Sitä minä olen. Ja suuresti suren, ettei demareilla ole talousihmisiä. Kuten ei muillakaan puolueilla. Valitettavasti ei yhdelläkään puolueilla ole halua, tai uskallusta tunnustaa Suomen talouden aallonpohjaa.
Väinö Tanner oli luomassa työväenliikkeen taloutta. Vahvoja osuusliikeitä. Niistä on muisto vain. Ei kai niitä tarvita enää? Olin naiivi ja sillä tavalla "uskovainen", että odotin sosialidemokratialta edistyksellisyyttä, "työväen etua". Siihen vaikutti aikoinaan Väinö Tanner.
Väinö Tanner oli Neuvostoliiton mielestä sotarikollinen. Siksi pidin virheenä demareiden päätöstä valita hänet sosdem-puolueen puheenjohtajaksi. Kieltämättä uhmakas isänmaallinen teko. Tosiasia oli: hiiri karhun naapurina! Typerät, viisaina itseään pitävät ilkamoivat nöyristelyä. "Nöyristely" pelasti Suomen itsenäisyyden. Karhu ja hiiri?
Suomi on suhteellisen vapaa. Entä tulevaisuudessa? Pelastaako Nato? Kuka tietää tai kuka ennustaa? Katsoessa historiaa, tulee mieleen, mikä on varmaa? Onko mikään? On syytä muistaa Nato-päätöksestä: Se tehtiin paniikkitilanteessa, ei suuressa viisaudessa. Päätöksen vaikutuksen arvioi historia.
Sentään hyvä, että voin tuoda esille tyhmiä päätelmiä.