Näiden ihmisten ikää en pysty arvioimaan. Tämä mieshenkilö lienee jotain + - 50 . Miekkonen kävelee kartsalla joutilaan näköisenä. Sanovat tätä tyyppiä A-sosiaaliseksi. Kasvoihin ja kävelytyyliinsä lyönyt leimansa elämän tapa. Farkkupukunsa on sama, minkä näin monia vuosia hänen yllään.
Mikä minä olen arvioimaan ihmisten elämäntyyliä? Arvioin kuitenkin. Takapajuisen Pielaveden takapajuisen kyläkunnan asukkina, Korpelan Kertun huoripentuna katson vähäosaisten kannalta. "Sisäpiirin tietoa".
Tänä aamuna yllätyin. Miekkonen käveli Asemakadun tuolla puolella. Pari askelta jäljessään patikoi naikkonen.
Poikkean tarinasta sivuun. Toimittaja kertoo saaneensa paheksuvaa suhtautumista, kun käytti sanaa: "naikkonen". Onko "naikkonen" kirosana? Entä miekkonen? Veisaan viis tuommoisista!
"Naikkonen" huomioi luonnon ilmiötä: Hänestä noin metrin päässä rehevässä pusikossa vilahti orava.
Naikkonen huomasi sen, pysähtyi, huomautti miekkoselle. Siinä vaiheessa orava ennätti. Viiletti runkoa pitkin ylöspäin. Miekkonen osoitti: tuolla menee!
Naikkosen näin ensimmäistä kertaa. Takaa päin näytti vanhalta. Hiuksensa jotenkin sairaan näköisen harmaat. Kiehkuran kohdalla paljasta.
Tänään iltapäivällä kävin kaupoilla. S-kaupassa ja A-kaupassa. Kirjaston kohdalla tuli vastaan miekkos-naikkos pariskunta. Miekkonen vähän naikkosta edellä. Miekkonenko johtava?
Miekkonen vilkaisi suuntaani. Miksiköhän? Oivalsin myöhemmin. Ohuen muovikassin läpi näkyi pullea brantypullo. tajusin sen vasta myöhemmin kotona.
Ajattelin positiivisesti: parempi kaksin kuin yksin. Eivät sulkeneet silmiänsä luonnon tapahtumilta!
Omaa taustaani nojaten tunsin myötätuntoa.
Entä minä itse? Millainen olen? Maistelen brantya. Kuljeskelen kartsalla. Taaplaan tavallani. Olenko erilainen mitä "miekkos-naikkos" pariskunta?
Kannattaako olla ylpeä vai nöyrä? En ole rappiolla.
Ainakaan vielä!?
Yksin olen!
