Se on lehti. Tällä hetkellä median huomion kohteena. Jakelukanava muuttuu ja digi pukkaa päälle. Varhaisimpiin muistoihini liittyy Yhteishyvä ja Tervaranta.
Niinkö kauan olen tarponut täällä murheen laaksossa? Rokotettiin Tarvarannan tuvassa. Pikkuiset olivat penkillä istuvien äitien sylissä. Minä kävelin lattialla. Keskellä tupaa oli pöytä. Menin pöydän luo. Pöydällä oli suippo kukkavaasi, läpinäkyvää lasia. Vaasissa oli vähän vettä (vedeksi sitä luulin) ja pitkä virkkuukoukku. Valkeamekkoinen täti piteli kättäni, otti virkkuukoukun, toi sitä lähelle kättäni - siinä kohtaa katoaa muistini. Äidin kertoman mukaan olin sanonut: - Täti pisti.
Tarkastuspäivänä paistoi aurinko. Tapahtui saunan takana rinteellä nurmikolla. Edessäni nainen kääri lapsen hihaa. Näkyi rupinen käsivarsi, lapsi itki. Olin muita isompi, en itkenyt. Oli kesä, siitä päätellen oli vuosi 1934, minä täyttänyt huhtikuussa kaksi vuotta. Olin suunnilleen Tervarannan pöydän korkuinen.
Istuin Tervarannassa tuvan penkillä. Aukustin ja minun välissä penkillä oli lehti: Yhteishyvä. Aukustin toisella puolella lattialla hakkurissa Aukusti petkeleellä hakkasi kessuja polttaakseen piipussaan. Vasemmalla kädellään osoitti minulle lehdestä kirjaimia. Kirjainten opetuksesta muistan vain toisen. Pienen niemen Heikki kävi. Vein hänelle lehden, pyysin sanomaan kirjaimia. Tervarantaan liittyy muistikuva. Aukustin opetuksen jälkeen istuin Tervarannan tuvassa penkillä. Muita ei näkynyt. Katselin tyhjää tupaa. Tunsin erittäin hyvää mieltä. Olin ehkä onnellinen. Ei minulla ollut lapsuutta. Ankarassa elämäni aamun koitossa tuo oli ainut kerta hyvän mielen kokema. Mieli tekisi arvoida iäksi kolme vuotta. Penkillä istuessani jalat roikkuivat enintään puolivälissä lattiaan. Missään tapauksessa en ollut viittä vuotta, siihen nivoutuu toisenlaisia muistikuvia.
Aukustin opetus kantoi hedelmää. Opin lukemaan viiden vanhana. Tarkka ajankohtaa kertova tapahtuma on hämärän peitossa. Se viittaisi torjuntaan. Oli niinä aikoina vaikeina koettuja tapahtumia, jotka eivät muistiin tarttuneet. Muistan vain, että kuusi vuotisena osasin lukea sujuvasti. Julkaisen tämän. jatkan toiste.
