Tällä ei ole tekemistä tieteen kanssa. Aion kertoa useammissa yhteyksissä itseäni sykähdyttäneistä kohtaamisistani luonnon ilmiöistä. Sain kimmokkeen televisiossa näytetyssä lehmien ulos pääsystä. Nauttivat suunnattomasti harvinaisesta hetkestä.
Ristiriitaisia ajatuksia. Onko ihmisillä oikeus käyttää luontokappaleita hyväksi? Entä sitten, onko kissalla oikeus tappaa hiiri? Näyttää siltä, ettei luonnolla ole velvollisuutta oikeudenmukaisuuteen. Onneksi luonnonlait kehittyivät omina aikoinaan. Luonnon ehdoilla. Ihminen ei ole Jumalan kuva, vaan luonnon muotoilema. Sanokoot uskonnot mitä hyvänsä. Kaltaiseni vanha kyynikko kysyy: - Onko ihminen Jumalan kuva? Aiheellinen kysymys. Eipä ole jäljennös häävi.
Kuhmossa kohtasin elämyksen. Mitkään järkisyyt eivät puolla vanhan ukon lähtemistä reissuun yksin ilman päämäärää, tai tarkoitusta. Rotteloautolla ja rikkinäisellä mielen tilalla käänsin virta-avainta.
- Onpa komea poro, hämmästelin. Pehmeä maasto salli liikkumisen vähin äänin. Komea nautti vihannasta riistapellosta. Hiippailin kaartaen kauemmaksi ja lähestyin takapuolelta. Komea säikkyi minua, jähmettyi paikalleen. Siinä "paistoimme särkiä". Minä katsoin Komeaa. Komea tuijotti minua tiukasti. Tilanne jatkui hetken. Heilautin kättäni, komea valpastui ja säntäsi raviin. Kokemukseni mukaan on parasta, kun pysähtyy liikkumattomaksi. Rekisteröikö se minut maisemaan kuuluvaksi?
Dokumentissa näkyi Kuhmon suojeltuja metsäpeuroja. Olivat kuin toiselta planeetalta. Näkemäni oli uljas pystymäinen, kuin oikea villieläin.
