Suomen sotahullut saivat vettä myllyynsä. Kenraali paasasi antaumuksella. Suomen pitää liittyä Natoon tai ainakin olla hyvä kumppani (alamainen?)
Suomen sotahullut ja muut tietävät, mutta eivät muista. Venäjää voi syyttää, mutta kukas aloitti? Nato tuppautui Venäjän "iholle". Venäjän naapurina olemme pärjänneet kohtuullisesti. Naton laajeneminen on osasyy Suomen talouden alamäkeen. Pakotteet.
Huoliiko Nato Suomea jäsenekseen?
Siinä sivussa saisi tuhannen kilometriä Venäjän vastaista rajaa??!! Se raja oli seitsemän vuosikymmentä rauhallista rajaa. Nato ei tarvinnut pelätä siltä taholta. Eikä Venäjä pelännyt. Suomi ei hyökkää! Erkkikin tuon ymmärtää. Raja on vielä tänä päivänä yksi maailman rauhallisimpia rajoja.
Entä huomenna? Ja mitä Nato maksaa Suomelle? EU vei vapautta. Nato vie loputkin! Ollaan sitten niin kansainvälisiä, niin kansainvälisiä, että!
Semmoinenkin termi tuli muotiin: Rauhaan pakottaminen.
Suomi oli pakon edessä, mutta halusi itsekin rauhaa.
Suomi harjoitteli rauhaa. Sotaa ei pidä harjoitella! Sodasta on karvaat kokemukset ja rauhasta maksettiin kalliit lunnaat.
Sanoivat: "Suomella oli hyvä herraonni". Voihan sen noinkin ilmaista. Jälkiviisaat vieläkin spekuloivat ratkaisuilla. "Vääristäkin" ratkaisuista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, selvittiin kohtuullisesti.
Kysyn aina itseltäni: Sen takia, vai siitä huolimatta? Yleensä tulee tietoon vain se valittu ratkaisu. Hylätty ratkaisu jää arvoitukseksi ja spekuloitavaksi.
Suomen kohdalla päästiin katsomaan toinenkin ratkaisu. Itä-Euroopan "demokratiat". Heillä ei tainnut olla valinnan varaa ratkaisulle.
Ison kenraalin puheet tuntuivat minusta painajaisunelta. Suomen sotahulluille se oli mieleen. Jotenkin korpifilosofi arvelee: Saavuttaako tuo IsoHerra semmoisiakaan tuloksia, mitä pieni Suomi? Hänkin on vain nappula rattaissa. Kylläkin isoissa rattaissa. On hyvä muistaa: Mikään ei ole ikuista.
Ystävät ja Viholliset. Kuka on milloinkin Kenen ystävä?
Talvisodassa Suomen ystävät olivat harvassa ja kaukana. Brittiläinen sotilasasiamies suhtautui ivallisesti pienten valtioiden olemassa oloon. "Niiden aika on ohi."
Ribbentrop sopimus koski Skandinaviaa. Eihän Suomi ole Skandinaviaa. Vai onko? Sopimus vaikutti Suomeen ja Suomi teki sen tyhjäksi. Sitten tapahtui!
Kuka oli kenenkin ystävä?
Tiiksassa tapasin veteraanin. Toiminut autokuskina. Kysyin: "Olitko Omeliassa?"
--- Autoni oli silloin remontissa.
Sattuma sanelee pienissä ja isoissakin. Myös kansojen kohtaloissa.
Hänen ajamansa auto oli amerikkalainen. Kuormana radioasema, saksalainen. Kuski suomenkielinen Neuvostokansalainen.
Petsamo oli Suomen aluetta. Löytyi rikas malmiesiintymä. Suomella ei ollut teknologista valmiutta kaivokseen. Hataroiden tietojeni mukaan suunnilleen näin: Englantilainen yhtiö rakensi kaivoksen. Sen emoyhtiö oli Kanadalainen. Brittiläistä imperiumia. Kuinkas sattuikaan? Kaivos toimitti metallia Natsi- saksalle!
Nyt uhittelee Nato. Aikanaan länsivallat (USA) Toimitti apua Neuvostoliitolle. Muurmannin radan kautta. Sota-aikana muistan kun puhuivat Muurmannin radasta.
Saksa edellytti Suomelta sen radan katkaisua.
Hiljattain media kertoi dokumenttilöydöstä. Kertoivat kuvien olevan suomalaisten tekemältä reissulta Muurmannin radalle. Dokumentin aika, miehistön määrä, paikkojen nimet ja julkaistut kuvat täsmäsivät.
Eivät he käyneet Muurmannin radalla, vaan Karhumäkeen johtavalla haaralla. Mielenkiintoani ruokki, kun sain käydä tuon retken kohteessa. Poltetun asemarakennuksen ääriviivat olivat tallella. Pikkuinen tönö!?
Olen vain varusmieskersantti ja asiantuntemustani voi epäillä. Epäilkää vain!
Majewskin retkenä tunnetulla ei ollut minkään valtakunnan sotilaallista tarkoitusta. Turha reissu! Sitä paitsi Suomi oli pysäyttänyt etenemisen jo syyskuussa.
Vakaa uskoni sanoo sen tehdyn Saksan hämäämiseksi. Saksa painosti! Sitä varten dokumentoivat sen filmaamalla.
Suomalaiset eivät menneet Sorokkaan.
Neuvostoupseeri mainitsee heidän tärkeäksi saavutukseksi: "Estimme vihollisen pääsemästä Kirovin rautatielle."
Estämiselle ei tuottanut vaikeutta. Mannerheimin määräys esti.
Olen kirjoitellut näistä ennenkin. Kirjoitan tajunnan virtaa. En tarkista oikeinkirjoitusta.
