Tämän talon numero on asemakatu 11. Vastapäätä kadun toisella puolen Asemakatu 10 on lasten päiväkoti. Tuuli lähentelee myrskylukemia ja väliin vihmoo vettä. Lämpömittari näyttää + 6 . Osa tenavista viihtyy ulkona. Ehkä parikymmenpäinen pirpanaparvi temmeltää. Ilmeisesti vaatetus on veden pitävää.
Hakematta tuli mieleen omat tytöt. Taita olla 55 vuotta, kun asuimme Ähtärissä. Asuntona vanha hyvä hirsitalo. Paikan nimi: Kallio. Meillä oli alakerta, 2 huonetta ja keittiö. Yläkertaan tuli eläkeläinen armeijan kapiainen asevarastolta. Ylikersantti Kemppinen + emäntä. Yksitotista porukkaa.
Emäntä sai valituksen aihetta. Heidän ikkunansa näkymää haittasi tyttöjemme leikkipaikka lähimetsikössä puiden juurella. Köyhillä lapsilla oli köyhät leikkikalut. Keränneet purkin kansia ja muuta pientä rihkamaa. Milläpä ostettiin? Rahaa oli varsin niukalti.
Leikkipaikka häiritsi rouvan esteettistä silmää. Eipä tuosta välitetty. Anti olla!
Näkymättömät eivät häirinneet ketään Yttä asusti kuusen oksien suojassa. Maili-Louva jossain muualla. Seijalta oli vielä ärrä kadoksissa.
Ärrän oppiminen oli oma lukunsa. Selvisi, että se oli Seijaa vaivannut, vaikka emme sitä ajatelleet, emmekä huomautelleet. En ainakaan minä.
Seija nukkui yläsängyssä. Herättyään aamulla noussut istumaan vuoteellaan. Riemastunut:
"-- Minä opettelin unessa sanomaan ärrän! rrrrrrrr
Tämä tapahtui ehkä myöhemmin, ei Ähtärin aikana.
Moni viisas väitti, ettei lapsi muista mitään viittä vuotta aikaisemmalta iältä. Kirjoittajapiirin ohjaaja tiesi paremmin: Sanoi muistikuvien tallentumisen alkavan 1 - 3 vuodelta.
Seija muistaa todistettavasti ainakin 2 - vuotis syntymäpäivän. Ähtärin aikaan. Sai lahjaksi pienen kumisen nuken. Meni näyttämään tärkeää esinettä ystävälleen naapurin, Hahnen, koiralle. Koira leikki ja puraisi Ossi-nukelta pikkusormen pois.
Aikaisempi tapahtuma: Seija oli ulkona lastenvaunussa. Hahnen tyttö, ehkä 8 vuotinen, meni rupattelemaan Seijalle. Kuljin siitä ohi. Huomasin Seijan suun tuskaisena, ei itkenyt. (Hahnen tytön nimeä en muista) Tyttö painanut kuomun sivuun. Vahingossa jäänyt Seijan sormi puristukseen. Sormi oli aivan litteä, säikähdin vähän. Särkyikö? Ei särkynyt, pyöristyi ennalleen.
Seijalta jäänyt sormi oven väliin sarana puolelle. Vanhemmilla tytöillä sen verran ymmärrystä, jos kääntää ovea väärään suuntaan, ovi puristaa sormen. Juoksivat hakemaan äitiä. Seija odotti kiltisti.
Pirkko veti Seijalle sukkaa jalkaan. Seija aristi vähän. Pohkeessa näkyi neulan pää. Neula uponnut kohtisuoraan pohkeeseen. Instrumenttina toimi sivuleikkurit. Metallimiehen työkalu.
Seija ei pienistä turhista ruikuttanut.
Samanlaiset työkalut tarvittiin minulle leikkauksen jälkeen. Rinnassani näkyi kaksi "rautalangan" päätä. Toinen oli virtajohto jolla säväytetiin sähköllä sydän sykkimään. Toinen oli maajohto. Aivan kuin auton sähkölaitteilla. Langat nypittiin pois metallimiehen sivuleikkureilla. Ei, vaan sairaalan välineellä.
