Ravitsemusterapeutteja pidin vouhottajina. Asiantuntemustaan epäilin. Tilastojen harhan tiedän. Hanna-Kaisa Heikkinenkin luennoi virallista hokemaa. Ei mitään uutta, eikä varsinkaan omia tutkimuksiaan.
Televisiossa näkyi "terapeutin" tyhmyys. Terapeutti puhui kuin lahkouskovaisen kiihkolla. Tuohtui miekkoseen, joka kannattaa mahdollisimman luonnon läheistä ravintoa. Vastustaa teollisesti värkättyä maitoa. Olen itsekin sillä linjalla.
Terapeutti vetosi joka kerta tutkimuksiin. Hänen mielestään vastapuolella ei ollut tutkimustietoa ja manasi maan rakoon henkilökohtaiset kokemukset. Yksisilmäinen!
Paljasti täydellisen tyhmyytensä Väittämällä:
"Maitoon lisätään D-vitamiinia sen takia kun maidossa ei luonnostaan ole D-vitamiinia." !!!!????
Lainaan radiossa kuulemaani esitystä vitamiineista:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja erityisen paljon niitä on maidon rasvassa."
Kun vastustin kurrin tarjoamista nuorille ihmisille, sain vastaväitteen:
"Siitähän otetaan vain rasva". !!??
Mielestäni rasvan mukana lähtee muutakin. Lähtee rasvaliukoiset vitamiinit ja luulen lähtevän muutakin sen kokemuksen perusteella, miten hyvää onkaan kirnupiimä.
Minua pierettää ruis. Nyt vanhuksena muuttui suolisto ja pieretti jumalattomasti. Joku arveli syyksi maitoa. En heti uskonut, koska milloinkaan ei maito häirinnyt millään tavalla. Kokeilin ilman maitoa. Lakkasin olemasta ilmapallo.
Sitten tuli vaikeus pytyllä. Koveni rajusti. Siihen sain avuksi valikoituja aineksia. Käytän piimää. Käytän voimariinia. Käytän vispikermaa. Voita kalan paistamiseen.
Välillä ostan punaisen maitopurkin. Kaadan maidon tyhjäksi juotuun piimäpurkkiin. Piimän jäänteet hapattavat maidon piimäksi, mutta ei happamaksi. Tulee jotain viilin ja pitkäpiimän kaltaista. Omituista siinä on kun lähes mauttomalta tuntuva tuntuukin maistuvan hyvältä!
Puhukoot terapeutit mitä hyvänsä. Terapeutitkin kuolevat. Jotkut ehkä vielä minuakin nuorempina.
