Viimeinen pyykkäys, pussilakana. Kaikki kuivui nopeasti. Pussilakana on vähän hankala, kuivatin sisällä telineen päällä. Semmoinen ongelma, en saanut täkkiä pussilakanan sisään. Tarpeeksi ährättyäni sulloin täkin olohuoneen sohvaan. Panin lakanoita päällekkäin. Luulen nukkuvani hyvin.
Ei pitäisi välittää, mutta en osaa olla ajattelematta maailman mielipuolisuutta. Ruudusta tuli sanonta, sodankäynnin säännöt. Entä sotarikolliset? Kuka on sotarikollinen ja kuka ei? Sota on rikos ihmisyyttä vastaan. Valtiaat kutsuvat raakamaista väkeään "jumalan sotilaiksi". Jumalan sotilaat tappavat viattomia vastaan tulijoita. Ryöstävät, raiskaavat ja tuhoavat miljoonien ihmisten kodit, jättävät jälkeensä vaikertavat naiset ja itkevät lapset ja valtavat invalidien armeijat.
Minun aikani sattui sellaiseen väliin, etten joutunut sotaan, enkä sodan jalkoihin. Vasta viime aikoina on selvinnyt, kuinka läheltä liippasi. Erkkiäkin kysyttiin suunnilleen näin: - Missä olet ja oletko terve? Ne kortit olisi voinut säilyttää. En nähnyt silloin tarpeelliseksi. Noottikriisi Suomella ja Berliinissä omansa. Mitä muita vielä syksyllä 1961?