Silmäni eivät ole "normaalit". Silmälääkäri sanoi formulakuskeilla olevan omanlaisensa silmät. Tuohon uskon.
Koin nelisenkymmentä vuotta silmälasiruljanssia. Ikänäkö. Armeija-ajasta on kuusikymmentäviisivuotta, mutta aivan hiljattain muistin. Ei se mikään ongelma ollut, se vaati kalibroinnin. Palvelin tykistön tulenjohtueessa, tiedustelulinjalla. Käytettiin optisia välineitä. Opiskelleet kertoivat asteikosta. Yleensä 1 tai 2 pykälää joko miinusta tai plussaa. Joku otti juuri käyttämäni etäisyydenmittarin. Yritti käyttää laitetta. Ihmeisään katsoi laitetta, katsoi minuun: "Minkälaiset silmät sinulla on? Eihän tällä näe mitään!"
En minä siihen pystynyt vastaamaan. Mistäpä olisin tiennyt? Kokemukseni arvelee: vähän kummat ne on. Mutta ei suinkaan formulakuskin silmät. Tykistön optisissa laitteissa minun piti kalibroida asteikko lukemaan -5. Kukaan ei tarvinnut moista lukemaa. Minulle kerrottu näytti pitävän paikkansa. Siitä seurasi, että kenen tahansa jälkeen otin laitteen, sitä täytyi "ruuvata" kunnolla. Tiesin heti asteikkoa vilkaistessani. Enkä katsonut kysyvästi kehenkään.
Olin Etäisyyden mittaajana hyvä. (huippuluokkaa?), ei noin ole korrektia sanoa. "olevinaan?!"
48 - vuotisena tarvitsin lähilasit. Otin kiertävältä optikolta. Olivatko laadukkaat, en tiennyt? Äkkinäisen käsittelyvirheet teki niistä lyhytikäiset. Veikko Paulanteen jämiä käytin ja pärjäsin.
Ei hyvä. Pelkkä lähilasi ei sovi mekaanikolle. Ja kestävyys?
Lähellä Kuopion toria saapastelin ensimmäiseen eteeni tulleeseen. Liike oli Silmäasema. Asiaa hoiti tyylikäs minua nuorempi nainen. Pätevä optikko ymmärsi mitä tarvitsin. "Manun lasit". Ilmaisu viittaa Koiviston maneeriin. Entä kehykset? Suositteli näitä, jotka tällä hetkelläkin nojaavat "konkelooni". Joustosankaiset Safilot. Kestääkö ne? "Ne ovat lujat". Linssin kestävyys?
" Laitetaan karkaistua lasia."
Olen lainannut monta kertaa työtodistusta v 1957: "Herra J- omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon." Silmäasemalla Kuopiossa koin erinomaista ammattitaitoista palvelua. Eikä tyylikäs nuori nainen aliarvioinut älykkyyttäni. Herra J- tapaa sellaista harvoin, jos koskaan.
Tosiasia: Silmät muuttuvat. Kehittyvät huonompaan suuntaan.
Sillä hetkellä olin enimmäkseen laiterakentajana. Sain viransijaisuuden mieluisellani alalla. Pelkät lähilasit eivät riittäneet. Kaksitehot. Jotenkin järkeni vastusti ehdotusta: Monitehot? Kaksitehot toimitti tehtäväänsä. Tarvitsi nähdä tarkasti luokkahuoneen seinälle.
Koitti aika, jolloin tarvitsi ajokorttiin maininnan silmälaseista.
Autoja rassaillessa tuli pulma. Katkojan kärkiin ja hihnapyörän merkkiin ei nähnyt lähi- eikä kaukolinsseillä. Havaitsin mainoksen lähi+ laseista. Tarkkuus 0 -1,5 m. Kerroin huomiostani jollekin. Epäili: " Ei semmoista olekaan!"
Hankin semmoiset. Liekö tehty moniteho tekniikalla? Tavallisessa "katsannossa" huonot. Valehtelivat ja vääristivät. Kuitenkin sopivat minun tarpeisiini. Tarkasti yhteen pisteeseen. Virranjakajan kärkiväliin 0,4 mm. Ja stroboskooppilampulla hihnapyörän ja moottorilohkon merkit kohdakkain.
Hitsausta varten teetin näihin Safilo sankoihin karkaistut linsit ja tarkkuuspiste sovitettu suunnilleen mihin puikon kärki ulottui.
En enää tehnyt tarkkuutta vaativia töitä. Tarvitsin uudemmat lasit. Erehdyin ottamaan monitehot.
Ei onnistunut pahaisestikaan. Mainitsivat mahdollista vaikeutta rapuissa. Kokeilin oitis. Ei ongelmaa.
Mutta en pystynyt lukemaan. Vaikka on testattu nopeudeksi 485. Ehkä juuri siksi? En voinut hyväksyä. Hetken hössötettyään tajusi: "Laitetaan 9 eurolla pelkät lähilasit." Kaksilla pelasin mainiosti jonkin aikaa.
Silmät muuttuu. Vähitellen tuntui autolla ajaessa, kuin näkisin heikommin , mihin totuin. Testasin katsomalla ikkunasta kadun taakse ohueen varpuun. Niinpä! Ilman laseja näin paremmin kuin lasien kanssa. Seuraavalla kerralla poistui ajokortista vaatimus laseista.
Tuli vanhuus. Ei yksin. Näkö heikkeni. Virhe aistimukset ja häikäisy lisääntyivät. Pelotti.
Mistä vanhuus alkaa? Siitäkö, kun lapset alkavat eläköityä? Vaiko minun kohdallani 85 v. ?
Näkö nipin napin korttiin. Sain ajokortin. Lääkäri kehui muistia hyväksi. Ei muistini ole kaksinen, mutta tilanne vaati keskittymistä sitä varten. Aikanaan olin hyvä päässä laskija. Sujui.
Melko hankalaa. Viimeiset odottamiskuukaudet kaihileikkaukseen sattui syksyn pimeimpään aikaan. Leikkauksen jälkeen laitettiin lähilinssit näihin Safilo sankoihin. Optikko kyllä huomautti kuluneesta.
Kulunut olen minäkin. Eikä minulla ollut yksiäkään näin sopivia kehyksiä, enkä raatsisi näin kalliita.
Lainaan Esa Karhusen kysymää aortta läpästä: "Kestääkö se?"
--- Kestää se niin kauan kuin sinä elät!
Kestävät nämä kehyksetkin!
Virkailija ei ymmärtänyt. Esitin oman pohdintani tuloksen laseista: Hän sanoi: "- En ole kuullutkaan!"
Ei tietenkään, kun kukaan ei tajunnut?! Laseja suunnitellaan "herrasmiehille" ja konttorihenkilöille. Kirjailijoille?! Kukaan ei ajattele mekaanikkoja. Joku mainitsi sähkömittarin lukijat. Joutuivat kurkkimaan ylöspäin. Laitettiin lähinäkö linssin yläreunaan.
Koneen korjaaja mekaanikko joutuu "kurkkimaan" sekä ylös, että alaspäin, tilanteen vaatiessa. Vehkeet pitää saada kuntoon.
Miksi mekaanikoille ei tehdä laseihin lähinäkö sekä ylä-, että alareunaan? Asennustöissä tarvitsee harvoin nähdä kauas. Siihen riittää kapea kaista keskelle, joko pelkkää lasia, tai kaukonäköä.
Ymmärtääkseni siinä on markkinarako! Älyääkö kukaan? Älyääkö kukaan duunarin tarpeita?
