Nuo ruuasta jankuttajat. Ruuan terveellisyydestä tekivät uskonnon. Sydän-lehden pääkirjoituksessakin mainitaan mahdollinen omantunnon kolkutus, jos sittenkään syöminen ei ole suositusten mukaista. Vääränlaisen ruuan syöminen on syntiä. Rangaistukseksi joutuu sairaiden ja lihavien helvettiin.
Välähti mieleen rustata video-ohjelma omasta syömisestäni. Syön terveellisesti. Mitä muuta mahtaa kertoa lääkäri Sinikka Kuusiston lausuma:
--- Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavaliokin on oikein, kun veriarvot ovat kodallaan.
Ruokavaliosta puhuessani kohottelevat kulmakarvojaan, kun sanon ruokavaliooni kuuluvan oleellisena osan sianliha ja vispikerma! Sen laadusta kertoo Sinikka Kuusiston todistus. Tosin se oli vain suullinen, mutta mielestäni pätevä.
Jos saan aikaiseksi videon aloittamisen, otsikko lienee: Ruokavaliossa sianliha ja vispikerma.
Totta kai syön muutakin. Rasva ei lihota, jos (kun) ei syö liikaa.
Rasva ei muutu elimistössä suoraan rasvaksi. Liika hiilihydraatti muodostaa rasvaa. Rasva tarkoitettu vara-ravinnoksi. Esimerkkinä karhu. Ihminen ei tarvitse vararavintoa. Syö joka päivä ja suositukset kehottavat syömään monta kertaa päivässä. Sitäkään suositusta en noudata.
En syö suosituksen mukaisesti, mutta en tunne huonoa omatuntoa, eikä se minua ahdista. Olen levollinen, kuten kuolemankin suhteen.
Suussani tuntuu vieläkin uunissa kiinalaisessa emalipadassa 175 asteen lämmössä kaksi tuntia hautuneen ruuan maku. Mitä se sisältää?
Oranssilla leimattua "myöhästynyttä" lihaa. Seitsemänsadan gramman kasler. Kylkiviipalepaketista puolet. Paketin jaoin kahteen voimariini pakettiin pakastimeen. Käytän kerralla sellaisen.
Suunnilleen kilon painoinen kaali. Kaksi pikkuista jäljelle jäänyttä porkkanaa. Kaksi tosi isoa sipulia. Neljä kookasta perunaa.
Unohdin puolikkaan ruukkutillistä pakastimeen. Joskus otan kun muistan.
Niin, se pata lienee noin neljän litran. Vielä monta annosta.
