Jaksavat vouhottaa syömisen laadusta. Tätä saa syödä. Sitä ei saa syödä. Lautasmalli oikeaoppisena on tämmöinen. Katin kontit, sanon minä. Erkki tietää ja on sanonutkin: Lihavasksi tulee vain syömällä ja juopoksi vain juomalla. Eikä asian totuus siitä muutu.
Kymmenien vuosien jankutuksen jälkeen vihdoin joku havahtuu ihmettelemään kukkuraisia lounaslautasia!!!???
Nytkö ne vasta sen älyävät? Pölkkypäät!
Rautalammilla kävin muutaman kerran syömässä ravintolassa nimeltä Piilopirtti. En työntynyt vilkkaimpana aikana. Niinpä siellä oli muita vain kaksi. Nainen neljän - viidenkymmenen väliltä ja mukavia puhuva seniorimies.
Voin vakuuttaa, että ruoka oli erinomaista.
Molemmilla oli edessään runsas annos perunaa, maukkaita lihaleikkeitä, vihanneksiakin. Kuinka ollakaan, keskustelivat ruuan määrästä.
Seniorimies otti lisää edellisen kokoisen annoksen. Aprikoitsi kyllä, ettei oikeastaan pitäisi ottaa lisää, mutta kun maistuu hyvältä. Seniori miehelläkin oli ylipainoa. Tunnusti itse.
Nainenkin otti lisää yhtä suuren annoksen.
En suinkaan jokaisen syömisiä vahtaa, mutta kun olivat lähipöydässä ja vilkkaana käyty keskustelu kuului selvästi, ilman että olisin korviani höristänyt.
Naisesta näki, että on viihtynyt lounaslautasen äärellä. Ei vaikuttanut raskaan työn tekijältä. Enemmän kuin ylipainoinen. Selvästi liikalihava. Terveen näköinen vielä silloin. Kuinka mahtaa olla laitansa nyt vuosien jälkeen? Yleensä lihominen jatkuu.
Lenita sanoi kauneuden olevan lisäarvo. Lounasnainen oli menettänyt lisäarvonsa. Voin päätellä hänen olleen muutama vuosikymmen aikaisemmin varsin kaunis nainen. Vaaleat hiukset. Vieläkin jäljellä kasvojen viehättävyyttä (katsoin miehen silmällä), mutta pitkä vartalo menettänyt upeudensa rasvakerrosten peittämäksi.
Runsaat lounaslautaset! Tänäkin aamuna teevessä vatvoivat siitä aiheesta. Panin toosan kiinni.
Pielavedellä hammaslääkärin odotushuoneen seinällä seisoi taulu. Oikeaksi julistettu ravintoympyrä. Se oli jaettu sektoreihin, joissa kussakin oli jonkin sortin ravintoesimerkkejä. Jokainen kai sen tuntee? Siinä tarkoituksessa, että joka päivä pitäisi syödä jotain jokaisesta sektorista.
Arvelin ettei tuonkaan laatijalla paljon päätä pakota.
Kun perheesä on kaksi henkilöä ja joissakin vain yksi, niin ruoka-aineksia pitäisi olla mahdoton määrä, tai syötävä valtaisa määrä. En tykkää ruuan haaskauksesta. Joskus kokenut niukkuutta.
Väitän että riittää kun vaihtelee päivittäin. Vaikka jokaisena viikon päivänä eri sapuskat. MUTTA EI LIIAN PALJON!
Joskus vuonna 1960. Pulska mies valitti: --- Vaikka otan miten paljon vihanneksia, kuitenkin lihon jatkuvasti.
Siinä piilee asian ydin. Siihen aikaan alkoivat tehdä propakantaa vihanneksista.
Varsinainen työmaaruokala. Asiakkaat pääasiassa rakennus- ja verstamiehiä. Rasvaiset annokset runsaina lautasella. Eikö tuota nyt ymmärrä, ettei ala laihtumaan kun syö edelleen yhtä runsaasti?
Vihannekset vain lisäävät osaltaan. Terveyttä kyllä edistävät, mutta eivät laihduta.
Koko ajan ihmettelin: Eikö terapeutit ja kiminkiset tajua, että MÄÄRÄ vaikuttaa? Vanha vitsailu totesi: "Jos lunta syö ja vettä juo, niin ei pahalle haise". Nytkö ne vasta tietävät?
Siitä on kymmeniä vuosia, kun kuuntelin radiosta samana päivänä kaksi esitelmää. Aaamupäivällä nainen tuomitsi maitorasvat kauheana myrkkynä.
Iltapäivällä toinen nainen esitelmöi vitamiineista ja niiden hyödyllisyydestä. AAsta ja Deestä. Kuulemma välttämättömiä. Sanoi: --- Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen paljon maidon rasvassa. !!??
Epäilin maidon laimentamisen mielekkyyttä. "Uskovainen" puolusteli: --- Siitä otetaan vain rasva.
En kinannut vastaan, vaikka on selvää, että otetaan ainakin rasvaliukoiset vitamiinit, ehkä vielä jotain muutakin. Käytin "punaista" maitoa. Sairastuin sepelvaltimotautiin ja leikattiin. Maidon syytä se ei yksin ollut.
Terveydelliset syyt estävät monilta maidon käytön.
Tänä vuotena kesemmällä lakkasin juomasta maitoa. Pikku hiljaa oli ruvennut pierettämään hurjasti, monen ilmapallon tarpeet kerralla. Aloin arastelemaan ihmisten ilmoille menoa. Joku arveli maitoa. Voihan tuota kokeilla. Helpotti!
Pitkän elämäni varrella ei maito haitannut. Yhdeksännelle vuosikymmenelle ennättänyt elimistöni on muuttunut. Käytän piimää. Se ei vaivaa.
"Kolesterolia on vain eläinkunnan tuotteissa". Miksi mullikan lihasta tulee kolesterolia jos se syö vain rehua? Joku viisas salli kananmunasta syötäväksi vain valkuaisen, ei keltuaista. Mihin keltuainen? Hukkaanheittäminen tuhlausta. Kuulemma kolesterolia. Keltuainen on kananpojan ensimmäinen ravinto. Miksi kananpoikasessa ei ole kolesterolia? Väittävät ettei ole, kananpoikaa saa syödä.
Tuli hiljattain pikku-uutinen Amerikasta. Kananmunia voi syödä!!!!
Saattoi olla vuosi 1948. Kumpuniemessä metsänhoitaja Erkki Sjöman tarinoi. --- Amerikassa laskivat liikkeelle huhun, että tomaatista tulee syöpä. Syöpäsyytös ei perustunut mihinkään. Toisenlaisten kasvien viljelijät kadehtivat tomaatin suosiota. Kun tomaatti valtasi markkinoita huhuttiin syövästä. Kilpailukeino! Epäreilu.
Ennen seitsemän uutisia puhuivat kengistä, Lasten kengistä. Hyvistä lasten kengistä. Hyvistä!!!???
"Lapsuus" palautui mieleen. En tietänyt hyvistä, pelkästään kengistä, joita ei ollut. Oli minulla pienet kumikengät. Päättelen siitä, että kun Veliä ei ollut, olin korkeintaan neljän vuoden ikäinen. Kun panin kengät jalkaani, sanoivat joka kerta niiden olevan väärissä jaloissa. Kysyin Isoäidiltä, että mistä tietää laittaa ne oikein? Pääni "videolla" näen vieläkin selvästi, miten hän näytti sivelemällä kädellään kengän kärjen pyöreämpää puolta. Se puoli jalan ulkosyrjän puolelle. Opin.
Tuli sota-ajat. Lehdestä luin, että kasvaville lapsille pitää antaa joka päivä puoli litraa täysmaitoa. Sanottiin: --- Oekeeta maetoo. En saanut, vain kurria.
Taustalla väikkyy puutteen ajat ja vaikuttavat tekstieni sisältöön. Nykyään pikkulapsillekaan ei saa antaa rasvaista maitoa, vaan terveellistä kurria. Kurriin lisätään vitamiineja. Miksi ne ensin poistetaan ja sitten lisätään? Miten rasvaliukoiset sekoittuvat kurriin? Varmasti selittävät tieteelliseti ja pätevän tuntuisesti, mutta "minä vähän eppäelen".
Lainaan usein tuota lausetta. Sen sanoi Seija alle kouluikäisenä. Kun isommat kaverit "laskivat lööperiä", Seija kallisti päätään, katsoi pitkään, lausui harvakseen. "Minä vähä eppäelen?"
Munan sisuksen "lajittelijat" sanoivat sianlihasta. "kuorii läskin pois, niin lihan voi syödä". Mihinkäs se läski? Tuhlataanko? KYSin käytävillä hiippaillessa tarttui käsiini lehtisiä. Informaatiota.
Tämmöinenkin teksti löytyi: "Sianlihassa on 60 % hyviä rasvoja." Tiedon mukaan oliiviöljyssäkin on 20 % haitallisia rasvoja. Margariineissa transrasvoja.
Muualta en ole löytänyt mainintaa sianlihan eri rasvoista.
Istuin kuuntelemassa Hanna-Kaisan esitelmää (propagantaa). Muistin lukemani sianlihasta. Niinpä etsin silmiini sitä koskevan "palkin" taulukosta. Taulukossa näkyi "terveellisyys" valkoisena osana ja punainen pahana. Sianlihan kohdalla valkoinen osa oli selvästi pitempi. Sitä eivät sanoilla kerro!
Edessäni penkillä istui neljä pulskaa naista. Noin myöhemmän keski-iän vaiheilla. Hymyilivät maireasti ja hykertelivät keskenään, supattelivat toisiaan vilkuillen. Arvelin terapeutin esitelmän menevän kuin vesi hanhen selkään. Todennäköisesti painoindeksinsä jatkoi kasvuaan.
Kotona sanoin kuunnelleeni Hanna-Kaisaa.
--- Minäkin olisin halunnut!
--- Et sinä siitä paljon olisi kostunut.
--- Olisinpahan nähnyt Hanna-kaisan!
--- Mitä näkemistä siinä?
--- Kun se on ollut telvisiossa!
Hanna-Kaisan selostuksessa ei ollut merkille pantavaa. Vain virallista "totuutta". Ulkoa opittua läksyä, jonka sai kuulla toistettavan yhtämittaa.
Syömisestä en ota stressiä. Pääasia että ruokaa on. Monenlaisia tarvikkeita.
