Harjanteella polun varressa on sienipaikka. Joskus löytynyt lampaankääpää. Pari päivää sitten oli vain kanttarelleja. kovin pieniä. Sain kuitenkin saalista hiukan. Yhden laikun jätin kasvamaan. Tänään rymysin sielläkin. Joku oli käynyt. Pyrin notkelman yli toiselle harjanteelle. Mitenkäkö pääsin? Pääsin kun kytkin nelivedon. Ei hävettänyt, kukaan ei nähnyt. Harjanteen päällä ei vielä ollut mitään. Sivussa ollut polku tukkeutuu kasveihin. Vaivoin pääsin tiettyyn paikkaan. Siellä oli minun kanttarellini.
Pakasteessa säilyttämäni tulivat pannulla kitkeriksi. Funteerasin käyttötapoja. Eiliset sienet söin eilen ja tänään. Tein rehellisen läskisoosin kylkiviipaleiden voimin. Soosi oli mielestäni valmis. Sotkin kiehuvaan soosiin kanttarellit. En enempää keitellyt, ei niitä tarvitse kypsentää, niin arvelin. Perunoiden kanssa kelpo ateria.
Tänään keräämiäni on huomattavasti enemmän. Sama menetelmä. Vain isompi paistinpannu. Kylkiviipaleet, sipuli ja jauhot. Lopussa sekaan kanttarellit. Lusikalla pienen annoksen maistoin. Ainakin minun makuuni on hyvää. Jäänyt pari perunaa. Perunat ja kastike huomisen ruuaksi. Runsaan kastikkeen aion laittaa pienissä annosrasioissa pakasteeseen.
Pakastettujen kanttarellien kanssa pettymyksen vältän. Pakastetut meinaan käyttää samalla tavalla kuin nämä tuoreet. Läskisoosi ja sienet sekaan.
