Minkä ihmeen takia kaikkien pussien kyljessä ohje käskee panna ainekset kiehuvaan veteen?
Järkeni käskee toimimaan toisin. Panen kattilaan veden. Virta päälle. Viskaan ainekset ja odotan kunnes keitos alkaa muhkuilemaan. Siinä vaiheessa katkaisen virran. Puuro kypsyy jonkin verran jo siihen mennessä, kun se kiehuu kunnolla. Hitaan levyn lämpö riittää kypsyttämiseen, puuro jatkaa kiehumista virran katkaisun jälkeen. Muhii vielä kiehumisen lakattuakin. Sähköä säästyy!
En harrasta kaikenlaisia hiutaleita. Eivät maistu miltään. Ostan isokaurahiutaleita. Semmoisia vanhan ajan kauraryynejä. Lisäksi täysjyvä riisijauhoja.
Olen antanut itselleni kertoa kauran ja riisin terveellisyydestä.
Opettelin annostelemaan sopivasti. Kauraryyniä arvioin oikean määrän desimittaan. Riisijauhoa jotain puolen ruokalusikallisen. Pikkulusikalla suolaa.
Joskus unohtuu mustikan keittäminen. Silloin käytän puuron höysteenä sokeria ja vispikermaa. Vaihtoehtoisesti voisilmän.
Puhukoot terapeutit ja kiminkiset mitä tahansa!
Vaaka näytti tänä aamuna 67 kg .
Eihän puurolla sentään koko päivää. S-marketissa kyttään oranssin värisiä lipukkeita.
Tuossa! Porsaankyljyksiä 4 kpl. Tamminen tavaramerkkinä. Vasta kotona katsoin ja havaitsin sen suolatuksi. Vain 1 %. Olen syönyt jo muutamia, mutta vasta nyt syynäsin pakkausta. Suomalaista vakuuttavat olevan.
Tätä lajia on usein halpuutettuna päivämäärän perusteella. Entisenä lihamiehenä ymmärrän etteivät kaikki hyväksy noin ronskeja palasia. Eivät ole lähellekään niitä siroja leikkeitä, mitä Mustosen kaupassa muotoilin. Jälkeenpäin uskallan kehua olleeni lähes taiteilija.
Kohtuuhinta ja lihaisia palasia isosta siasta. Minulle kyllin hyviä.
Ryhdyin valmistelemaan lounasta. Lasinen vuoka. Paloittelin useita pieniä porkkanoita. Suunnilleen vuoka pohjapeittoon. Puolenkymmentä isoa perunaa viipaloituna. Lajike: Afra. Jauhoinen peruna.
Jauhoinen tarkoittaa tärkkelyspitoisuutta.
En muista missä ja milloin kuulin nuoren naisen sanovan: "huonoja perunoita kun halkeilevat". Mitä sitten tarkoittikin? Sitäkö etteivät kestä?
Runsastärkkelyksiset perunat ovat makuuni. Niiden keittäminen vaan on taitolaji. Kokeillessa tuntuvat kovanlaisilta, mutta muutaman minuutin päästä jo halkeavat. Liian pitkään keitettynä pehmiävät puuroksi. Nämä Afrat eivä ole kovin hajoavia.
Porkkanoiden päälle latelin perunaviipaleet. Lohkaisin kaalin kerästä palan, pilkoin sen perunoiden päälle.
Päällimmäiseksi kyljykset. Iso sipuli pilkottuna kyljyspalojen lomiin.
Sama piä syksylläkin. Minähän aioin kärventää kyljyksiä!? Peruutin. Nostin lihat pannulle. Rasvaa niissä ei juurikaan ole. Rypsiöljyä pannulle.
Kärvensin aikansa ja latelin lihat uudelleen vuokaan päällimmäiseksi. Ja uuniin.
Entä lämpötila?
Aikoja sitten jo tein havainnon ettei uunissa kypsy siinä lämpötilassa, jonka ohjeiden mukaan asettaa katkaisijalla.
Tekniikan ihmisenä päätin tutkia. Ostin mittarin.
Suosiolla panin asteita reilusti. 225. Varasin aikaa tunnin.
Ennen kuin avasin uunin luukun, katsoin lampun avulla mittaria. Lukema näytti 175 %.
Ilmankos! Kytkimen lukeman mukaan olisi paistos lähes palanut. Nyt se oli juuri ja juuri kypsä syötäväksi. Mielellään vielä olisi saanut muhia virran katkaisun jälkeen.
Mittarithan ovat suuntaa antavia. Mutta näin suuri virhe jo aiheuttaa hämminkiä.
Vuokaan värkkäsin päällyksen alumiinista. Vasta kun avasin uunin luukun, havaitsin siellä olevan kiinalaisvalmisteisen emaloidun valurautapadan!
Senhän hankin juuri tämmöisiä ruokia varten!? Helppoa! Tavarat pataan ja lasinen kansi päälle!
Hajamielinen vai dementoitunut!!??
Ruoka oli hyvää!
