Säästetäänkö, vai eikö säästetä?

 Että otti aivoon tyhmä kysymys teeveessä. Tyhmän paneelin otsikkona: - Jatkuuko säästökuuri...? Eihän se ole vielä alkanutkaan! Tänä vuonna valtion velka on isompi kuin viime vuonna ja ensi vuonna velka on suurempi kuin tänä vuonna! Kuka yrittää väittää säästetyn?

Elintaso kohosi ja perheeseemme saimme hankituksi television. Tytöt katsoivat sarjoja, tottuivat siihen, että sarja alkoi introlla. Jatkoivat leikkejään. Kunnes: - Nyt se vasta alakaa!

"Säästökuuri" ei ole vielä alkanutkaan, kun jo voivotellaan. Tehty säästökuuri ei tunnu vielä missään. Hallituksen tekemisiä kauhistellaan. Eihän se ole tehnyt oikeastaan mitään, mistä voisi moittia, ei paljon hyvää, jos ei pahaakaan. Syylliset löytyy edellisistä hallituksista, ja eduskunnista.

Vanhana sosialidemokraattina minua hävettää Antti Lindmanin ja Krista Kiurun ärhentely. Kepukin räksyttää. Eivät uskalla katsoa peiliin, sieltä voi pilkahtaa rumaa. Suomen valtion taloutta on hoidettu silmät kiinni, tai oltu hoitamatta.

Pyryttäneen yön jälkeen aamulla ajeli verstaalleni huumorin tajuinen autoilija. Puhkesi puhumaan:         -Tässä pitäjässä on uskovainen tiemestari.                                                                                                  - Mitenkä niin?                                                                                                                                              - Kun jättää tiet herran haltuun.

Petteri Orpoa ei käy kateeksi. Valtion talous on jätetty oman onnensa nojaan. Jätti pottia ei tule. Kaksi yrittänyttä ovat molemmat poliittisia ruumiita. Siitä saavat kiittää sokeita eduskuntia. 

Yleensä haluaa olla oikeassa, mutta pelkään pahoin, että Petterille tulee orpo olo.  

Jos puhutaan säästö kuureista, ne pitää olla nykyistä ankarampia. Pari kymmentä vuotta. En tule näkemään Suomen taloutta kunnossa. (92 v )                                                                                       

Eläkeläisten kurjuus

 Eläkeläiset eivät ole tasapäinen joukko. Minä en ruikuta eläkeläisten veroista. Eläkeläisiä saa ja pitää verottaa samassa suhteessa muihin. Eläkkeeni perusteella minut luokitellaan köyhäksi. Jonkin tilaston perusteella tuloni on alle köyhyysrajan. Jossain tilastossa mainitaan köyhyysrajaksi minun kaltaisille 1300 €. Tililleni ropisee rahaa 1050 €. Tulo on niin pieni, ettei siitä peritä veroa, vähennykset  kattaa kokonaan.  On eläkeläisiä, jotka saavat kaksi kertaa sen, minkä minä. Kestävät kyllä pienen korotuksen valtion kassan kartuttamiseksi käytettäväksi yhteiseen hyvään.  Voi sanoa, ettei noin vähä riitä elämiseen. Pitää elää sillä tavalla, että riittää. 

Sen verran oli etua, että surkean räpertelyn jäljiltä sain ostettua pienen (41 neliön) asunnon velattomaksi.  Vuokralla asuvat pulittavat vähän enemmän kuukaudessa mitä minä. Eläketulolla pystyin kustantamaan kaiken, myös putkiremonttien lainat taloyhtiön kautta. Eihän tuommoinen onnistu Helsingissä, eikä arvokkaaksi tunnustetussa kunnassa. Savon hyv-alueella onnistuu. 

Saattaa olla monille vaikea uskoa, kun kassan pohjalle kaiken jälkeen karttui sievoinen määrä roposia, 18 vuoden kitkuttamisen jälkeen.

Menee verojakin, mutta en viitsi laskea. ruoka ostoksista menee jokunen ropo. Kiinteistövero nyppää pienen summan. Pystyin ostamaan ja kustantamaan vanhan halvan auton. Autoilu loppui, eurot jäävät muuhun käyttöön kattamaan hintojen nousua.      

Me ja Venäjä

Ei keisarit, eikä veriset julmuritkaan. Uhmakkaassa laulelmassa uhotaan suunnilleen tuohon tyyliin. Välillä teeskenneltiin pakko ystävyyttä. Nyt siirrytään vihan suuntaan. Harvoin jään juttusille tuntemattomien kanssa. Silloin ei vielä Venäjä hyökännyt. Ukrainassa elelivät rauhan töitä tehden. Keskustelu kumppani oli muutamia vuosia nuorempi. Muisti evakkoon lähdön. Joutui jättämään kotinsa hyvinvoinnin. Sain vaikutelman vauraudesta.  Ilmeisesti tunnisti minun laatuni. Uskaltautui sanomaan:       - Minusta se ryssäviha ei häviä koskaan.

Rysäviha sai uutta versoa sodasta Ukrainassa. Enkä ihmettele. Kannattaisi osoittaa malttia. Eikä uhota.      Julkisuudessa puhuvat sotarikoksista. Mikä sotarikos? Sota on rikos. Venäjän sota Ukrainassa on hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan. 

Putin on rikollinen. Putinia vain ei pysty haastamaan oikeuteen. Ei voi tuomita maksamaan muodollisia korvauksia. Vaikka kansojen kärsimyksien hintaa ei kukaan pysty käsittämään. 

En vihaa Venäjää, enkä Venäjän kansaa. Venäjä on saanut kokea hirvittäviä kärsimyksiä. Eivät ne korvaudu Ukrainan kärsimyksillä. 

Onko Putin ihminen? Onko diktaattori ihminen? Ukrainalaiset ovat ihmisiä. Pitäisi muistaa, että venäläiset ovat ihmisiä. Venäläisten johtajasta en lyö vetoa.

Tämän kertainen pähkäilyni on seurausta venäjän kielisen koulun lopetuksen aikeista. Ryssävihan takia ei pidä vihata kieltä, eikä kieltä puhuvia kansalaisia. He ovat ihmisiä meidän laillamme, vain johtajansa ei ansaitse kunnioitustamme. Suomalaiset unohtavat joskus, miten pieni on Suomi. Kehotan ajattelemaan viileästi ja katsomaan kartalta Venäjää. Venäjä on suhteettoman suuri, eikä tarvitse valloituksia.

Monet näyttävät unohtavan sijaintimme. Olemme Venäjän kyljessä edelleen. Tuhat vuottako?

"Eivät ne meidän sinisten silmiemme tähden."                                                                                                                                                                                 

Verenpaine

 Lääkärin vastaanotolla näkyi olleen huomion kohteena verenpaineen alentaminen. Kehotus mitata parin kolmen päivän kuluttua. Meni viikko, ennen kuin sain aikaiseksi. Tänä aamuna tapahtui ja hämmästyin.    Kaksi mittausta: 110 - 57 - 54.   108 - 69 - 56.   Sys-paine alentunut roimasti. Dia-paine lähellä aikaisempia (60 - 70)  Syke hiukan kohonnut 54 - 56. Ensimmäisen kerran Suonenjoella mitattuna 44. Lääkäri Sinikka Kuusisto arveli urheilijaksi. Muutaman vuoden kuluttua sanoi: "Vielä on urheilijan sydän, syke 49." Pitkään pyöri 50 kieppeillä. 55 kohonnut, syykin selvä. Jalkojen sairaus lopetti kuntoilun.            Mittailen tästä lähtien harvakseltaan ja talletan tälle foorumille, pysyvät tallessa ja helppo tarkistaa.  

Uskonto ja logiikka

 Viihdejulkkis Enbuske kertoo tulleensa uskoon logiikan kautta. Onko uskonnossa logiikkaa? "Minä vähä eppäelen". Kuitenkaan hän ei halua ottaa kantaa parhaillaan "pyhillä paikoilla" käytävään julmaan veriseen sotaan, missä ei ole logiikkaa, ei järjen häivää. Ihmisten tappamisen vauhti näyttäisi ylittävän Ukrainan verilöylyn aika/uhrit. 

Niin sanotut kehittyneet uskonnot tunnustavat samaa jumalaa. Sotaa kuitenkin käydään ihmisten kesken, ihmiset nimittävät kuitenkin saman jumalan seuraajia erilaisilla määrityksillä. En ymmärrä sellaista logiikkaa. Raamattu sanoo: "Älä tapa." Mitä sanoo herra Enbuske? "Jumalan sotilaista" tulee suuria sankareita tappajina ja tapettuina, riippumatta uskon lahkoista. Mihin joutunevat tappajat tai tapetut? Taivaaseen vai Helvettiin.  

Kuulolla

 Minä vaan en kojeillani kuule kunnolla. Äitini oli "vähä kuuloinen". Sairastunut lapsena. Vaikeassa elämässään ennätti kuusikymppiseksi, jolloin ostin hänelle kuulolaitteen. Hänellä se oli kymmenen vuotta. Seuraavan kymmenvuotisen kesti sisarusteni ostama. Kolmannen kustansi yhteiskunta. Pärjäsi niiden kanssa hyvin. Minä pärjään näiden kassa tuskin ollenkaan. 

Äidin käyttämä laite ainoastaan vahvisti ääntä sellaisenaan. Ääni välittyi muuttelematta. Nämä digitaalit eivät siirrä ääntä sellaisenaan. Sieppaavat äänen ja muodostavat korviin tulevan äänen, laitteessa. Laite ei ole riittävän kykenevä, äänien määrä on rajaton.

Uutisten lukijan puheesta saan selvän. Miehen puheesta paremmin kuin naisen. Räpätätiä en ymmärrä ollenkaan. Elokuva nautinto on hukassa.

Kehitys kehittyy. Kehittyykö? Usein menee tarpeettoman hienoksi.

Tällä viikolla en ymmärtänyt lääkärin pulppuavaa puhetta. Sitten rakennusmiehen puhetta ymmärsin kirkkaasti.

Televisiossa ymmärsin selostuksen kohtuullisesti. Miehen ääni vaihtui toiseksi. Sitä ymmärsin huonosti.       

Rukkanen

 Harmittelin hyvän käsineen katoamista. Ei hätää, se löytyi pyykkinarulta, eikä kovin kastunutkaan.

Ystävällinen apu

Aikomukseni lähteä kävelylle kevyen kepin kanssa. Tulin jo aseman hissin eteen. Hissin ulko-ovessa ilmoitus: "Huollamme hissiänne." Tajusin olevani avuton, ei minulla ollut keppiä, vaan rullakko, olin erehtynyt. Katsoin jyrkkää portaikkoa, rullakon kanssa en pysty. Avuksi tarjoutui junaa odottava aikuinen mies. Vei apuvälineeni alatasanteelle. Tarjosi vielä kättään avuksi. En tarttunut, sillä olin opetellut tavan liikkua portaissa, se tapahtuu opitulla tavalla omin päin.

Eikä tämä ollut ainutkertainen. Suunnitelmani oli aikaisemmin kiertää lenkki rautatien ali ja hissin kautta kotiin päin. Yläpuolen hissi oli jumissa. Kepillä varustautuneena ei ollut ongelmaa portaissa, tai oikeastaan oli, tarvitsen tukea käsin. Metalliputki oli kylmä, putkella liukuvaa kättä paleli. Miksi siinä ei ollut käsinettä? Alatasanteella riisuin sen oven avaamista varten, sijoitin lämpimän käsineen oikeaan kainalooni. Hissillä ylös, alas ei päässyt. Kylmä rauta masensi paljasta kättä. Käsine, missä lie?

Tarina juontuu vuosien takaa. Kuljin oikeasti junalla. Asiaakin oikeasti Kuopioon. Vaunussa istahdin ainoalle vapaalle paikalle. Vieressäni matkusti suunnilleen ikäiseni naishenkilö. Näytti käsineitään. -Eilen ostin, nämä oli sen kauppiaan viimeiset. Ovat hirven nahkaa ja lammasvuorit, nämä ovat hyvät. Kuuntelin matalalla profiililla. Puolihuolimattomasti liikautin käsineen verhoamaa kättäni. Vieruskaveri hoksasi: - Nehän on samanlaiset! Niin olivat, mutta ei enää. Kainalo on huono paikka käsineille kävelyn aikana.

Olivat hyvät käsineet, pidin monia vuosia, lienevätkö olleet armorikkaita? Tokkopa. Mistä sellaiset sainkaan? Itse en ostanut. Nuuka. Pitkän elämän taipaleeseen mahtuu runsaasti merkkipaaluja. Jonkin paalun kohdalla joku perheeni naisista ilmeisesti lahjonut.

Harmi. Joku voi viisastella, että onneksi jäi yksi käsine. Yksi käsine ei tee "kesää".