Minä vaan en kojeillani kuule kunnolla. Äitini oli "vähä kuuloinen". Sairastunut lapsena. Vaikeassa elämässään ennätti kuusikymppiseksi, jolloin ostin hänelle kuulolaitteen. Hänellä se oli kymmenen vuotta. Seuraavan kymmenvuotisen kesti sisarusteni ostama. Kolmannen kustansi yhteiskunta. Pärjäsi niiden kanssa hyvin. Minä pärjään näiden kassa tuskin ollenkaan.
Äidin käyttämä laite ainoastaan vahvisti ääntä sellaisenaan. Ääni välittyi muuttelematta. Nämä digitaalit eivät siirrä ääntä sellaisenaan. Sieppaavat äänen ja muodostavat korviin tulevan äänen, laitteessa. Laite ei ole riittävän kykenevä, äänien määrä on rajaton.
Uutisten lukijan puheesta saan selvän. Miehen puheesta paremmin kuin naisen. Räpätätiä en ymmärrä ollenkaan. Elokuva nautinto on hukassa.
Kehitys kehittyy. Kehittyykö? Usein menee tarpeettoman hienoksi.
Tällä viikolla en ymmärtänyt lääkärin pulppuavaa puhetta. Sitten rakennusmiehen puhetta ymmärsin kirkkaasti.
Televisiossa ymmärsin selostuksen kohtuullisesti. Miehen ääni vaihtui toiseksi. Sitä ymmärsin huonosti.
