Aloittaessani jatkuvamman kirjoittelun paikallislehteen, valmistauduin paksuntamaan nahkaani kestääkseni kritiikin. En halunnut vastailla palautteisiin, enkä debattiin: juupas! eipäs!
Oikeastaan hämmästelin, miten vähän palautetta tuli. Tiesin ja kuulin kirjoituksieni herättäneen tuntemuksia.
Vain muutama ymmärtämätön ja huumorintajuton ilmestyi lehden palstoille.
Ajattelin: " - kirjoitin minkä kirjoitin".
En oikonut piireissä ohjaajien korjauksia. Rauha Jarkka oikaisi käyttämäni: Ristisjärven jäällä: Ristijärvi.
En tarkoittanut tunnettua paikkakuntaa, vaan järvijättöä Pielavedellä. Se oli tulvan aikana järven kaltainen: Ristinen. Paikallisella murteella: Ristisjärvi. Oli Iso-Ristinen, joka kuivattiin siirtolaisten peltomaaksi. Pieni-Ristinen on vieläkin jonkin kokoisena kartalla.
Pielaveden paikallisessa päätoimittaja Oskari Kananen korjasi tekstissäni lainattua lausetta: "OO KUOLEMA, KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE, JOKA KIUSATTU ON."
Hautakiven ensimmäisen sanan korjasi oikeaksi: "Oi kuolema.."
Hautaristi oli vanhalla hautausmaalla Kirkkosaaressa. Vanhoista runollisista teksteistä löytyy muoto oo, joka nykyisin on oi.
Akaatta mummon hartauskirjassa: "Oo herra seebaot..."
Ristisjärvi ja Oo eivät olleet kirjoitusvirheitä.
Tunnustan etten muista tarkasti. Nyt tuli mieleeni, oliko teksti isoilla kirjaimilla? Ehkä ei. Sitä en voi enää tarkistaa?!
Rautaisessa ristissä ollutta lausetta eivät arvattavasti hyväksy hurskastelijat: "Eihän niin saa sanoa!"
Mielestäni lause sisältää totuuden. Parantumattomasti vaikeasti sairastavalle Kuolema tulee helpotuksena.
Miksi itseään uskovaisina pitävät ovat ahdasmielisimpiä?
Lienee vaivannut joitakin totuudellinen lause. Viimeksi paikalla käydessäni ristiä ei ollut. Kuka ja mihinkä vei? Rautaromuksiko?
Tuommoista sanovat haudan ryöstöksi, ainakin häpäisyksi.
Todellista historiaa eivät hyväksy. Muotoilevat mielestään sopivaksi.
Risti oli hyväkuntoinen ja teksti haalistumaton, ei kaivannut korjausta.
Teinkö kardinaalivirheen kun pakinoin nälkäkuolleiden haudoista ja kyseisestä rististä?
Ehkä kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Tuskin moni edes kävi sitä katsomassa.
Mieleni herkistyy tutustuessani tietoon kansakuntamme vaikeista ajoista.
Pakinani antoi ehkä niuhottajille kimmokkeen?
Tulevana kesänä käyn sillä paikalla. Jos ristiä en siellä näe, otanko yhteyttä hautojen hoitajiin, kirkkoherraan, vai piispaan?
------------
Toimittajat haluavat otsikon kertovan. Annoin vapaat kädet ja joskus jätin toimittajan työksi. Otsikoin pakinani.: "Kaksi lentäjää." Oskari muotoili: "Kaksi taitavaa lentäjää." Muotoiltu otsikko ei kuvasta tuntemuksiani näkemästäni, eikä ajatusmaailmaani.
Mielestäni niistä kahdesta taitava oli hiirihaukka. Mig-hävittäjällä lentäjä muodosti räikeän kontrastin.
Hirvittävästi meluava sotakone särki lumouksen.
Hiirihaukka esitti vaikuttavan eleettömän näytelmän. Harvinaisen näyn teki mahdolliseksi jättikuusikon avohakkuu.
Tien vieressä katojen välissä tummalle alustalle aurinko paahtanut puoli päivää.
Jotakin kai tarkkailin, kun näin kantojen keskellä liikahduksen: Tumma lintu kohottautui parilla siiveniskulla metrin verran, Keikautti itseään ja leijaili pienessä ympyrässä. Lintu kohosi, ympyrä laajeni. Seurasin koko ajan niin kauan kunnes pistekin katosi näkyvistäni.
Silloin taivaanrannasta syöksyi yläviistoon helvetinkone. Näytti hyökkäävän juuri siihen kohtaan, mihin hiirihaukka hävisi.
