Lauantai-iltana pelkäsin, etten jaksa laittaa ruokaa sunnuntaina. Tepastelin kauppaan, ostin tomaattia, kurkkua ja makkarapötkyn, varmistaakseni syötävän. Lauantai-illasta kaupan jälkeen muistan vain leikanneeni makkaraa kunnon viipaleen. Sen jälkeen on muistissa aukko. En muista valvomisia, eikä mitään hajua nukahtamisista. Makkaran jälkeinen selvä muistikuva on herääminen päivällä kello kaksi. Nukkunut syömättä ja tajuttomana. Keitin puuron ja söin. Menin vielä sängylle lojumaan. Nukahdin vielä tunniksi! Ei kovin tervettä.
Söin kurkusta puolet ja makkaraa runsaasti. Pelkään ripulin heikentämän suoliston kuivuvan.
Sovimme että Leena tilaa ajan ompeleiden poistoon. Menen kävellen. Kuljeksin tänään iltakävelyllä seurakunnan luota alikäytävän kautta, Herralantietä Rautalammin tien alikäytävän kautta Asemakadulle. Hoiperrellen kävelin, mutta en tuntenut totaalista väsymystä, enkä kovaa kipua. Jaksan helposti kävellä sairaalalle.
Kysymyksen alaista on herääminen. Heräänkö puhelimen soittoon? Sehän tapahtuu tänään. Kello on jo yksi yöllä. Jos oikein ymmärrän?
