
Pitkää ikää pitävät saavutuksena. Kyselevät salaisuutta. Erittäin tyhmä kysymys. Jostain vieraskielisestä tekstistä tavasin: "silloin elämä on merkityksetöntä, kun on elossa, mutta ei elä." Siltä tuntuu.
Tänään en harrastanut liikuntaa. Toivottavasti ei tule valvokkia. Joskus on uni hakusessa. Tänään laitoin ruokaa. Keittoa. Täyttyi kuusi rasiaa. Kuuden päivän varsinainen ateria. Yleensä olen itseeni tyytymätön. Sen pidän saavutuksena, kun laitan ja syön hyvää ja ravitsevaa ruokaa pienellä kustannuksella.
Taidan poiketa rutiinista, katson suomalaisen elokuvan, jota en ole katsonut aikaisemmin.
