Rautalammilla Toholahdella ui rotevan oloinen nainen melkoisessa aallokossa noin puolivälissä Ropolan Kartanon ja Suonenjoen puoleisen rannan välillä. Erinomainen uimari.
Jälleen soutelin Toholahdella. Soudin Äijäveden suunnasta. Uimarikin näkyi. Lähtenyt Ropolan rannasta. Kiertänyt niemen Lahden pohjukan suuntaan. Oli palaamassa uiden lähellä rantaa.
Lähestyi Ropolaa niemen kohdalla. Uimari kohtasi "häirikön". Voi hyvällä syyllä pohtia, kumpi oli häirikkö? Kotirantaansa palaava inehmon lapsi, vai luultavasti pesimäpaikkaansa puolustava lintu?
Lokki metelöi äänekkäästi. Syöksähteli hävittäjän tavoin uimaria kohti. Aina vain lähemmäs ja lähemmäs.
Uimari häiriintyi. Silmin nähden pelkäsi. Näytti, että lokki käy kiinni. Uimari yritti huitaista kädellään. Lokki kaarsi loitommalle ja hyökkäsi yhä tarmokkaammin. Pelko voitti uimarin. Kiipesi maalle metsikön suojaan.
Pielavedellä juoksin lenkillä metsätietä. Kesäilta hämärtyi. Sain seuralaisen. Pöllö ei tullut fanittamaan juoksevaa muukalaista. Mitäköhän lie meinannut? Kaarteli pääni yläpuolella. Rupesi arveluttamaan kun tuli jo metrin etäisyydelle.
Silloin havahduin: Minullahan on valkea pipo! Pää heiluu juostessa! Sehän saalistaa! Otin pipon käteeni, huitelin sillä pöllön suuntaan.
Olenhan liian suuri niin pienen pöllön ateriaksi, mutta jos se yrittää kouraista pipoa, saattaa silmäni vaarantua. Enhän voinut ymmärtää, mitä pöllö näki pipossa, että ryhtyi lähestymään liikaa.
Suonenjoella Kaatron koulun kulmalla on lehtipuita. Puista syöksähteli minua kohti pieniä valkoisia lintuja. Kirkuivat kimakasti. Pari nuorta poikaa katsoi uteliaana häiriköiden käyttäytymistä. Vaistomaisesti taivutin päätäni sivulle, vaikka en suinkaan niin pieniä otuksia pelännyt.
Semmoisia lintuja näin ensimmäisen kerran luonnossa. Piti kysyä tietävämmältä? Kyyhkysiä! Tunnistin aikaisemmin pulun ja sepelkyyhkyn.
Viimein tuli mieleeni. Näinhän niitä vuosikymmeniä sitten taikurilla.
