Joulu on minulle päivä muiden joukossa. Kertaakaan en ole touhottanut. Jotkut sanovat joulun jälkeen: --- Joulu on lähellä, mutta huonolla puolella! Mielestäni se on silloin paremmalla puolella.
Joulusta vouhottaminen tuntuu sairaalta. Kun avaan töllöttimen, en voi välttyä joulusta. Viinakaupassakin selasivat joulupakettipusseja.
Ensimmäinen joulukortti tuli jo viime viikolla. Hyvässä tarkoituksessa lähettävät. En heitä roskakoriin. Kaikki vuosien varrella tulleet kortit panin talteen. Niistä voisi tehdä kirjoja. Semmoisen harrastuksen huomasin lehden palstalla. En osaa.
Vilkas puntarointi pohtii valkoista tai mustaa joulua.
Tämän tapaisen muistan v 1950 . Silloin matkustin ensimmäisen kerran Joroisista Pielavedelle jouluksi. Joroisista lähtiessäni näkyi sänkipellot paljaina. Lumiraja oli Kuopion seudulla. Kun Pielavedellä menin metsään hakemaan joulukuusta, oli nuoskalunta puoleen kumikengän vartta.
Joskus nuorukaisena olin Korpelassa joulupukkina. En ollut "oikea". Anja huomasi:
--- Isoäetin kengät!
