Kysymys pitkän iän salaisuudesta tuntuu turhalta. Miten siihen pystyy vastaamaan, jos se on salaisuus. Minulta sitä ei kukaan kysy. En tapaa ketään. Olenko minä pitkäikäinen? Mikä sen määrittää ja missä raja?
Mittarini lukema on 91. Voiko sanoa; korkea ikä? Ei sitä tarvitse selitellä. Jostain syystä vain en ole kuollut, vaikka lopetin sydämeen viittaavien lääkkeiden syönnin. En luullut, enkä arvannut eläväni näin vanhaksi, enkä sitä toivonut. Leikkauksen suunnittelija arveli ennusteeksi kymmenen, ehkä viisitoista vuotta. Laskeskelin, 66 + 15 = 81. Johan sitä on siinäkin. Huumori mielessä laskin kevään ensimmäisestä kukunnasta, jonka mukaan käki ennustaa. Lenkkeilin Lintharjulla. Käki kukahti seitsemän kertaa. Ynnäsin, 88. Niinkö pitkään vielä? Eikö mitä! Vielä vaan pitää sinnitellä. Operaatiosta kulunut 25 vuotta. Se ylittää kaikki ennusteet.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Ihmiset tuonkin ovat keksineet. Minuun tuo sattui. Ajattelin omaa kohtaloani. En tajunnut mitä minun pitäisi kunnioittaa? Jouduin häpeämään syntyperääni, senkin takia jouduin kokemaan rasismia.
