En löytänyt vihreää oksaa. Etsin sitä monesta työpaikasta. Yksi erehdys oli mennä Keski-Savon Osuusliikkeen Tahiniemen myymälänhoitajaksi.
Lihan osaajana yritin järjestää lauantaiksi hyvät lihat. Paskan marjat. Akat lanttasivat pääliikkeelle. Sieltä palattuaan tulivat käymään myymälässä. Näkivät lihatiskin:
"Hyvän näköistä lihaa, mutta minä ostin pääliikkeestä." Ensimmäinen suuri epäkohta; liian lähellä pääliikettä. Tarpeeton koko myymälä!
Edellinen myymälänhoitaja mennyt ja sijaisena toimi asiallinen naishenkilö, mutta teki vain välttämättömän. Myynti painunut alas.
Myymälähenkilöt koko Suomessa kirosivat typerää lainsäädäntöä. Laki määräsi Tahinniemeenkin Kolmeosaisen myymälän. Sekaosasto, maito-osasto ja lihaosasto. Lain perusteella hätävarjelun liioittelua.
Siitä johtuen henkilökuntaa kolme; myymälänhoitaja sekä kaksi apulaista.
Jälkeenpäin ilmeni hajanaista putiikkia käytetyn hyväksi. Pystyi pelaamaan, kun oli näkymättömissä.
Pikkuhiljaa alkoi myyntinumerot hieman parantua. Parantuminen ei ollutkaan pelkästään hyväksi. En osannut epäillä. Joka kuukausi parani.
Myyjätytöt vaihtuivat. Yksi meni paremmin palkattuun hommaan.
Uutena tuli Hilja. Hiljainen pieni nuori nainen. Näppärä töissään, eikä turhia höpissyt. Hiukan salaperäisen oloinen. Rehellisenä ja lapsellisena en osannut epäillä. Enkä minä aivan ensimmäinen ole epäilemään.
Sitten jonain aamuna ei Hilja tullut töihin. En tiennyt poisjäännistään mitään. Pääliikkeeltäkään eivät ilmoittaneet. Myyjätyttö tiesi Hiljan menneen jonnekin Pohjois-Karjalaan. Eikä siitä sen enempää.
Inventaario neljännesvuosittain. Vuoden lopussa tilejä laskettaessa ilmeni isohko vajaus. Pyysin tarkan tiedon joka neljänneksen inventaariosta. Yhdessä neljänneksessä oli se koko vajaus. Se oli käsittämätön ja suuri harmitus. Jouduin maksamaan 70 000 markkaa. Summa oli kahden kuukauden bruttopalkkani.
Minulle jäi täysin mysteeriksi, että miksi vajausta oli vain sillä yhdellä neljänneksellä ja muut täysin ojennuksessa?
Kunnes!
Iltahämärissä siivoilin ja järjestelin myymälää. Kassasta repäistiin vastalippuja ostoksia vastaava määrä.
Kassoja laskiessa oli joidenkin pennosien virheitä. Katsoin läpi sormien, kun niin pienillä ei mielestäni ollut merkitystä ja itsekin käytin samaa kassaa.
Nostin kassaa pyyhkiäkseni pölyt sen alta. Siellä oli isohko määrä vastalippuja.
Minkäs teet? Miten todistaa? Maksaisiko tyttö? Ei tietenkään. Minulla oli takausvastuu.
Jäsenet tallettivat lippunsa. Muut ostajat jättivät ne tiskille. Pantiin roskiin, mutta niitä ei pantu roskiin! Hilja talletti ja sumpli niitä uudelleen. Pisti rahaa pussiinsa ja antoi asiakkaille aikaisemmin kerättyjä lippuja.
Hilja tiesi kolmen kuukauden jaksoissa inventoitavan. Lypsämisjakson jälkeen painui livohkaan. Vähin äänin. Seuraava, kuten sitä edellisetkin neljännekset täsmäsivät.
Kuukausia kului, ennekuin tehtiin vuositili. Ja jonkin aikaa siihen kun tein löytöni.
Oli vain yhteinen kassa. Sekaosastolla. Maito-osastolta ja lihaosastolta piti mennä sinne hoitamaan kassa. Olin yleensä luonnollisesti liha-osastolla. Saatoin joskus antaa laskelman ja kehottaa käymään kassan kautta.
Sekaosastolla oli vähiten asiakkaita. Voi toimia rauhassa. Ihmeen hyvin tyttö osasi pitää kassan niinkin järjestyksessä. En aavistanut menettäväni suurehkon summan rahaa. "Sinisilmäinen."
