Erkin evangeliumi

Joulu, mitä se on? Tämmöinen asetelma oli Vähäkatkismuksessa. Ensin Mooseksen käsky ja sitten selitys: "Mitä se on?". Mitä varten Mooses? Mitä varten Jeesus, jonka "syntymäpäivää" muka viettävät. Miksi viettävät? Yksi hullu kysyy? Kaikki eivät ole vakuuttuneita, onko Jeesus todella ollut?

Aivan lähimenneisyydessä pohdin omassa rauhassani. Kaksi havaintoa herättivät. Kävin A-kaupassa. Rakensin "munatotin". Avasin toosan. Käsittelivät UKK:n viimeisiä vaiheita.
Mitä yhteistä, kun vilkaisin eilisiltana erinomaisena palkittua ohjelmaa: Suomilove. Tämmöinen tallaaja ei ymmärrä miksi palkittiin? Päälle liimattu, sievistelevä ja Suurta teeskentelyä. Että näin suurta, ihanteellista parisuhdetta todella olisi? Kiiltokuvaa, jota kehystetään värikylläisellä!

Sitten dokumentti. UKK:oo. En tarvitse kysyä: - Oliko UKK olemassa? Yksi tyttäreni ihmetteli:          "- Minun elinaikanani ei ollut muita presidenttejä kuin Kekkonen!?" Niinpä!?
Televisiossa näyttivät kehitysvammaisille järjestetystä Joulujuhlasta. Erinomaista!  Mietin usein: minkä verran olen tai näytän "kehitysvammaiselta". En heti oivaltanut jujua. Eräältä kysyivät joululaulua? "Petteri punakuono," Toiselta kysyi?  "Heinillä härkäin kaukalon".
Sehän oli ohjelmoitu!   

Pidin sitä positiivisena, kun järjestivät heille näin vaikuttavan mahdollisuuden. Itse olen vajavainen monellakin mittapuulla. Lahjakkuutta on paljonkin vammaisilla. Onko minulla? Noita vammaisia katsoessa tuntui ettei minulla ole mitään lahjakkuutta.

Mies soitti urkuja. Pappi kysyi: "- Miten sinä olet oppinut näin hyvin soittamaan?"  "Minä istuin isän sylissä, kun hän soitti.  !!!???  Minä en saanut isän sylissä tehdä mitään. Ei ollut isää, eikä isän syliä.
Olen epämusikaalinen, enkä olisi oppinut soittamaan mitään.
Mutta ehkä jotain muuta?

Kaikki kokemani vaikuttaa sillä tavalla, etten muista kovin paljoa. En voi vakuuttaa, että tyttärilläni olisi ollut Isän syli. Semoinen hatara muistikuva kuitenkin on, että muutaman kerran joku olisi pyrkinyt syliin ja olisin ottanut.  Tuskin oppivat kuitenkaan mitään isän sylissä? Rukoilemaan tuskin olen opettanut.   

Helvetin pelko ja Taivaan ilot. Valitse nyt niistä? Onneksi ne ovat virtuaalisia käsitteitä, enkä isommin välitä. Miksi synnin tekemistä pitäisi salailla? Synnithän jo Jeesus armahti, kunhan vain uskoo?! Veikko Paulanne oli ordotoksi-seurakunnan jäsen. Huomattavasti enemmän maallinen, kuin hengellinen kansalainen.  Hän oli uskossaan erittäin levollinen:
  "- Meidän seurakunnan uskovainen saa tehdä syntiä. Ripittäytyessä tunnustaa synnit, katuu ja anoo, saa anteeksi."?!  Niinpä.
En kuullut kenenkään kertovan, mitä varten rippi on ja mitä varten ripittäydytään? Koko rippi humpuukilla ei ole pöykäsen pölähtävää merkitystä Taivaan ja Helvetin asioissa. Sillä tavalla uskonnon varjolla hallitaan kansaa. Urkitaan kaikki tieto. Hyvä ja paha. Ripin salaisuuteen ei usko erkkikään!

Jumala. Israelin Jumala. Aabrahamin ja Iisakin jumala. Jaakobin Jumala. Tuota värssyä en oikein muista, mutta jotain sinne päin. Kristityt nojaavat Raamattuun. Sama yksi ja oikea Jumala. Jotain sinne päin manaavat Islamitkin.
Eikö kukaan huomaa ristiriitaa? Israelin Jumalalla ei ole Jumalan Poikaa! Virtuaaliahan kaikki uskonnot ovat.

Nämä Jehovan jäsenet olivat tuttujani. Kunniallisia Suomen kansalaisia. Ottivat minut käsittelyyn. Käännyttääkö mahtoivat yrittää? Tulin juuri edellispäivänä sairaalasta. Toipilaana sydämen operaatiosta. Operaatio ei järkyttänyt, olin levollinen. Jehovalaiset arvioivat mieleni järkkyneen kuoleman mahdollisuudesta. Tarjosivat pumaskoita tapansa mukaan. Todistivat:
 " - Pitäisi ruveta ajattelemaan, kun ikää tulee ja sairauksiakin." Onneksi minussa ei ole väkivaltaista taipumusta, Muutoin olisin saattanut motata. Ärsytti kovasti niin selvä pelottelu kuolemalla. Härskiä taktikointia. Läksivät vähin äänin.

Minulla ei ole kiihkeää elämän halua, ei kuitenkaan kuoleman pelon paniikkia. Kaikki aikanaan. Päivää kutakin.

Jo lapsuudestani muistan joidenkin taktikoinnin, tai mitä lienee. Kuoleman lähestyessä kannattaa tulla herätykseen. Kaiken varalta.??!! Kanattaa ajatella Taivasosuutta.

Ihmisen järki on rajallinen. Ei kannata vakuuttaa: - Ei koskaan sitä tai tätä. En tee niin. En tee näin. Hallitsen itseni. Hillitsen itseni. Uhoaminen on turhaa. Joku piuha aivoissa ratkeaa, eikä sitten mikään ole omassa hallinnassa.
Aivojen ratkeamisenkin määrää kuulemma Jumala. Miksi määrää, vai eikö ehkä määrää?

Mikähän aivojani johtaa, vai ovatko menossa kohti katastrofia? Tai katarsista. Teksti näyttää aina vain kummallisemmalta. 
 

Jokohan kuolema kolokuttelloo?

Perjantaina aamulla en havainnut mitään ihmeenpiä. Kirjoittelin, kävin kaupassa. Laitoin vehkeet valmiiksi illan uimahallia varten. En mennyt uimahallille. Tuli odottamatta kohtalainen kipu hartioden keskikohdalle selkäpuolelle. Ärhäkkä kipupiste. Varustekassi odotti, en tarvinnut.
Lasiin kermaa, konjakkia, sokeria ja kuumaa vettä. Hiljaista käpsehtimistä. Kipu viipyi melko pitkään. Vaimeni hiljalleen. Semmoinen kipu yhdistetään sepelvaltimotaudin oireisiin. Oireet johtuvat kuulemma hapen puutteesta. Iskeeminen kipu.  Arvelin syyksi paljoa istumista. Kaupalla käydessä menomatka sujui, mutta palatessa meni kävely "pilalle." Ei ollut asiaa pienellekään kävelylenkille.

Kipu asettui muutamassa tunnissa. Sitten tuli ärsyttävä närästys. Nukkuminen vaikeaa. Aaamuyöllä unta pätkittäin. Nousin petistä puolilta päivin. Oli valmista ruokaa. Lämmitin. Lauantai-iltana helpotti. Epäilin etten saa helposti unta. Nukuin kuitenkin jonkin verran. Sunnuntaiaamuna, tänään, oli hyväntuntuinen olo. Keitin puuron. Syötyäni menin pötköttämään. Muistin mittarin. Kömmin ylös, viritin mittarin. 15 . 12  kello 7:30.
   Lukemat   135    78    54 .  Ei paha.

Menin vielä sänkyyn. Herättyäni kello näytti 9:30
Mahtaako tänä iltana olla uni hakusessa?

Kohta on kesä. Vai?   

"Kun lapsista tehdään politiikkaa, jälki ei ole kaunista"

Otsikon kaappasin toimittaja Jenny Matikaisen  Kiina-jutusta. Matikainen sanoo, ettei hänellä ole lapsia.
Olen lausunut sellaista, mitä ei katsota hyvällä silmällä.  Eduskunnassa on liian paljon nuoria, liian paljon kauniita, liian paljon naisia ja liian vähän rohkeita.
Puolihuumorilla lausuttu näyttää olevan totta. Voi että! Voi että jaksavat pieksää suuta,mutta ei ole rohkeutta toimia. Ei ole rohkeutta "huulipunahallituksella". Päiväkausia (viikko?) paasavat: "Lapsen etu aina ensin, Kansainvälinen laki määrää. Jokaisen lasteneduista vakuutavan puhe on farisealaisten puhetta, kaksinaismoraalia. Ei Kepulla, ei demareilla, ei kokkareilla, ei persuilla, ei vihertävillä, ei vasureilla. Kellään ei ole rohkeutta puhua tottta. Ei ole rohkeutta puhua pelkkää asiaa, vaan puhuvat politiikkaa lapsista ja jälki ei ole kaunista. Lapset kärsivät kauhistuttavissa oloissa.
Koko eilispäivän mediassa mellastaneet eivän muistaneeet (tienneet) leirin kauheudesta.

Jennyllä ei ole lapsia. Ministeri Haavistolla ei ole lapsia. Niin paljoa en ole juoruista perillä, että tietäisin, onko ministeri Kulmunilla lapsia. Kannan ottonsa tuntuvat lapsikielteisiltä.
Ei ole Suomella tulevaisuutta, kun on noin surkeita poliitikkoja. Vetkuttelevat, vatuloivat.
Miten on mahdollista, että joku valtio on ottanut omansa jo aikoja sitten?

Suhtaudun tunteella. Poliitikot ovat tunteettomia, kylmän itsekkäitä omaa etuansa ajavia. Useimmalla heillä lienee, tai ainakin ollut äiti. Monilla on lapsiakin. Minulla on neljä lasta. Eivät enää lapsia. Eläköitymisiässä. Lapsenlapsia yhdeksän. Ovat aikuisia. Lastenlastenlapset ovat lapsia. Selvääkin selvempää lienee, että nämä vaikuttavat kannan ottoihini.

Miksi ne jahkaavat? Kertakaikkiset typerykset. Kun Kurdeja hallinnoivat eivät suostu luovuttamaan pelkkiä lapsia. Luulen että se on facta. Miksi sittten suunnitellaan mitään muuta. Onko se vaikeaa tajuta? Väännän rautalangasta. Tuodaan lapset. Tuodaan heidän äitinsä, jos haluavat.

Vaarallisuudesta puhuttaessa ei puhujilla ole suhteellisuuden tajua. Tässä juuri oli kulunut kahdeksankymmentä vuotta todellisesta vaarasta.
Nyt huulipunahallitus, Katri Kulmuni etunenässä pelkäävät muutamaa kymmentä naista??!!
- Kauhea terrorismin uhka! Pelkääkö Supo?

Kuvittelisivat itsensä leirin asukkaiksi, joko äitinä tai lapsena. Tai äitinä ja lapsena.     

"Niin on, jos siltä näyttää"

Otsikon lainaus on UKK:n taideteoksen nimi, Kekkosen itsensä antama. Teoksessa kasvoja esitti leipälapio ja silmälasit. Urkin huumoria.
    Miksi tuon muistan, kaukaisen tapahtuman?  Siksi kun se putkahtaa aistimuksestani, kun kuulen sanottavan jotain, tai oivallan tapahtuneesta jotain epäilyksen aihetta.  Sillloin sanon ajatuksissani:
  - Mikään ei ole sitä, miltä halutaan näyttävän.

Kaukaisen Itämaan valtiatar joutuu oikeuden syyniin. Mikähän mättää? Aikanaan tämä "hyvä hen- getär"   sai Nobelin Rauhanpalkinnon!  Lain luku ei jotenkin sovi kuvaan. Noobelit eivät joka kerralla osu välttämättä kohdalleen.

Suomen hallituksesta tällä hetkellä voi helposti havaita:  - Mikään ei ole sitä, miltä näyttää!  Kuka valehtelee, valehteleeko joku vai eikö kukaan valehtele?  Luotetaanko ministeriin, luottaako ministeri vai eikö kukaan luota kehenkään?

En ole kummoinen ihmistuntija, mutta silloin tällöin tuntosarveni havahtuvat. Niin tapahtui Antti Rinteen kohdalla. Koko ajan mielessäni iti epäilyksen häivä. Jotkut iloitsivat "ihmiskasvoisesta hallituksesta."  Siihen reagoin: - "Minä vähä eppäelen."  Lause ei ole omani, vaan tyttäreni Seijan. Varkaudessa oli asuinympäristössä runsaasti eri ikäisiä tenavia. Tuossa vaiheessa Seija ei ollut vielä koulussa. Isommat pojat tarinoivat, latelivat omiaan. Seija kuunteli. Kallisti vähän päätään, sanoi harkitsevasti:
 "Minä vähä eppäelen?" Seijan sanoma tuntuu aiheelliselta. Joutuu monta kertaa tuumaamaan: - Minä vähä eppäelen.

Säälin vähän Lauri Ihalaista, kun joutui työministeriksi. Liian paljon työttömiä. Lauri Ihalaisella oli Ay-liikkeen rasite, joka edellyttää jatkuvaa palkkojen nousua ja työajan lyhennystä. Sitten työministerinä oli tosiasiat nenän edessä.

Nuoruus ja naiset. Nuoret naiset politiikassa ovat ihastelun kohde. Ovatko osaavia?  "Minä vähä eppäelen." Puoluensa johtoon tullessaan Katri Kulmunilla oli tärkein tehtävä nostaa puolueensa kärkijoukkoon. "Minä vähä eppäelen." Kansakoulussa vähennyslaskussa opetettiin: "Jos ei voi ottaa, pitää lainata." Holkeri-Sorsan hallituksen jälkeen lainaaminen muodostui perinteeksi. Jokainen hallitus vain lainasi ja lainasi. "Huulipunahallituksen" jäsenien en ole havainnut esittävän valtion velan vähentämistä. Television ruudussa joku "viisas" väittää, ettei tarvitsekaan!!?? Toinen viisas sanoi, ettei se velka mitään, valtiolla on omaisuutta. Viisas unohti sen olevan käyttöomaisuutta. Rahaa tarvitaan. Pitää olla millä mällätään. Poikasena kuulin savolaisen viisauden: "Vaekka oes kuin rikkaan talon köyhä poeka, mutta kun eijoo rahhoo, niin eijoo rahhoo."

Varaton nuorukainen sanoi kavereilleen jonkin hankinnan mahdollisuudesta: " - Milläs vihellät kun huuli on halki."  Antti Rinne aikoi "viheltää haljenneella huulella".

Muinoin 1940-luvulla pielavedellä pelasivat pesäpalloa. Kunnan valtuusto ja konttorien naiset. Siihen maailman aikaan valtuustossa oli vai ukkoja. Pelistä muistan vain mainion huutosakin, naisia.
    - Juokse, juokse Pennas Antti, kohta näkyy voiton kantti!
Mailaan tarttui nainen:
    - Kynsissä jos kestää lakka, silloin et oo enää akka!
Mielenkiinnolla odotan, kestääkö huulipunahallituksen kynsissä lakka?     

Politiikan peliä vai pelin politiikkaa

Perussuomalaiset eivät ole suurin puolue, vai onko? Olen muistavinani, että heillä on vähän kansanedustajia. Kansanedustajien määrää tarkastellaan hallitusta muodostaessa. Katri Kulmuni on polttopisteessä. Nuoria perään kuulutetaan, mutta Katri on liian nuori. Unohtiko hän puhua Suomen taloudesta? Unohti, sen sijaan julisti utopistisesti nostavansa Keskustan kannatusluvut suuriksi. Kanatusluvuilla ei maata hallita. Maata pitäisi hallita hallituksen, jonka takana on riittävä määrä kansanedustajia.

Ovatko kansanedustajat kansan edustakia?  Eivät ole! He ovat puolueiden edustajia. Eivät uskalla hallita, vaan kyttäilevät kannatuslukuja. Järkeeni ei mahdu tummoinen typeryys. Kansanedustajat istuvat neljä vuotta. Onko se liian pitkä aika?  Mielestäni se on liian lyhyt. Karistavat yltään vastuun taakan liian pian. Mielestäni pitäisi olla kuusi vuotta. Sitoa riittävän pitkäksi aikaa. Edustajat valittaisi korkeintaan kolmeksi kaudeksi. Vaalitaistelut ovat vahingollisia.  Sen vuoksi pitempi kausi parempi.

Toisaalta, en tiedä. Eihän Suomen hallitus pysty hallitsemaan. Halituksella ei ole valtaa, on vain demokratiaa. Pieni ammattiyhdistys pystyy lamauttamaan Suomen. Korporaatiot käyttävät valtaa häikäilemättä.

Muistin varassa pelaan, en ole tutkijatohtori, olen muuten vaan. Poliitinen Henkilö irvaili vastapuolen kannatuslukuja: "- Kuinka ne kehtaavat istua hallituksessa tuollaisella kannatuksella." Lapsellisena olen pitänyt tärkeänä kansanedustajien määrää.

Taannoin oli Kokoomus suosittu. Päällikkö perusteli: "- Olemme tehneet hyvää oppositiopolitiikkaa."
Mielestäni tuon voi tulkita; eivät ole tehneet mitään!

Kammiossani jouten ollessani pähkäilen sattumuksien parissa. Kannatuslukuja puntaroivat "asiantuntijat". Mistä muka johtuu? Johtuu vastauksista, kun muutamilta kysytään. Tyhmiä kysymyksiä. Miksi esittävät tyhmiä kysymyksiä? Tähän asti erkkikin tiesi: - Hallituksessa laihtuu, oppositiossa lihoo.

Perussuomalisten kannatuksen nousua ounastelin. Ounastelin jopa suurinta kannatusta, mikä jo toteutui. Miksi ounastelin? Kun joka tilanteessa, milloin vain avasin toosan, aina joku mollasi persuja. Puhujat viisaita, mutta puheet tyhmiä. Kaikkki näyttivät kuvittelevan koko Suomen vihaavan persuja. En ollut Vennamon fani, ei sinne päinkään. Mutta nykyiset persun kannattajat ovat rehtiä Suomen kansaa. Vanhana sosialidemokraattina piruilin, äänestin jo kaksissa vaaleissa persua. Sopivaa ehdokasta ei ollut, äänestin takarivin taaveja.

Jätin monesti änestämättä. Kerran viisastelin. Katsoin Kokoomuksen listalta sellaisen, joka ei missään ihmeessä tule valituksi. Arvioin hänet nuoreksi. Nainen, jonka nimeä en kuullut koskaan. Numero hänelle. Tarkistin Savon Sanomista tuloksia. Kyseinen nainen saanut ääniä. Taulukko kertoi saaneen yhden äänen Pielavedeltä. Mieltäni kutkutti. Mitä mahtoi tuumata äänen antajasta. En tuntenut häntä, ei hänkään tuntenut ikivanhaa erkkiä. 
 

Hanna-Kaisa Heikkinen

Poliitikko tarvitsee julkisuutta. Hanna-Kaisa sai ylenpalttista mainosta ilmaiseksi. Sitä tarjosi Yle netissä. Vastaavaa ei saisi omatoimisesti kukaan. Joka väittää, ettei se tarkoitettu mainokseksi, on lapsen uskoinen. Kuuntelin esitelmäänsä Pielavedellä. Ravitsemuksesta puhe. Terveydestä. IkiWanha tajusi heti: - Vaalimainosta. Eipä aikaakaan, sai ääniä ja eteni nopeasti puolueen portailla.

Tyttö ei ujostele, eikä häikäile.  Arvostelee julkisesti Presidentin Rouvaa. Uhkaa boikotilla tilaisuutta, johon kaikki haluavat ja josta sinne pääsevät ylpeilevät.

Ravitsemusterapeutti ammattinimikkeenä ja oppiarvona ei tee vaikutusta. Televisiossa semmoinen viisas, Laatikainen päästi sammakoita: "- Maitoon lisätään D-vitamiinia sen takia, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole."  !!??

Vuosia sitten kuulin kaksi esitelmää samana päivänä. Molemmat tiedenaisia. Kehusmaan verstassa käänsin radion ykköselle, kun Radio-Mafian kuuntelijat menivät keikoille. En muista kuuntelinko noita siellä, vai omassa verstassani. 
Aamupäivällä tietoviisas moitti maitoa epäterveelliseksi, lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi.
Iltapäivällä tiedenainen esitelmöi joistakin vitamiineista. Terveisiä Laatikaiselle! Muistan santarkasti viimeisen lauseensa:  "- Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen paljon maidon rasvassa."  Sellaista minunkin mieleeni oli kantautunut.  Laatikaisen väitteeseen vastaan: - Maitoon joudutaan lisäämään D-vitamiinia sen takia, kun se otetaan sieltä ensin pois.

Yhteen sain Heikkiseltä vahvistusta. Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarkastin jokaisen esillä olevan pumaskan. Kertoi rasvoista. "Sian lihassa on 60 % hyviä rasvoja." "Oliiviöljyssäkin on 20 % huonoja, kuten osa kaikissa rasvoissa. Nämä kirjoitan muistin varassa.
Heikolla näölläni pinnistelin taulukolle. Terveellisyydestä kertoi sarakkeen väritys, punainen ja valkoinen. Sianlihan kohdalla oli valkoinen osa punaista pidempi. 

Kuulija kohottelee kulmakarvojaan kun vitsailen kerettiläisesti: - Ruokavaliooni kuuluu sianliha ja vispikerma. Syön toki muutakin.

Mitä sanoikaan lääkäri Sinikka Kuusisto:  "- Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavalio oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan."

Kuulemani Heikkisen esitelmä ei ollut kummoinen. Muistutti uskontoa. Toisti moneen kertaan kuultua ja luettua, kuin uskon vahvistusta. Heikkinen ei antanut tiedolle lisäarvoa.

Edessäni istui neljä jonkun verran ylipanoista naista. Hyrisivät hyvää mieltä kuullessaan profeettaa.
Ajattelin skeptisesti: Mitä profeetta saa aikaan? Olin melko varma painon lisääntymisestä.

Kotiin tultuani mainitsin kuunnelleeni Hanna-Kaisaa. Kumppanini sanoi: "Minäkin olisin halunnut olla."
 - Sinä et olisi siitä paljon kostunut.
- Olisinpahan nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
- Mitäs näkemistä siinä?
- Kun se on ollut televisiossa!