Aloin lukemaan, mutta en jatkanut enempää. Mielestäni oli sekavaa ja epämiellyttävää. Kirja lojui hyllyn reunalla viikon, pari. Heräsi mielenkiinto. Avasin kirjan. Niinpä niin, Teksti on hyvää! Miksi sitten....? Sitä on kenenkään vaikea uskoa? Vika on minussa. Se ilmaantui vuosia sitten. Ensimmäinen luku yritys tapahtui unessa. Muistan vieläkin selvästi, miltä teksti näytti.
Homman tekee omituiseksi, kun uni ja todellisuus sotkeentuu sillä tavalla, etten tiedä, enkä ymmärrä. Tajunnassa saattaa todellisuus jatkua saumattomasti unessa. Jälkeen päin muistan yhtenä tarinana. Kuluu pitkänkin aikaa joskus setviessä.
Ei minulta mielen rauha järkyty. Olen pitkään polkuani taivaltanut ja lueskellut melko paljon ja oppinut ymmärtämään mielen moni mutkaisuutta ja aivoitusten arvaamattomuutta.
Suhtaudun maltilla. En stressaa, mutta saatan puhua sekavia. Ei isompia vahinkoa ole tullut. Raha-asiatkin pysyy hallinnassa.
