Että minua ärsyttää

Nuo ruuasta jankuttajat. Ruuan terveellisyydestä tekivät uskonnon. Sydän-lehden pääkirjoituksessakin mainitaan mahdollinen omantunnon kolkutus, jos sittenkään syöminen ei ole suositusten mukaista. Vääränlaisen ruuan syöminen on syntiä. Rangaistukseksi joutuu sairaiden ja lihavien helvettiin.
    Välähti mieleen rustata video-ohjelma omasta syömisestäni. Syön terveellisesti. Mitä muuta mahtaa kertoa lääkäri Sinikka Kuusiston lausuma:
 --- Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavaliokin on oikein, kun veriarvot ovat kodallaan.
   Ruokavaliosta puhuessani kohottelevat kulmakarvojaan, kun sanon ruokavaliooni kuuluvan oleellisena osan sianliha ja vispikerma! Sen laadusta kertoo Sinikka Kuusiston todistus. Tosin se oli vain suullinen, mutta mielestäni pätevä.
   Jos saan aikaiseksi videon aloittamisen, otsikko lienee: Ruokavaliossa sianliha ja vispikerma.
Totta kai syön muutakin. Rasva ei lihota, jos (kun) ei syö liikaa.

Rasva ei muutu elimistössä suoraan rasvaksi. Liika hiilihydraatti muodostaa rasvaa. Rasva tarkoitettu vara-ravinnoksi. Esimerkkinä karhu. Ihminen ei tarvitse vararavintoa. Syö joka päivä ja suositukset kehottavat syömään monta kertaa päivässä. Sitäkään suositusta en noudata.

En syö suosituksen mukaisesti, mutta en tunne huonoa omatuntoa, eikä se minua ahdista. Olen levollinen, kuten kuolemankin suhteen.

Suussani tuntuu vieläkin uunissa kiinalaisessa emalipadassa 175 asteen lämmössä kaksi tuntia  hautuneen ruuan maku.  Mitä se sisältää?
Oranssilla leimattua "myöhästynyttä" lihaa.  Seitsemänsadan gramman kasler. Kylkiviipalepaketista puolet. Paketin jaoin kahteen voimariini pakettiin pakastimeen. Käytän kerralla sellaisen.
Suunnilleen kilon painoinen kaali. Kaksi pikkuista jäljelle jäänyttä porkkanaa. Kaksi tosi isoa sipulia. Neljä kookasta perunaa.
Unohdin puolikkaan ruukkutillistä pakastimeen. Joskus otan kun muistan.

Niin, se pata lienee noin neljän litran. Vielä monta annosta.

Lapsuus, jota ei ollut

Emme olleet lapsia, vaan Kertun pentuja. Penskoja. Elätettäviä. Ihmiset kertovat lapsuudestaan ja lapsuuskodistaan. Korpelaa en osaa sanoa kodikseni. Ei ollut lapsuutta, eikä lapsen oikeuksia.
    Riitelyä, huutoa ja moittimista. Pahinta on, että muistan liian hyvin liian varhaisia tapahtumia. Sitten useita epämiellyttäviä asioita en muista. Psykologit sanovat torjunnaksi. Ikävimmät muistot pyyhkiytyvät. Uskon siten käyneen minullekin. Niin tärkeä seikka kuin lukemaan oppimisen ajankohta ei jäänyt mieleeni. Parhaiten muistan siitä Tervarannan Aukustin sormellaan näyttämisen Yhteishyvä lehdestä. Prosessista en muista, vasta siitä ajasta, kun jo osasin lukea sujuvasti.
    Jälkeenpäin pohtineena selvisi. Niinpä! Siihen ajanjaksoon sattui ikävä perhetapahtuma. Niin, emmehän me Kertun pennut syntyneet perheeseen. Anja täytti 80 vuotta maaliskuussa. Anjan syntymisen muistan selvästi. Täytin seuraavassa huhtikuussa kuusi vuotta. Osasin lukea sujuvasti.
Mutta Anjan syntymistä edeltänyt aika on täysin pimennossa. Tässä asiassa psykologit ovat oikeassa. Kokemukseni noudattavat sitä kaavaa.
    Helppo arvata katkeraa riitelyä ja äidin mielen järkkymistä. Äiti ei kyennyt hallitsemaan elämäänsä. Siitä kertoo "huorpentu katras". Häpeästä jäi psyykeeni elinikäinen vamma.

   Tämän kirjoittaminen ei ole helppoa. Enkä ole kertonut koskaan kenellekään.
   Uimahallin pukuhuoneessa mies kysyi: Miten varhaisia aikoja muistat?  Vastasin:
 --- Muistan kun äiti kantoi minua sylissään.
Kaksi kohtausta.  Yksi välähdys joulujuhlasta. Hirsiseinäinen huone. Kuin tupa. Lattialla seisoi ihmisiä. Harmaissa vaatteissa. Muistan vain miehiä. En sitä, oliko ollenkaan naisväkeä. Voin päätellä: ---Todennäköisesti  oli. Olin äidin sylissä. Joulupukki heitti paketin siihen äidin syliin: minulle. Se oli pimeän aikaa. Huone valaistu, mutta hämärä. Sinne menemisestä tai poistumisesta ei ole mitään tietoa.

Riitelivät. Mistä syystä? Sanoja en muista, luultavasti en ymmärtänyt. Äidin silmissä kyyneleet. Hellan luona äiti pesi kasvonsa. Sen jälkeen äiti näytti kauniimmalta. Äiti otti minut syliinsä ja lähti kantamaan Ohemäelle. Ohemäen Aili oli kummini. Sen kertaisesta menemisestä tai olemisesta Ohemäeltä ei ole muistikuvaa.  Muutamilta kerroilta muistan tapahtumia.  Äiti kävi usein Ohemäellä ompelemassa.

Semmoisessa "pesässä" oleminen ja kasvaminen toi hankaluuksia. En ollut minkään arvoinen, eikä ollut puolustajaa. Ympäristö käyttäytyi sen mukaisesti.
   Säviän Osuuskaupan Jokijärven myymälää sanoivat Rantalan kaupaksi, naapuritalon mukaan. Sota tiesi pula-aikaa. Kuorma-auto toi harvoin tavaraa. Kun tiedettiin auton tulevan, kauppaan tuli väkeä tuvan täydeltä. Odottivat myös postia. Sen aikainen ostosten teko oli hidasta.
    Korpelasta läksin hyvissä ajoin. Auto oli "myöhässä". Joutui odottamaan. Seisoin tiskin edessä. Leukani ulottui hiukan pöydän reunan yli. Selkäni takana muita ostajia. En saanut vuorollani. Kuulin, miten sanoivat toistuvasti:
 --- Poeka joutaa outtamaan. Poeka joutaa outtamaan. Poeka joutaa outtamaan. Poeka joutaa - - - - - -
   Poeka jouti outtamaan. Vuoro tuli viimeisenä.  Kotiin tultua Akaatta sanoi: "Viivyit kaavan".
Se nyt oli yks hailee, viivyinkö kaavan, mutta tulin kaupassa alistetuksi.

Pekka Rytkönen kuoli syksyllä 1942. Minä kymmenvuotinen ainut "mies" Korpelassa.  Jollakin ihmeen konstilla saatu vähät viljat korjuuseen. Jyvän pahaisia pari säkkiä liistereessä ajelin Säviän myllylle. Pienikokoiset säkit liian raskaita. En jaksanut kantaa. Vetämällä raahasin säkit rappuja alas. Myllyn lattia oli hiukan alempana. Miehiä oli odottamassa jauhatuksiaan. Oli muutama sellaisiakin, jotka tunnistin. Aliravittu ruipelo. Seuraavana syksynä koulussa punnittu 35 kg.
    Kukaan ei auttanut.

Vaikka voimaa näkyi. Kärnän Lassi, Lauri Karel heitti säkin ovesta sisälle. Sen kokoinen suunnilleen mitä omat säkkini olivat. Heittäjän voiman käyttö jäi hiukan vähäksi. Säkki ei lentänyt ilmassa riittävän pitkälle, tasaiselle lattialle, vaan kolhaisi askelman kulmaan. Tuli repeämä. Joku sanoi:
  --- Halus vuan näättee voemijaan!   Lassi kehaisi:
 --- Minulla kun niitä kyllä piisoo!
    Otto Rautiainen ompeli repeämän kiinni.
 Että semmoinen kontrasti.

Olin mukana Korpelan veneessä. Soutivat Pienellä Ohejärvellä.  Huuko Rytkönen istui perätuhdolla. Minä istuin Huukon edessä istuinlaudalla. Käärin hihani ja kurkotin ottamaan lumpeen kukkaa. Huuko pilkkasi laihaa käsivarttani:
 --- Voe, mikä rimpula.

--- Minua pissittää, suanko minä pissiä tähän venneeseen, ei sitä tule paljon. Lupasivat.
   Ennätin lorottaa vain ihan vähän aikaa. Huuko kurkisti olkani yli. Koppasi äkisti pippeliini ja puristi kovin. Lorotus loppui. Huuko ilkkui:
 --- Kuoliko se? Kuoliko se?

Meinasin kirjoittaa enemmän, mutta jostain syystä aihe ei solju, takkuaa.


Ryyppäsin kahvin. "Oikeaa kahvia". Suussa vielä jälkimaku. Ennen oli, ennen sotia ja sotien jälkeen, korviketta, vastiketta ja oikeaa kahvia. Kahvin jatkoksi käyttivät sikuria. Paketoitu pyöreään siniseen pakettiin. "pötköön".
Isoäiti ylvästeli: "Minä en laeta ruunan kyrpee pannuun".  Miten kahvi valmistettiin isoäidin tapaan.
Kahvin porot olivat edellisen kerran jäljiltä pannussa. Pannuun tarojen päälle vettä. Kiehautettiin sumppia. Lisättiin jauhettuja pyöniä sopivasti. Kiehautettiin ja juotiin. Mutta en minä sillä lailla.
Minulle annettiin sumppia ennen kahvijauhojen laittoa.
Mietin tässä sitä, kun aina jäi pannuun poroja, niin sumppi olikin jo useaa "sukupolvea". Tämän hetkisen tietämyksen mukaan melkoista myrkkyä. Minä olin sen arvoinen, siis arvoton. Aikuiset olivat arvokkaampia.
    Ilmankos muistissa on alituinen mahan kipu.

Tervarannan Aukusti hakkasi kessuja. Mökeissä oli tupakkahakkuri. Semmoinen kirnun muotoinen puuastia. Pohja oli paksu, ettei pian kulu. Luultavasti sopivan pituinen pyöreä pölkky.
Istuin penkillä lähellä Aukustia. Siinä oli meidän välissämme penkillä sanomalehti; Yhteishyvä. Aukusti osoitti sormellaan. Opetti minulle kirjaimia. Opetus meni otolliseen maaperään. Opin nopeasti lukemaan.
    Pienenniemen Heikki Vauhkonen kävi Korpelassa. Menin luokseen kädessäni Kuluttajain Lehti. Halusin opetusta. 
             

Olen "uskomaton" mies

Minut sai tällä kertaa istahtamaan pulpettiin kysymys uskonnon opetuksesta koulussa. Jotkut ennakkoluulottomat alkanet käsitellä erilaisia uskontoja ja elämänkatsomuksia samassa luokassa.
Byrokraatit ja "oikeauskoiset" sanovat sitä lainvastaiseksi. Jumalan- vai maailman lakien?
    Miksi uskontoja opetetaan kouluissa? Eikö kouluissa opetuksen pitäisi käsittää vain kulloiseenkin tietoon perustuvaa, jota voi päivittää?

Omaan käsitykseeni sisältyy ajatus: Kaikki jumalat ovat ihmisten kehitelmiä ja uskonnot opetettuja.
Ajatus lapsen uskosta on väärä. Ainoa lapsen usko on äidin tissi. Kaikki siitä lähtien on opetettua ja opittua.

Pari korviini kantautunutta käsitettä. Kuulosti oudolta määritelmä: "Juutalaiskristillinen ". Pikkuisen virheelliseltä kuulosti: "Suomeen tuli kahta kautta. Idästä ortodoksisuus ja lännestä kristinusko." Olin siinä luulossa, että myös ortodoksisuus perustuu Jeesukseen Jumalan Poikana. ?!

Määritelmä: uskonnon opetus, on harhaan johtava. Aikanani kansakoulussa ja rippikoulussa se oli uskomaan opettamista. Uskonnon uskomusta ei saanut kyseenalaistaa. Uskomaan opetus saattaa menettää tehonsa, jos kaikkia opetetaan yhtä aikaa.

Ajatteleva ihminen kohtaa ymmärryksen rajan. Sen jälkeen iskee "markkinarakoon" uskomukset. Joku selittää ratkaisuksi olematonta, joka sitten uskotaan todeksi, vaikka kukaan ei voi todistaa esimerkiksi neitseellistä synnytystä tai kuolleista nousemista. Vaikka ne tiedetään luonnon vastaisiksi, mahdottomiksi.
    Vallanpitäjät uhkaavat maallisilla rangaistuksilla epäuskoisia. Eivät luota pelkästään kuoleman jälkeisiin pelotteluihin. Ja Jumalan rankaisuun.  Sellaisia ovat kiduttaneet, ruoskineet, kivittäneet, mestanneet, polttaneet roviolla ja panneet "häpeäpaaluun".
    Sellaista kuluu nykyäänkin tapahtuvan jossain maailman kolkassa. 

Itse uskonnot ovat todellisia ja uskomattoman vaikutusvaltaisia. Vallanhimoisina mullistavat maailman järjestystä.
    Miksiköhän uskovaisiksi itseään nimittävät ovat sotaisia? "Jumalan sotilaille" luvataan pääsy paratiisiin, kun tekevät tarpeeksi julmuuksia. Puukotukset ja räjäytykset ansiokkaita.
   Suomalaisetkin pakotettu "sotaan paavin uskoisia vastaan". Todelliselle ryöstöretkelle.

Suomen kouluista (kaikista maista ei mahdollista) pitäisi lopettaa uskomaan opetus. Entä sitten? Paneudutaan tosiasioihin. Tutkimista riittää syistä ja seurauksista. Uskonnot eivät lopu. Eivät lopu sodatkaan "niin kauan kun on pystyssä yksikin mies". Nainen???          

Vasemmisto-oikeisto

Teksti kertoo: "Vasemmistopoliitikko hakee - - - kunnanjohtajaksi."  Olen sillä tavalla "vasemmistolainen" että olen sosialidemokraatti. Sodan jälkeen ei demari ollut enää vasemmistolainen, eikä nykyäänkään. "Vasemmistolaiset ovat erikseen".
   Nuoruudessani en ymmärtänyt, kun oikeiksi vasemmistolaisiksi itseään nimittävät kutsuivat itseään älyköiksi, älymystöksi. "Eturivin vasemmisto", kommunistit, olivat "älykköjä". Jokainen tuntemani heikäläinen eivät vaikuttaneet "älyköiltä". Vainoharhaisia vallankumouksen tekijöitä. Kiilusilmäisiä "tosiuskovaisia".
    Entäpä Erkki? Katastrofin jälkeisinä rasituksen vuosina meni runsaasti ajatuksia "selviytymiseen". Jäi lukeminen vähälle ja televisiokin. Nykyään aukoilen toosaa sattumoisin joutessani. Meneillään uusinta M.A. Nummisen haastattelusta.
    En lukeudu kyseisen artistin fanittajiin. Makuni poikkeaa "jonnii verran".  Se miksi en ihaillut, kätkee sisälleen oivalluksen, jonka hyväksyn. Hyväksyn toiminnan, joka tuottaa joillekin mielihyvää ja panee rahamyllyn toimimaan, kunhan se ei tapahdu "vääryydellä tai viekkaudella".
    Siihen aikaan Ylessä vallitsi vasemmiston hegemonia. (Ei minun vasemmistoni). Siihen liittyen toimittaja kysyi: "Oletko yleisvasemmistolainen". (Tuohan on sanahirviö). MA vastasi: (en tietenkään yhdeksättä kymmentä matelevina aivoinani muista, mutta suunnilleen tähän tapaan): "Jos siihen sisältyy myös talouden ymmärtäminen, niin kyllä."
    Siinä on "pihvi", jonka MA oivalsi. MA:n toiminta tähtäsi taloudelliseen tulokseen.(ei viekkaudella, eikä vääryydellä), vaan kansa suolti rahaa epäröimättä. Ehkä pienellä harhauttamisella?
   MA:lla on ajatuksia!!! Jäykkä selkäni suostuu kumartamaan!

Jeesus sanoi: "Jos sinua lyödään poskelle, käännä toinenkin poski." Lyötäväksi? Varmaa on, että sinua (minua) lyödään toisellekin poskelle moninkertaisesti kovemmalla kädellä.
Moni kehuu Jeesusta ensimmäisenä kommunistina, jotenkin siinä löytävät yhtäläisyyttä.

Miksi rinnastan kommunismin ja Jeesuksen? Tulkoon minulle kertomaan kuka luulee, uskoo tai on tietävänsä, mitkä kaksi "ismiä" ovat kiduttaneet ja tuhonneet yhtä monia (lukemattomia) miljoonia, myös omia kansalaisiaan. ?

Olen sillä tavalla "vasemmistolainen", että kannatan oikeudenmukaisuutta. Luonnon järjestys vaan rakentuu eriarvoisuudelle. Täydellistä hyvyyttä ei ole. Tasa-arvoisuutta ei ole, eikä tule! Utopistinen vasemmistoajattelu sanottiin perustuvan luonnolliseen ihmisen hyvyyteen. Kunhan sai elää vapaasti, kaikilla olisi kaikkea hyvää. Ikuinen rauha maailmassa.
  Runoilija sanoo: "Kukaan ei ole paha ihminen - - -" Runoilija puhuu "omiaan". Pahoja ihmisiä on! Enemmän kuin yksikään runoilija tai Jeesus voi kuvitellakaan!?

Olin köyhän kunnan takapajuisen pitäjän surkeimmassa ympäristössä.  Luonnollisesti pidin oikeudenmukaisena tavoitetta: "Otetaan rikkailta ja annetaan köyhille." Korpelassa Akaatta sanoi: "Vielä meillekin Jumala siunaa."
     Ei siunaa Jumala, eikä tuonut kommunistinen vallankumous. Korpela pysyi köyhänä. Kommunismiin uskovat pysyvät köyhinä. Korpelan Akaatan usko oli yhtä utopistinen kuin kommunistinen aatteen julistus. Molemmat ihmisten keksintöjä, joita alamaiset uskoivat epäröimättä.
    Minäkin uskoin periaatteessa. Saahan sitä uskoa. Mistä tulikaan tällä hetkellä mieleeni nuori mies Lepikon Torpalla? Katseli ympärilleen penseänä. Epäuskoisena jaaritteli puoliääneen: "Valetta,  valetta kaikki!"  Saanut jostakin "valistusta" Kekkos-myyttiä vastaan.

Totta kai korven kurjuutta kärsineen poikasen mieleen teki vaikutuksen: "Otetaan rikkailta ja annetaan köyhille." Tänä päivänä vanha korpifilosofin kokemus kovia. Jos rikkailta otetaan kaikki ja kaikki annetaan köyhille, kenellä se silloin on? Kokemus osoittaa: se häviää taivaan tuuliin!

Tällä hetkellä huomio kiinnittyy Venezuelaan. Köyhistä köyhin valtio istuu maailman rikkaimpiin kuuluvan öljylähteen päällä. Valtio sanoo itseään sosialistiseksi. ??!!
    Öljykriisin aikaan määrittelivät raakaöljyn hintaa. Joku ajatteli: "Mitä korkeampi, sen parempi."
Niinhän sen tyhmempi luulisi! Niin luuli myös "sosialistinen" Venezuelan hallitus. Venezuela nosti raakaöljyn hinnan 32 dollariin. Saudi-Arabia toimi talouden lakien mukaan: nosti hinnan vain 26 dollariin. Saudit ymmärsivät liian korkeasta öljyn hinnasta seuraavan pyrkimystä muihin energiamuotoihin.

UKK:n taideteos kertoo: "Niin on jos siltä näyttää." IkiWanha Erkki sanoo: --- Mikään ei ole miltä näyttää!! Poliitikkojen painajainen: "Miltähän tämä näyttää!?"

Poikkesinko kauas aiheesta?
Tämmöisen litanian sain aiheesta pikkukunnan johtajan valinnasta.

Homot ja verkkahousut

On semmoinen vanhanaikainen käsitys, että ihminen syntyy alastomana. Uskonnot vihjaavat siihen sävyyn, että alastomuus on syntiä. Vihjailevat Raamattuun.
   Saako ihminen näyttäytyä alasti? Eräät kuppikunnat eivät salli naisen nilkkojen näkyä. Eivät salli Helka-neitin pohkeen vilahtavan.
   Saako puoluejohtaja taputella homo ystävänsä persuusta? Minun puolestani kourikoon huoletta. Hommasta en vedä hernettä nenääni. Muta kyseistä henkilöä en hyvällä tahdollakaan suostu hyväksymään julkisten asioiden hoitajaksi. Enkä äänestä homoa presidentiksi.

    Jutta Urpilaisen poseeraus minua vanhaa sosialidemokraattia nolotti. Aleksanterin leikkiminen oli yksinkertaisesti tyhmää.

Mikä on normaalia? Mihin piirretty viiva sen määrää? Kulttuurien kirjo vastaa tuhansia sateenkaaria.
Suomen elintapoihin kuuluu saunominen. Saunomme alasti. Alastomana näyttäytyminen on synti. Semmoista uskontoa noudattaa ehkä jokunen miljardi.

Juha Sipilän uskonto? Niin, mitä se siihen sanoo? Vai eikö mitään? Timo Soinia en missään kuvassa nähnyt ilman paitaa.

UKK ilman paitaa on mielestäni hyväksyttävää. Juha Sipilän sauna-asuisessa kuvassa ei ole tyylivirhettä.

Touko Aallon homokerhossa esiintyminen ei kerro harkintakyvystä. Erittäin huono esimerkki, jota ei soisi vastuulliseen  valtakunnan hoitoon pyrkivälle. En suosittele Touko Aaltoa.   
  

"Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu..."

"Niin hyväksi ei milloinkaan".  Kansallisuudesta ja ihon väristä riippumatta ovat poliitikot veistetty samasta puusta. Rhodesia-Zimbabwen presidentin vaalit näyttää kiinnostavan.  Täältä pohjolan näkövinkkelistä katsoen epäilyttää entisen varapresidentin valinta.
    Kun ryöstivät "valkoisilta riistäjiltä" maatilat. Härmän jätkätkin ymmärsivät, etteivät mustat pysty viljelemään. Osuimme ennustuksissa oikeaan.
    Toinen ehdokas on nuori. Nuori. Nuori. Nuori! Muutos. Muutos. Muutos! Noita sanoja kuulee kyllästymiseen asti. Ikään kuin nuoruus merkitsisi automaattisesti positiivista muutosta. Muutosta muutoksen vuoksi. Ehdokas vaikuttaa ruudussa sympaattiselta esiintyjältä. Sekö takaa pätevyyden?

Demokratian perään kuuluttavat. Onko demokratiaa? Missä on demokratiaa? Täydellistä demokratiaa ei ole, eikä tule. Aina on jollakin enemmän sitä kuin jollakin toisella.
    Meneillään on demokratian alasajo. Mitä tilalle? Pahalta näyttää että populismi ja korporaatioiden vallan lujittuminen.

En kirjannut muistiin nimeä, joka sanoi median välityksellä: "Liika julkisuus on haitaksi." Kammiossani tuumiessa olen tullut samaan ajatukseen jo jokunen vuosi aikaisemmin.
    Olen sanonut: "Maalla pitää olla hallitus ja armeija". "Pää kylmänä ja jalat maassa".  Ei haihattelua, eikä sankaruudella mässäilyä.
    Herää vähitellen epäilys, onko Suomen hallituksella valtaa? Syyrian hallituksella? Irakin hallituksella? Ukrainan hallituksella? jne
   Onko Suomen hallituksessa pätevyyttä? Onko Suomen hallituksella rohkeutta? Epäilyttää molemmat.
   Joskus taipaleeni varrella törmäsin tekstiin: "Asioita ei pidä jättää pelkästään poliitikkojen haltuun."
Ei tunnu vakuuttavalta poliitikko, jonka suurimmat huolen aiheet koskevat omaa eduspaikkaansa ja omaa ja puolueensa gallup numeroita. En pysty välttämään ironista ajattelua, kun katson ruudussa vakavalla naamalla selittävää "tutkijaa".
    Kannatusten mittaus pitäisi kieltää lailla. Siinäkin julkisuus aiheuttaa pelkkää sotkua. Poliitikot ajattelevat lausumisissaan vaikutusta kannatuslukuihin. Vanhana sosialidemokraattina kiinnitän huomiota Antti Rinteen selityksiin. Joutunut selittämään huonoja lukemia ja ylpeilemään hyvien ilmaantuessa.  

IkiWanha on sitä mieltä, että Eduskunnan ja Hallituksen pitää hoitaa tehtäviään, eikä olla linssiluteena lässyttämässä.  Pelkkää ruutuajan hinkua ja vaalityötä.

Mitä varten televisiossa näytetään kyselytunti? Kyllä kai jokainen heistä tietää, mitä mieltä kukin on. Tiedossa lienee myös hallituksen päätökset.

Hedelmättömät keskustelut teeveessä ovat yhtä tyhjän kanssa. Kun poliitikko avaa suunsa, ei paljon ylläty. Sanoma on kuultu vuodesta toiseen.

Eikä minunkaan höpinäni mitään merkitse. On vain semmoinen vika päässä, että pitää jotain harrastaa.  Poikasena ihmettelin sananpartta: "Joutilaalla on jotakin."  Joutilaisuus ei suinkaan ollut hyve kansan mielestä.    

Punainen planeetta

Silloin se ei näyttänyt suurelta, ainakaan Jupiteria suurempi. Eikä kovin loistava. Enimmäkseen asuin aikuisena kirkonkylissä, kaupungeissakin. Tähtitaivasta tarkkailin harvoin. Asuessani Pielavedellä Petäjäjärvellä tuli mahdollisuus. Istuin autossa illan pimennyttyä. Huomioni kiintyi kolmeen tähteen. Ne olivat suorassa pystysuuntaisessa linjassa. Kolme tähteä. Ylin kirkas, isoin. Alasuuntaan keskimmäinen kirkas oli hieman pienempi ylintä. Alimmainen erivärinen, oranssiin vivahtava.
    Mielestäni oli erikoista, että kolme tähteä oli pystysuunnassa samalla linjalla, niin että voi kuvitella vetävänsä niiden keskiön kautta suoran viivan.
   Kuinka ollakaan, jonain iltana näytti alin poikenneen tuskin havaittavan määrän minusta katsoen oikealle.?! En saanut rauhaa. Pakko mennä katsomaan jonain iltana. Oli se liikkunut.
    Ajatus: Kaksi ovat tähtiä ja alimmainen planeetta. Muistui määritelmä: "Punainen planeetta".
Onko tuo Mars? Joskus hamassa nuoruudessani 50-luvulla luin Tietojen Kirjasta tähtitiedettä. Se kiinnosti kovasti, mutta harrastus jäi sille tasolle.
    Mediasta kuulin mainittavan Marsin näkyvän.
   Varmistin kohdan taivaalta missä ovat nuo kaksi tähteä, siitä siirryin etsimään oranssin tähden sijainnin. Sillä tavalla pääsin havainnoimaan kotipihalta. Seurasin kirkkaina iltoina Marsin siirtymistä aina horisonttiin saakka. En pitänyt kirjaa siitä, miten kauan viipyi näköpiirissä.
   En tiedä, mutta todennäköisesti se oli ilmestynyt paljon aikaisemmin ja sattui matkallaan juuri "millilleen" kahden vakiotähden alle viivasuoralle linjalle.
    Sinä vuotena ei ilmeisesti ollut lähimmillään, koska se oli pieni. Oranssista tunnistettava. Mielenkiintoni virisi. Aion tutkia. En tiedä, miten saan katseeni kohteeseen.
    Silloin se näkyi niin pienenä, että havainto oli vaikeaa. Varmistin kahden tähden sijainnin  Otavan perusteella. Otavan "takalaidan" kaksi tähteä. Niistä  suunnilleen viivasuoraan "kaksisataa metriä" löytyi tähtipari. Niistä oikealle suuntautui Mars. Liikkeen nopeudesta (hitaudesta) arvioin sen sijainnin.
   Kun joskus näen tähtitaivaan, etsin aina tähtiparin. Ei niillä ole näkynyt "vieraita".