Tuli samalla mieleen aika joskus v 1951. Keskon palkkaama "konsultti" radiotoimittaja Unto Kaartinen opetti Joroisten yksityiskauppojen myyjille asiakaspalvelua ja käyttäytymistä. Tapahtui työpäivän päätyttyä. Niinpä maestro ennätti päivällä käväistä tarkkailemassa.
Mainitsi esimerkin:
--- Asiakas sanoi: "Päivää". Myyjä vastasi: "Hyvää päivää!"
Minua pitävät hankalana ihmisenä. Varmaan vaikea uskoa tuon hyvän päivän erkin sanomaksi?
Tänään on hyvä päivä!
Pientä masennusta tuonut jalkavaiva lientyy omahoidolla. Pahimmillaan kahden kilometrin kävelymatkalla tuli totaalinen stoppi. Sääret väsyi niin etten pystynyt seisomaan. Piti istua tai tarttua kiinni kaiteisiin ja tolppiin. Kerran olisin kaatunut lumeen ellen olisi vaivoin päässyt nojaamaan koulun luona auton lämmitystolppaan.
Tänä aamuna heräsin kuudelta. Loikoilemalla voimistelin hartioiden ryhtiä. Seitsemän hujakoilla puuron keitto. Plarasin kompuutteria. Päätin kokeilla kävelyä.
Ei tuntunut pahalta. Aloitin Siionin sillan kautta. Tuntui kohtuullisen hyvältä. Jatkoin Siionin sillalta Jalkalantielle. Meijerin luona ei väsyttänyt ollenkaan. Jatkoin Tervalanraittia sairaalan ohi Tervalaan.
Sinä vaiheessa tunsin vaimean väsymyksen oireen.
Tervalasta Iisvedentielle. Teboilin kohdalla tuntui pieni väsymys. Jännitti, mitä seuraa? Kävelin torin kautta alikäytävälle ja kotiin.
Koko matkalla ei tarvinnut pysähtyä lepäämään! Enkä ollut puhki kotiin palatessa. Suunnilleen tunnin reissu. Kävely ei tietenkään muistuttanut urheilua, mutta kohtuullista vaellusta.
Ruokailu.
Sitten A-kauppaan. Kävelin mennen tullen reipasta vauhtia normaalilla askelen pituudella. Sellaista rivakkuutta ei löytynyt pitkiin aikoihin.
Eikä se johtunut pelkästään kaupan laadusta!
