Kävin katsomassa Karttulantien suunnasta. Kantarelleja ei näkynyt. Lampaankääpä nousee myöhemmin. Keräsin muutamia litroja mustikoita. Niissä oli paljon rupiaisia.
Kuntoilureitin varrella harjanteella oli kantarelliesiintymiä. Otin muutamia kookkaampia. Harjannetta pitkin ja sivulle poiketen olivat vetäneet vaaleaa nauhaa. Ihmettelin. Homman nimi selvisi. Nauha liittyi suunnistukseen.
Kantarellipaikka oli siinä lähellä. Arvelin, että kasvavat. Sieniä jätin kasvamaan toiseenkin paikkaan. Rinteen puolivälistä keräsin muutamia. Hankalasta paikasta.
Joukkoon otin lisukkeeksi haperoita.
Laitoin ruokaa. Läksin pyörälenkille. Paha olo tuntui. Kuin vatsa olisi liian täynnä. Kotiin palattuani tuli oksennus. Oksensin kaiken sinä päivänä syömäni. Näytti melkoiselta sienimuhennokselta.
Edellisenä syksynä oksensin sieniaterian. Haperoja silloinkin. Haperoperheen joukosta otin vasta nousseen punaisen palleroisen. Semmoisen mitä useimmat sienet ovat juuri puhjenneina.
Laitoin ruokaa ja oksensin. Myöhemmin näin kärpässieni esiintymän joukossa samanlaisen punaisen palleron. Söin ehkä yhden kärpässienen alun haperona! Haperoita otan harvoin. Niissä on hyvin vähän terveitä.
Tämän kesän oksennusta pohtiessani tuli mieleen, että keräämäni hapero ei ollutkaan tyypillinen hapero, vaan sen lakki oli toisenlainen. Jääkaapissa yön yli se oli saanut tumman laikun. Sitä arvelen syypääksi oksentamiseen. Mikä se oli? Oliko se kavala kärpässieni??
Haperot saavat olla paikoillaan.
En kuollut. Minua oksennutti sienet. Kun sain oksennettua kaiken, pahoinvointi loppui kuin leikaten.
Siltä harjanteelta sain aikaisemmin kerätä rauhassa kantarellit. Nauhan vetäjät kulkivat kantarellien läheltä. Sienet eivät saaneet kasvaa. Pienetkin oli viety. Joka paikasta. Parin vuorokauden aikana nousi uusia pieniä. Keräsi pienimätkin. Kun eivät sallineet erkille kasvavan, toimin puolestani samoin. Ei jäänyt kasvamaan.
Kaksi nuorta herkkutattia sain lisäksi. Laitoin ylipalaksi. Ei oksettanut.
