"Hyvä on soutajan soudella"

Päristelin joella Siionin Sillan suuntaan. Harvinainen näky. Vastaan tuli kirkkovene. Kampesin purtiloani sivuun. Hiljensin tyhjäkäynnille, en halunnut peräaaltojen häiritsevän.
Vastantulija kääntyikin saaren kohdalla, kiersi saaren taakse. Mitähän se sinne?  Lisäsin kaasua ja jatkoin menoani. Pääsin saaren ohi. Samassa ilmestyi veneen kokka. Olivat kiertäneet vain saaren. Purjehduslinjamme leikkasivat. Oma osani oli tehdä tilaa.
Soutajat ohjasivat laiturin viereen. Ajoin maltillisesti sillan ali. Sillalle kerääntyi katsojia.

Kylmän kesän lämpimin päivä. Sattui aikataulu pitkän soudettavan veneen ja erkin pikkuruisen konevoimalla kulkevan kohdakkain.
Hetkiä elämässä.

IkiWanha

"Meidän herramme muurahaisia"

Näiden ihmisten ikää en pysty arvioimaan. Tämä mieshenkilö lienee jotain + - 50 .  Miekkonen kävelee kartsalla joutilaan näköisenä. Sanovat tätä tyyppiä A-sosiaaliseksi. Kasvoihin ja kävelytyyliinsä lyönyt leimansa elämän tapa. Farkkupukunsa on sama, minkä näin monia vuosia hänen yllään.
Mikä minä olen arvioimaan ihmisten elämäntyyliä?  Arvioin kuitenkin. Takapajuisen Pielaveden takapajuisen kyläkunnan asukkina, Korpelan Kertun huoripentuna katson vähäosaisten kannalta. "Sisäpiirin tietoa".

Tänä aamuna yllätyin. Miekkonen käveli Asemakadun tuolla puolella. Pari askelta jäljessään patikoi naikkonen.
Poikkean tarinasta sivuun. Toimittaja kertoo saaneensa paheksuvaa suhtautumista, kun käytti sanaa: "naikkonen". Onko "naikkonen" kirosana? Entä miekkonen?  Veisaan viis tuommoisista!
"Naikkonen" huomioi luonnon ilmiötä:  Hänestä noin metrin päässä rehevässä pusikossa vilahti orava.
Naikkonen huomasi sen, pysähtyi, huomautti miekkoselle. Siinä vaiheessa orava ennätti.  Viiletti runkoa pitkin ylöspäin. Miekkonen osoitti: tuolla menee!
Naikkosen näin ensimmäistä kertaa. Takaa päin näytti vanhalta. Hiuksensa jotenkin sairaan näköisen harmaat. Kiehkuran kohdalla paljasta.

Tänään iltapäivällä kävin kaupoilla. S-kaupassa ja A-kaupassa. Kirjaston kohdalla tuli vastaan miekkos-naikkos pariskunta.  Miekkonen vähän naikkosta edellä. Miekkonenko johtava?
Miekkonen vilkaisi suuntaani. Miksiköhän?  Oivalsin myöhemmin. Ohuen muovikassin läpi näkyi pullea brantypullo. tajusin sen vasta myöhemmin kotona.

Ajattelin positiivisesti: parempi kaksin kuin yksin. Eivät sulkeneet silmiänsä luonnon tapahtumilta!
Omaa taustaani nojaten tunsin myötätuntoa.

Entä minä itse? Millainen olen? Maistelen brantya. Kuljeskelen kartsalla. Taaplaan tavallani. Olenko erilainen mitä "miekkos-naikkos" pariskunta?

Kannattaako olla ylpeä vai nöyrä? En ole rappiolla.
Ainakaan vielä!?

Yksin olen!      

Erkin sienikeittokirjasta

Kävin katsomassa Karttulantien suunnasta. Kantarelleja ei näkynyt. Lampaankääpä nousee myöhemmin. Keräsin muutamia litroja mustikoita. Niissä oli paljon rupiaisia.
Kuntoilureitin varrella harjanteella oli kantarelliesiintymiä. Otin muutamia kookkaampia. Harjannetta pitkin ja sivulle poiketen olivat vetäneet vaaleaa nauhaa. Ihmettelin. Homman nimi selvisi. Nauha liittyi suunnistukseen.
Kantarellipaikka oli siinä lähellä. Arvelin, että kasvavat. Sieniä jätin kasvamaan toiseenkin paikkaan. Rinteen puolivälistä keräsin muutamia. Hankalasta paikasta.
Joukkoon otin lisukkeeksi haperoita.
Laitoin ruokaa. Läksin pyörälenkille. Paha olo tuntui. Kuin vatsa olisi liian täynnä. Kotiin palattuani tuli oksennus. Oksensin kaiken sinä päivänä syömäni. Näytti melkoiselta sienimuhennokselta.

Edellisenä syksynä oksensin sieniaterian.  Haperoja silloinkin. Haperoperheen joukosta otin vasta nousseen punaisen palleroisen. Semmoisen mitä useimmat sienet ovat juuri puhjenneina.
Laitoin ruokaa ja oksensin.  Myöhemmin näin kärpässieni esiintymän joukossa samanlaisen punaisen palleron. Söin ehkä yhden kärpässienen alun haperona! Haperoita otan harvoin. Niissä on hyvin vähän terveitä.

Tämän kesän oksennusta pohtiessani tuli mieleen, että keräämäni hapero ei ollutkaan tyypillinen hapero, vaan sen lakki oli toisenlainen. Jääkaapissa yön yli se oli saanut tumman laikun. Sitä arvelen syypääksi oksentamiseen. Mikä se oli?  Oliko se kavala kärpässieni??
Haperot saavat olla paikoillaan.
En kuollut. Minua oksennutti sienet. Kun sain oksennettua kaiken, pahoinvointi loppui kuin leikaten.

Siltä harjanteelta sain aikaisemmin kerätä rauhassa kantarellit. Nauhan vetäjät kulkivat kantarellien läheltä. Sienet eivät saaneet kasvaa. Pienetkin oli viety. Joka paikasta.  Parin vuorokauden aikana nousi uusia pieniä.  Keräsi pienimätkin. Kun eivät sallineet erkille kasvavan, toimin puolestani samoin. Ei jäänyt kasvamaan.
Kaksi nuorta herkkutattia sain lisäksi. Laitoin ylipalaksi. Ei oksettanut.     

Iso kenraali pelotteli meitä

Suomen sotahullut saivat vettä myllyynsä. Kenraali paasasi antaumuksella. Suomen pitää liittyä Natoon tai ainakin olla hyvä kumppani (alamainen?)
Suomen sotahullut ja muut tietävät, mutta eivät muista. Venäjää voi syyttää, mutta kukas aloitti? Nato tuppautui Venäjän "iholle".  Venäjän naapurina olemme pärjänneet kohtuullisesti. Naton laajeneminen on osasyy Suomen talouden alamäkeen. Pakotteet.
Huoliiko Nato Suomea jäsenekseen?
Siinä sivussa saisi tuhannen kilometriä Venäjän vastaista rajaa??!!  Se raja oli seitsemän vuosikymmentä rauhallista rajaa. Nato ei tarvinnut pelätä siltä taholta. Eikä Venäjä pelännyt. Suomi ei hyökkää!  Erkkikin tuon ymmärtää. Raja on vielä tänä päivänä yksi maailman rauhallisimpia rajoja.
Entä huomenna?  Ja mitä Nato maksaa Suomelle?  EU vei vapautta. Nato vie loputkin! Ollaan sitten  niin kansainvälisiä, niin kansainvälisiä, että!

Semmoinenkin termi tuli muotiin: Rauhaan pakottaminen.
Suomi oli pakon edessä, mutta halusi itsekin rauhaa.
Suomi harjoitteli rauhaa. Sotaa ei pidä harjoitella!  Sodasta on karvaat kokemukset ja rauhasta maksettiin kalliit lunnaat.
Sanoivat: "Suomella oli hyvä herraonni". Voihan sen noinkin ilmaista.  Jälkiviisaat vieläkin spekuloivat ratkaisuilla.  "Vääristäkin" ratkaisuista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, selvittiin kohtuullisesti.

Kysyn aina itseltäni: Sen takia, vai siitä huolimatta?  Yleensä tulee tietoon vain se valittu ratkaisu. Hylätty ratkaisu jää arvoitukseksi ja spekuloitavaksi.
Suomen kohdalla päästiin katsomaan toinenkin ratkaisu. Itä-Euroopan "demokratiat". Heillä ei tainnut olla valinnan varaa ratkaisulle.

Ison kenraalin puheet tuntuivat minusta painajaisunelta. Suomen sotahulluille se oli mieleen. Jotenkin korpifilosofi arvelee: Saavuttaako tuo IsoHerra semmoisiakaan tuloksia, mitä pieni Suomi? Hänkin on vain nappula rattaissa. Kylläkin isoissa rattaissa.  On hyvä muistaa: Mikään ei ole ikuista.

Ystävät ja Viholliset.  Kuka on milloinkin Kenen ystävä?
Talvisodassa Suomen ystävät olivat harvassa ja kaukana. Brittiläinen sotilasasiamies suhtautui ivallisesti pienten valtioiden olemassa oloon. "Niiden aika on ohi."
Ribbentrop sopimus koski Skandinaviaa. Eihän Suomi ole Skandinaviaa. Vai onko? Sopimus vaikutti Suomeen ja Suomi teki sen tyhjäksi. Sitten tapahtui!
Kuka oli kenenkin ystävä? 

Tiiksassa tapasin veteraanin. Toiminut autokuskina. Kysyin: "Olitko Omeliassa?"
 --- Autoni oli silloin remontissa.
Sattuma sanelee pienissä ja isoissakin. Myös kansojen kohtaloissa.
Hänen ajamansa auto oli amerikkalainen. Kuormana radioasema, saksalainen.  Kuski suomenkielinen Neuvostokansalainen.

Petsamo oli Suomen aluetta.  Löytyi rikas malmiesiintymä.  Suomella ei ollut teknologista valmiutta kaivokseen. Hataroiden tietojeni mukaan suunnilleen näin:  Englantilainen yhtiö rakensi kaivoksen. Sen emoyhtiö oli Kanadalainen. Brittiläistä imperiumia.  Kuinkas sattuikaan?  Kaivos toimitti metallia Natsi- saksalle!
Nyt uhittelee Nato.  Aikanaan länsivallat (USA) Toimitti apua Neuvostoliitolle. Muurmannin radan kautta. Sota-aikana muistan kun puhuivat Muurmannin radasta.
Saksa edellytti Suomelta sen radan katkaisua.

Hiljattain media kertoi dokumenttilöydöstä. Kertoivat kuvien olevan suomalaisten tekemältä reissulta Muurmannin radalle. Dokumentin aika, miehistön määrä, paikkojen nimet ja julkaistut kuvat täsmäsivät.
Eivät he käyneet Muurmannin radalla, vaan Karhumäkeen johtavalla haaralla.  Mielenkiintoani ruokki, kun sain käydä tuon retken kohteessa.  Poltetun asemarakennuksen ääriviivat olivat tallella. Pikkuinen tönö!?
Olen vain varusmieskersantti ja asiantuntemustani voi epäillä. Epäilkää vain! 
Majewskin  retkenä tunnetulla ei ollut minkään valtakunnan sotilaallista tarkoitusta. Turha reissu! Sitä paitsi Suomi oli pysäyttänyt etenemisen jo syyskuussa.
Vakaa uskoni sanoo sen tehdyn Saksan hämäämiseksi.  Saksa painosti!  Sitä varten dokumentoivat sen filmaamalla.


Suomalaiset eivät menneet Sorokkaan.
Neuvostoupseeri mainitsee heidän tärkeäksi saavutukseksi: "Estimme vihollisen pääsemästä Kirovin rautatielle."
Estämiselle ei tuottanut vaikeutta. Mannerheimin määräys esti.                      

Olen kirjoitellut näistä ennenkin. Kirjoitan tajunnan virtaa. En tarkista oikeinkirjoitusta.  

Ilmaiskujen mielekkyys

Ilmaiskujen sivaltamiseen liittyy uusia toimijoita. Mahtivaltion lisäksi Saudi-Arabia ja Turkki aloittaneet pommituksia.
Turkin koneet pommittaneet varsinaisen kohteen lisäksi Kurdeja. Median mukaan Turkki ja Kurdit neuvottelevat. Uutisten mukaan jopa tulitauko.  Turkki pitää Kurdeja vihollisina, vain siitä syystä, että Kurdit haluavat oikeuksia. Maaton, valtioton kansa.
Turkin pommitukset joutuvat outoon valoon. Virheellisiä, kuten kaikki pommitukset.
Uutisten perusteella saa päätelmän, että Kurdit ovat ainoita, jotka taistelevat terroristeja vastaan. Tukki pitää Kurdeja terroristeina.
Vaikuttaa siltä, että Kurdijoukoilla on jonkinlainen järjestäytymisaste.  Harjoittavat todellista sodankäyntiä. Entä varusteet?

Lapsi uskoo. Uskoin minäkin, mutta epäilys tuli varhain. En tosin asian syventynyt. Olin "penseä".
Kuoleman lähestyessä pitää viimeistään ruveta uskomaan, että pääsee Taivaaseen. Vastakohtana Helvetin tuli.  Uskovaiset propagoivat.
Tämän järkeni aikana tulin aina yhä kriittisemmäksi uskontoja kohtaan.
Kansakoulussa opin kovin vähän. Eniten jäi mieleeni Opettaja Ida Remeksen  sanomat varsinaisten opetusten sivuasiat.
Opetettiin meidän uskonnon olevan oikea uskoisuutta. Entä muhamettilaiset?
Opettaja sanoi muhamettilaisten pitävän meitä vääräuskoisina. Ihmettelin itsekseni: mitenkä ne sillä lailla ajattelevat?

Nämäkin, joita sotavoimat "ilma-iskevät" sanovat olevansa todellisia uskovia.
Entä meidän "valtiokirkon" usko.
Uskotaan Jumalaan. Se ei riitä, piti keksiä Jumalan Poika ja tarinat. Muodostui kristityt. Ei se riittänyt. Rustattiin kaksi katolista kirkkoa. Ei se Riittänyt. 
Joku kirjoitti: "Humalainen munkki näki seinällä piruja, siksi tunnustamme luterilaista uskontoa."
Minut ovat kastaneet luterilaiseen uskoon. Uskonko minä sen olevan oikea usko?
"--- Minä vähä eppäelen!"
Lainaus on Seijan pienenä usein käyttämää lausahdusta, kun isommat puhuivat "väärin".

Tv-sarjoja katson "sillä Silmällä".
Nyt katson miss Fisheriä siinä olevan huumorin takia. Se on iltapäivällä ja eroaa amerikkalaisista vastaavista.
Murdoch, harras katolinen, teki aina ristinmerkin murhatun luo tullessaan.  Komisario erehtyi sanomaan jotain muslimille epäedullista. Muslimi puolustautui:
"--- Uskothan sinäkin jumalan poikaan, neitseestä syntymiseen ja ylösnousemukseen, enkä minä siitä sinua pilkkaa."
Niinhän se on. Jumalat jumalina, uskonnot uskontoina, uskot ja uskomukset kukin omassa lajissaan. Mikä niistä on toista oikeutetumpi. Ihmisiä, kokonaisia kansakuntia niillä hallitaan.

Tuntemani Jehovan Todistaja vakuutti:
"--- Muilla on uskonto, meillä on usko!  ??? Ota niistä selvää?  En ota, enkä tarvitse, ihmettelen vain. Kirjoitin joskus kristityistä ja kommunisteista. Niiden hirmutöistä. Ennen tornien räjäyttämistä. Ennakoin vähän siihen suuntaan, että muslimit tekevät seuraa.

Kirjoituksissa sanotaan Jeesuksen kehottaneen: "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni!"
Kauhistuttaa miten paljon tuo lause toi julmuutta, sotia ja orjuuttamista. Armotonta verenvuodatusta.

Muslimien tavoite: Maailmanlaajuinen Islamivaltio. 
Kaikki maailman ihmiset eivät ole Jeesuksen seuraajia. Kaikista ei tullut kommunisteja, eikä kansallis-sosialisteja.  Tulisiko kaikista Islamisteja?  Mitä Seija Sanoikaan?
 --- Minä vähä eppäelen!