Ei keisarit, eikä veriset julmuritkaan. Uhmakkaassa laulelmassa uhotaan suunnilleen tuohon tyyliin. Välillä teeskenneltiin pakko ystävyyttä. Nyt siirrytään vihan suuntaan. Harvoin jään juttusille tuntemattomien kanssa. Silloin ei vielä Venäjä hyökännyt. Ukrainassa elelivät rauhan töitä tehden. Keskustelu kumppani oli muutamia vuosia nuorempi. Muisti evakkoon lähdön. Joutui jättämään kotinsa hyvinvoinnin. Sain vaikutelman vauraudesta. Ilmeisesti tunnisti minun laatuni. Uskaltautui sanomaan: - Minusta se ryssäviha ei häviä koskaan.
Rysäviha sai uutta versoa sodasta Ukrainassa. Enkä ihmettele. Kannattaisi osoittaa malttia. Eikä uhota. Julkisuudessa puhuvat sotarikoksista. Mikä sotarikos? Sota on rikos. Venäjän sota Ukrainassa on hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan.
Putin on rikollinen. Putinia vain ei pysty haastamaan oikeuteen. Ei voi tuomita maksamaan muodollisia korvauksia. Vaikka kansojen kärsimyksien hintaa ei kukaan pysty käsittämään.
En vihaa Venäjää, enkä Venäjän kansaa. Venäjä on saanut kokea hirvittäviä kärsimyksiä. Eivät ne korvaudu Ukrainan kärsimyksillä.
Onko Putin ihminen? Onko diktaattori ihminen? Ukrainalaiset ovat ihmisiä. Pitäisi muistaa, että venäläiset ovat ihmisiä. Venäläisten johtajasta en lyö vetoa.
Tämän kertainen pähkäilyni on seurausta venäjän kielisen koulun lopetuksen aikeista. Ryssävihan takia ei pidä vihata kieltä, eikä kieltä puhuvia kansalaisia. He ovat ihmisiä meidän laillamme, vain johtajansa ei ansaitse kunnioitustamme. Suomalaiset unohtavat joskus, miten pieni on Suomi. Kehotan ajattelemaan viileästi ja katsomaan kartalta Venäjää. Venäjä on suhteettoman suuri, eikä tarvitse valloituksia.
Monet näyttävät unohtavan sijaintimme. Olemme Venäjän kyljessä edelleen. Tuhat vuottako?
"Eivät ne meidän sinisten silmiemme tähden."
