Yleislakon aikaan olin Suonenjoella Pekka Eskelisen kaupassa.
Tapahtumien vyöry johtui presidentin vaalista. Raju vaalitaistelu ei noudattanut mitään siihen asti totutuista käytännöistä.
Syystalven olin vielä Joroisissa. Demaripoliitikko Onni Hiltunen esiintyi Joroisissa. Tapani mukaan menin kuulemaan. Olin demareihin kallellaan. Muistini ei paljoa kerro. Hiltunen kertoi Fagerholmista tehdystä pilapiirroksesta. Siinä istui Fagerholm nojatuolissaan ja laski sormillaan edessään makaavan ajokoiransa nännejä.
Hiltunen sanoi: "Voisihan Kekkosen piirtää laskemassa rouva Snelmannin nännejä."
Rouva Snelmann tuli tietoisuuteeni monia vuosia myöhemmin.
Eetu Mustonen puntaroi vaalin mahdollisuuksia:
--- Jos Fagerholm ei voittaisi, niin ehkä Tuomioja voisi tulla kysymykseen? Silloin valittiin 300 valitsijamiestä. Minunkin ääneni meni Fagerholmin pussiin.
Mustonen tarkoitti valitsijamiesten taktikointia.
Kerroin Mustoselle Hiltusen sanoneen:
--- Jos minun pitää valita Tuomiojan ja Kekkosen välillä, äänestän Kekkosta. Mustonen yllättyi:
Jaha! No hän varmaan tietää tarkemmin!
En ymmärtänyt politiikan kiemuroita, enkä sen kieroutta.
Näin jälkeenpäin ajatellen, oli Fagerholmilla mahdollisuus. Kekkosta vastustivat monet intohimoisesti.
Taktikointi ja politikointi oli kiivasta. Vaalin tulos tunnetaan.
Eskelisen porukka oli kommunisteja. Myöhemmin olivat stalinistien kannattajia. Vaalin jälkeisenä aamuna Tuli Pekka Eskelinen seurassani olleen Jussi Kaistolan luokse. Merkitsevästi hymyillen iski silmää jussille: "Kekkonen". Jussi urahti vastaukseksi ilman sanoja.
Jälkeenpäin pohdin, että mahtoiko tulos olla todella Jussin mieleen. Jussi oli henkeen ja vereen kommunisti ja Kekkonen porvari. Sellaista on elämä ja politiikka. "Takin kääntämistäkin".
Taktikoinnin takia hävitty vaali kävi demareiden kunnialle. Masinoivat yleislakon ja kommunistit tietenkin ajoivat valankumouksen asiaa. Demarit ja Kommarit. Vaaleissa vastakkain ja lakossa rinta rinnan.
Lakkoa ylpeilevät suurena saavutuksena. Näytettiin voima, että saadaan valtakunta jumiin. Muodollinen vaatimus oli: kaikille kuukausipalkkaan lisää 2400 mk . Minulle se merkitsi lähes kymmentä prosenttia. Sen maksoivat, kunhan aikaa meni tarpeeksi hukkaan!
Kuopiossa oli Keskon tilaisuus. Vähäviinaisena velvoittivat minut kuskiksi. Selvää oli, että Keskon yrittäjät paheksuivat voimakkaasti lakkolaisia. Seurassaan olleelle kauppiaalle Pekka puolusti lakkolaisia, työläisiä. Melkoinen ristiriita: varakas kauppias ja kommunisti!
Pekka Eskelisen porukka ei ollut lakossa! Meitä oli parisen kymmentä. Tuskin Pekka olisi omien lakkolaisten päätä silittänyt!
Palkan korotus suli seuravan syksyn devalvaatioon ja laukkaavaan inflaatioon.
En pitänyt kirjaa, enkä arkistoinut. Opin välttämään tarkkoja yksityiskohtia. Kirjoitan tajunnan virtaa hatarien aivojeni sokkeloista.
Jatkoa seuraa.
