Jokaisella merkittävällä ihmisellä on oma blogi. Entäpä, voisiko merkityksetön kansalainen pitää plogia? Esan mukaan: "valtiopäivillä on päätetty, että jätkäkin saapi laulaa."
Ikivanha pappa ei tietenkään osaa kompuutterihommia, joten pyysin Samulia auttamaan. Samuli on näissä välineissä hyvin kokenut, aikoo ammatilaiseksi.
Tänään on torstai 18 elokuuta v 2011, kun naputtelen ensimmäistä tekstiä. Vaikka Samuli opasti "kädestä pitäen", en helposti osannut toimia, kun aloitin. Vaivalloisen aherruksen jälkeen sain eteeni puhtaan palstan, johon voin viskellä "kärpäsenpaskoja".
Mitä sitten ylöspränttään? Tietenkin omiani, mutta enimmäkseen yleiseen elämänmenoon suhteutettuja ajatuksia . En tiedä onko näkökulmani "sammakkopersvektiivistä" , vai kenties sitsontiaisen. Kahdeksan vuosikymmenen kova elämänkoulu on jättänyt aivoituksiini jälkensä. Kun esitän näkemyksiäni, ne pohjautuvat kulloisenkin hetken ja aikakauden näköalaan. Politiikkaa seuraavassa mediassa olettavat mielipiteiden seuraavan samankaltaisina aina syntymästä hamaan kuolemaan asti; jos ei siltä näytä, irvitään takinkääntäjäksi. Siihen verrattuna jouduin "kääntämään takkia" yhtä mittaa. Aina oppii uutta; vai oppiiko? Tai haluaako oppia? Tai tunnustaako ottaneensa opikseen?
Tasa-arvosta sanoisin ja sanonkin: Se on hakoteillä; käsittävät sen ainoastaan miehen ja naisen väliseksi, eivät ihmisten väliseksi. Statusta omaamattomana miehenä olen ollut itseäni paremmassa seurassa naisten joukossa. Oriveden Opiston kesäkurssilla olin ainoa "rasvanahka" oppineiden joukossa. Lisäkseni kaksi miestä: arkkitehtejä. Yksi maalaisemäntä oli joukossa, mutta hänen tukenaan oli koulutettu tyttärensä ja emäntä nautti yleistä arvostusta. Väitän kuitenkin olevani häntä monipuolisempi kirjoittajana. Herkät tuntosarveni aistivat kuuluvani alempaan sosiaaliluokkaan. On minullakin kielellisesti lahjakas kouliintunut tytär, mutta hän ei ollut läsnä.
Vuosia sitten sanomalehdestä tökkäsi silmään suurikirjaiminen otsikko: "PUOLET NAISISTA ANSAITSEE VÄHEMMÄN KUIN 80 000 MARKKAA VUODESSA". Teksti säilyi päässäni: Silloin ansaitsin 40 000 markkaa palkkaa ja noin 36 000 markkaa eläkettä. Tasa-arvoa? Lehtiotsikko olisi voinut olla: "PUOLET NAISISTA ANSAISEE ENEMMÄN KUIN 80 000 MARKKAA VUODESSA". "Lasi on puoliksi tyhjä, tai puoliksi täysi".
Rakastan naisia ja joku nainen on rakastanut minua, mutta ei tarvitse vouhottaa. Ihailen menestyneitä naisia!
Tämänkertaisen katson riittäväksi. Viime aikoina on tullut mieleeni jonkun viisaan ihmettely: "Kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"
