Joku uskonlahko kehotti: "Herää valvomaan!" En välittäisi valvoa, mutta en mahda mitään. Jonkun aikaa on uni tullut, taikka ei. Vielä olen saanut nukuttua riittävästi. Nukun silloin kun voin, yöllä tai päivällä. Aamuyöstä tahi iltayöstä. Nyt on kello lähes puoli kolme. Suunnilleen yhdeltätoista rupesin muka nukkumaan. Turha toivo.
Pahinta on ajatuksien risteily. Ihme on, mistä asiat pursuaa. Semmoisiakin tulee, joita ei uskoisi muistavansa millään. Joskus nousen yöllä lukemaan. Luen tunnin tai kaksi. Se joskus auttaa. Saan unen päästä kiinni.
Muuan nuori nainen runoilee; AJATUKSET OVAT KARHUJA.
