Tähän tarinaan mahtuu kolme tuon merkkistä autoa. Erkilläkin oli Citroen. Joidenkin mielestä tämmöiselle henkilölle liian ylpeä auto.
Tosiasiassa kaatopaikalta haalittu. Se rojotti Niilo Räihän pihassa jonkun muun romuauton joukossa. Ohi kulkiessa virkoin Emännälle aikomukseni hankkia se. Määrätyllä sävyllä kuului kommentti:
---- Tuohan on kun hautova kana!
Kopisteltiin kuntoon. Keräsin jäännösmaaleja vajaista purkeista. Ruiskautin pintaan.
Entinen hautova kana kelpasi Emännän reissuille.
Kun ajoin sillä linja-autoasemalle, päivitteli tyttö tiskin takana:
--- Sinullahan on lentävä lautanen!
Tajunnan virtaa jälleen. Varsinaisia asioita eivät kertoneet, mutta tunnettu tosiasia oli, että Helsinki kuhisi vakoilijoita niinä aikoina kun menin Mustoselle töihin. Vakoilijoiden Citroenit olivat vanhempaa mallia kuin omani.
Tänä pänä luin netistä norjalaisesta vakoojasta. Hän ajoi "uutuuttaan kiiltävällä Citroenilla". Se Citroen oli "auton näköinen".
Semmoisen Citroenin näin läheltä. Sitä ajoi Esa Pakarinen.
Vein Mustosen leipää Varkauteen. Hammasteknikko Johnsonin paja, sekä hänen vaimonsa elintarvikeputiikki olivat alakerrassa. Yläkerrassa asui Esa Pakarisen perhe. Sain nähdä kerran hammasteknikon topostavan hampaita. Tavallisesti vein leivät vähin äänin. Ehkä sillä kertaa menin sisätiloihin laskun perimistä varten.
Sattui niinkin, että Esa Pakarisen Citroen seisoi talon edessä, kun toimitin asiaani. Kaksi pikkupoikaa istui takaistuimella. Puettu sillä tavalla kuin näemme elokuvissa juhlatilaisuuksissa. Hohtavan valkoiset padat ja rusetit.
Sitä en tiennyt, enkä arvellutkaan, oliko Esan Citroen melko uusi tai ihan uusi? Lähiaikoina kuitenkin ostettu.
Esan auto samanlainen kuin norjalaisen vakoojan.
Korpivaara toi maahan Citroenia ja Toyotaa.
Varkaudessa asuessani sain lukea Toyota Grownin helmasta tekstin:
"Severin Toyota". Ja edelleen:
"Seuraa Severiä, aja Toyotalla".
"Keli kun keli, Severin peli".
