Vuosia siten arvostelivat rasisteiksi maahanmuuton kritisoijat. Tähän tyyliin: "kaikki pitää ottaa vastaan; erimieliset ovat rasisteja, pitää hyväksyä erilaisia kulttuureja".
En katso olevani rasistien pahemmasta päästä. Joskus raapustin tekstiä siinä hengessä, että kun muuttajia tulee miljoonittain, mitä sitten? Siellä mistä lähtivät, ei huomata miljoonia ollenkaan. Aivan kuin ketään ei olisi lähtenyt?!
Vuorokauden sisällä näkyi teeveessä muutamia haastatteluja. Suomessa kasvanut Afgaaninuorukainen ilmaisi ihailunsa Suomen kamppailusta: saavutuksesta!
Syyrian pakolainen, hyvinvoivan näköinen, englantia puhuva kertoi miten siellä on sitä ja siellä on tätä, hän haluaa paremman elämän. Toinen haastateltava nuori mies puhui samaan tapaan: "tiedättehän millaista siellä on, minä haen parempaa." Entäs sitten? Haastattelija ei ottanut esille tosiasioita, niistäkin valehdellaan, sitä etteivät kertoneet sukulaistensa ahdingosta, vanhempiensa tappamisesta, tai itsensä kiduttamiseksi joutumiseksi.
Ovatko he sodan uhreja? Hätää kärsiviä?
Toimittajat haastattelevat. Ketä haastattelevat? Mieluummin englantia puhuvia! Joka kerta kun eteen tulee vuolaasti puhuva tyyppi, herää epäilys tarkoitushakuisuudesta. Pitää saada raflaava esitys, joka myötäilee yleistä mielipidettä. Opittuja teemoja.
Maailmaa syleilevään vuodatukseen pitää hyväksyä toisenlaisetkin näkemykset. Ennekuin on pää vetävän kädessä!
Suunnittelevat EU:ssa kiintiötä kaikille valtioille. Sen verran pitää kukin ottaa. Ajattelevatko ollenkaan seurausta? Korpifilosofi epäilee siitä muodostuvan "Avoin piikki"! "Afrikan kevään" takatalvessa ihmiset uskovat kaikkien mahtuvan Eurooppaan. Salakuljettajat lipovat huuliaan. Vievät ilosanomaa ja väärää todistusta. Kuka hallitsee? Ellei tule järjestystä? Järjestystä eivät hurskastelevat poliitikot pysty tekemään.
Enhän minä tiedä, ennustelen vain. Ihmiset toimivat. Opitaanko historiasta?
