Uskottava se on, vanhuuden höperyys

 Viimeinen pyykkäys, pussilakana. Kaikki kuivui nopeasti. Pussilakana on vähän hankala, kuivatin sisällä telineen päällä.  Semmoinen ongelma, en saanut täkkiä pussilakanan sisään. Tarpeeksi ährättyäni sulloin täkin olohuoneen sohvaan. Panin lakanoita päällekkäin. Luulen nukkuvani hyvin.

 Ei pitäisi välittää, mutta en osaa olla ajattelematta maailman mielipuolisuutta. Ruudusta tuli sanonta, sodankäynnin säännöt. Entä sotarikolliset? Kuka on sotarikollinen ja kuka ei? Sota on rikos ihmisyyttä vastaan. Valtiaat kutsuvat raakamaista väkeään "jumalan sotilaiksi". Jumalan sotilaat tappavat viattomia vastaan tulijoita. Ryöstävät, raiskaavat ja tuhoavat miljoonien ihmisten kodit, jättävät jälkeensä vaikertavat naiset ja itkevät lapset ja valtavat invalidien armeijat. 

Minun aikani sattui sellaiseen väliin, etten joutunut sotaan, enkä sodan jalkoihin. Vasta viime aikoina on selvinnyt, kuinka läheltä liippasi. Erkkiäkin kysyttiin suunnilleen näin: - Missä olet ja oletko terve? Ne kortit olisi voinut säilyttää. En nähnyt silloin tarpeelliseksi. Noottikriisi Suomella ja Berliinissä omansa. Mitä muita vielä syksyllä 1961?    

Askareita

 Menin nukkumaan puolen yön seutuun. Nukahdin pian, koska en muista valvomista. Heräsin kello neljä. Janotti ja kusetti. Sitten tuntui, että en saa unta. Pyöriskelin aikani, kyllästyin. Laitoin puuron, vähän mustikkaa ja kermaa. Vanha kikka toimi. Viideltä painuin pehkuun. Seuraava havainto puoli yhdeksältä. Kova jalkakipu, kuten aina pitkään maattuani. Pyykkäröin. Täkki on liian iso ja kone liian pieni. Sulloin täkin koneeseen. Vähän vaikeaa huonoilla käsilläni. Vein parvekkeelle kuivumaan. Aurinko sattui parvekkeelle vielä vähän aikaa. Syönnin jälkeen oli täkki kuiva. Tuntui puhtaalta. Päiväpeitto on Koneessa pestynä. Vien sen ulos. Kuivuu vielä tänään. Huomenna vuorossa sininen lakana. 

Rauhallista

 En ole saanut kirjoitetuksi niin paljon kuin meinasin jo aikoja sitten. Rafael Paasion luin toiseen kertaan. En muistanut. Kuin olisin lukenut vasta. Katselin videon aineksia koneelta ja kamerasta. Setvin niitä vähän. Saunareissulla olin tavallista virkeämpi.  Taantui siitä. Laitoin ruokaa varastoon, kaapin kylmät lähes täynnä. Suomen kiekot katsoin ja äsken yhden erän Kanada-Sveitsiä.

Vanhoja kirjoittamia lueskelin. v 2011 olin präntännyt: - Ostin brändyä rauhoittaakseni rintakipua. Tuonelan soutaja ei ole kaukana. Peilautuu tähän päivään. v 2011 oli leikkauksesta 13 vuotta. Siitä tähän päivään on 13 vuotta. Puolimatka.

Sydänoire tuntuisi tulevan. Lepään ja rauhoitun.

Yllätyin kuntolaitteella. Viime aikoina jäänyt polkeminen vähälle. Nyt nousi lukema 20 , Tasolla 3 ei noussut aikaisemmin kuin 19. Pitääkö nostaa neloseen?

Sähkölaite on hyvä ajan kulu. Tänään ajoin pari kertaa.

Tilasto kertoo yllättävää. Sen mukaan katsovat näitä Israelissa! En ole maininnut Israelia pitkiin aikoihin. En tiedä olisiko vanhoissa? 

Päivä kerrallaan

Köpöttelin Pihlajakatua, suuntana Päivölänranta. Rautalammin tien kaksi kaistaa yhtyvät, siinä on kapein kohta. Kummassakaan suunnassa en havainnut yhtään autoa. Arvelin kömpelyydestäni huolimatta kerkeäväni ylittää. Matelin rantaan päin luiskan alas.    Siihen ilmestyi nuorehko mies. Sanoi jotakin, en tajunnut. Jatkoi: - Oletko kykenevä pitämään itsestäsi huolta? Minua häkellytti poikkeava lause. Eihän savolaiset noin haasta! En muista, mitä sopersin. Sanoi: - Menit tuosta, missä ei ole suojatie. Sain sanotuksi: - siinä oli kapein kohta, helpompi mennä. Mies ei ollut Savon heimoa, karvan verran minua tummempi. Ääntämys oli lähellä Suomen kirjakieltä. Saattoi olla kiitettävää huolehtimista, mutta miksi tuli jäljestäni? Periluonteeltani en ole pahimpia rasisteja. Saattaa joku jossain tilanteessa luulla.

Kiersin lenkin. Lepäsin välillä, istahdin penkille. Aprikoin itsekseni. Vaivalloinen matkaamiseni herättää liikaa huomiota, täytynee välttää silmätikkuna olemista. Pitää suunnata toisaalle. Hautausmaan ympäristö lienee parempi ymmärtää ja hyväksyä kohdallani. Siellä suunnittelen laahustamiseni välillä lepäillä, on monta penkkiä istahtaa.    

Pientä korjausta

 On näköjään luettu.

Asia tullut epätarkasti. 

En halunnut rasittaa heikkoa mieltäni, siksi suljin kommentit. Sähköposti toimii. Siinä kirjoituksessa on epätarkkuuksia. Melko sekavassa mielentilassa. Kirjoitan tajunnan virtaa, enkä aina lue tekstiäni. Perusasia pitää kutinsa; talon jäähtyminen ja molemmin puolin käytävää vintin oviaukkojen peittäminen paksulla styroksilla. Älyvapaata.  

Virheellistä toimintaa oli paljon. Myös kirjoittamisissani. Miksi kirjoitan? En rähjää, sydämeni ei kestä psyykkistä rasitusta, oire tuntuu pahalta. Kuolemaa en kummastele, mutta tuskaa en halua. 

Omasta asiastani en ole kirjoitellut, taloyhtiön puolesta harmitti turha rahan meno.

Katselin vanhoja. Otsikko harvoin kertoo, raapaisen vaan jotakin ja annan ajatuksen viedä.                      Torstaina maaliskuun 3. 2016.  Uutisähky, vai kenties ripuli. Uskallan kehottaa lukemaan. Otsikko ei kerro.         

Ensimmäinen kesäpäivä tänään tänä vuotena

 Pesuohjelmassa vielä jäljellä minuutteja. Käynnistin "tehtaani". Käyn ulkoilemassa myöhemmin. Yllättäen muistin ostaa pölypusseja. Menin nukkumaan lähellä puolta yötä. En muista valvoneeni, nukuin sikeästi. Heräsin. Kello näytti viittä. Aprikoin, saankohan enää unta? Nousin syömään lääkkeeni. Ei niitä onneksi ole paljoa.  Painuin pehkuun. Olin nukkunut, kello oli kahdeksan. Tunsin virkistyneeksi. Kuin pitkään aikaan.

Kahvi ja puuro yhdeksään mennessä. Heikentyneempi puoli on oikea. Kipua tuntui vain oikeassa jalassa. Vartalossa ja päässä tuntui kuin en olisi sairastanut koskaan mitään. Eilen olin muistanut ostaa pölypusseja.

Illalla rakentelin pataan valmiiksi sapuskaa. Kaalia, perunoita, sianlihaa ja makuja. Laitoin padan uuniin, tarvitsee panna seuraavana päivänä virta päälle. Semmoista rationalisointia. Pataruoka oli hyvää.

Lähden aurinkoisen kesäpäivän nautintoon.      

Laupias samarialainen

 Kansakoulun uskontotunnilla tarinaa kerrottiin.  Kuin se olisi tosi. Entä sitten?  Koulujen uskonnon opetus on vitsi. Se ei opeta tutkimaan, vaan se opettaa uskomaan. Uskomaan mitä? Uskomaan ehdottomasti  Raamatun sanaan. Vähänkin aivojaan rasittamaan vaivautunut löytää ristiriidan. 

 En ole uskovainen. En ole niin päättänyt, kuten ei kukaan mukaan. Miten voin luottaa Raamatun sanaan? En mitenkään. Raamatun säkeet ovat kirjoitetut, herra ties, milloin? Kun minä luin Raamatun kokonaan, sen aikainen tasoni saattoi uskoa todeksi. Enhän tiennyt, enkä voinut ymmärtää, miten monta kertaa suomennettua tekstissäni luettavanani oli. Vain Suomen kieli!

 Miksi näitä pähkäilen? Siksi, kun taloyhtiön osake-enemmistön omistaa uskonnollinen yhteisö. Yllätyin, kun selvisi tulleen vuokralaiseksi myöskin us konnollinen yhteisö! Se on minulle yks ja hailee.

Se kolahtaa kinttuihini, kun uusi vuokralainen kehuu vuokranantajan kuplille viemäri-asiassa. Vuosikymmeniä vanhaa vikaa IkiWanhan asunnossa eivät korjanneet. 

En aina muista, vaikka raadollisuutta olen kohdannut köyhyyteni takia. Vastineeni olen maksanut. Semmoinen pointti tulee mieleeni, että taloyhtiö pitkittää korjausta kuolemani jälkeen. Silloin aikovat sälyttää jälkeläisilleni  korjauskustannuksen.  Korjaavat ja väittävät, ettei vikaa ollutkaan. Kertomus Laupiaasta samarialaisesta ei ole tosi.

Syrjitäänkö Suomessa vai?

 Sydänsairaus ei näy päälle päin, mutta vanhuus ja sairaudet näkyy. Sain hankituksi liikuntarajoitteisille tarkoitetun sähköajoneuvon. Ongelma tuli pysäköinnissä. Ulkoseinässä on yksi maatoitettu pistorasia. Ajoneuvo tarvitsee latausta. Aluksi talossa toimiva yrittäjä vaati sijoittamaan ajokkini sekavan polkupyörä joukon sekaan. Panin omavaltaisesti paikkaan, josta saa sähköä. Tilanne muuttui ja sovittelin sen mukaan. Nyt yrittäjä käski autopaikalle. Latauksen takia mahdoton. Yrittäjällä on traktori ja kaksi moottoripyörää.   Pidin siinä ajokkiani, ei se hyvin mahtunut. Moottoripyörät olivat poikittain. Kävi tuuri. Yrittäjä läksi liikkeelle pyörätelineen viereisellä ajokilla. Panin omani siihen pyörätelineen viereen. Tilaa on kylliksi ajokilleni ja moottoripyörille. Yrittäjälle on neljä paikkaa vierekkäin. Sairauteni vaikuttaa. Sydämeni ei kestä psyykkistä rasitusta. Tämän jupakan jälkeen tuli kohtaus. Kotvan aikaa tuntui kipu. 

Asunnossani on viemärissä valuvika. Aiheuttanut hajuhaittaa. Tuli ilmi, kun kompuroin. Rakennusmies ammattilaisena ymmärsi, ettei ole minun vikani. En kiirehtinyt. Tiesin jotain tehtävän. Arvelin ja uskoin, että muiden yhteydessä korjaavat tämänkin. Kirkon edustaja kehuu paikallislehdessä. Erkki ei kehu, mutta ei riitele, sydän ei salli. 

Seurakunta omistaa kiinteistöjä. Seurakunta kutsuu juhlimaan, 92 v, En kykene. 

              

Sattumuksia luonnossa

 Tällä ei ole tekemistä tieteen kanssa. Aion kertoa useammissa yhteyksissä itseäni sykähdyttäneistä kohtaamisistani  luonnon ilmiöistä. Sain kimmokkeen televisiossa näytetyssä lehmien ulos pääsystä. Nauttivat suunnattomasti harvinaisesta hetkestä.

Ristiriitaisia ajatuksia. Onko ihmisillä oikeus käyttää luontokappaleita hyväksi?  Entä sitten, onko kissalla oikeus tappaa hiiri? Näyttää siltä, ettei luonnolla ole velvollisuutta oikeudenmukaisuuteen. Onneksi luonnonlait kehittyivät omina aikoinaan. Luonnon ehdoilla. Ihminen ei ole Jumalan kuva, vaan luonnon muotoilema. Sanokoot uskonnot mitä hyvänsä. Kaltaiseni vanha kyynikko kysyy: - Onko ihminen Jumalan kuva?  Aiheellinen kysymys. Eipä ole jäljennös häävi. 

Kuhmossa kohtasin elämyksen. Mitkään järkisyyt eivät puolla vanhan ukon lähtemistä reissuun yksin ilman päämäärää, tai tarkoitusta. Rotteloautolla ja rikkinäisellä mielen tilalla käänsin virta-avainta.

- Onpa komea poro, hämmästelin. Pehmeä maasto salli liikkumisen vähin äänin. Komea nautti vihannasta riistapellosta. Hiippailin kaartaen kauemmaksi ja lähestyin takapuolelta. Komea säikkyi minua, jähmettyi paikalleen. Siinä "paistoimme särkiä". Minä katsoin Komeaa. Komea tuijotti minua tiukasti. Tilanne jatkui hetken. Heilautin kättäni, komea valpastui ja säntäsi raviin. Kokemukseni mukaan on parasta, kun pysähtyy liikkumattomaksi. Rekisteröikö se minut maisemaan kuuluvaksi? 

Dokumentissa näkyi Kuhmon suojeltuja metsäpeuroja. Olivat kuin toiselta planeetalta. Näkemäni oli uljas pystymäinen, kuin oikea villieläin.