Joulu, mitä se on? Tämmöinen asetelma oli Vähäkatkismuksessa. Ensin Mooseksen käsky ja sitten selitys: "Mitä se on?". Mitä varten Mooses? Mitä varten Jeesus, jonka "syntymäpäivää" muka viettävät. Miksi viettävät? Yksi hullu kysyy? Kaikki eivät ole vakuuttuneita, onko Jeesus todella ollut?
Aivan lähimenneisyydessä pohdin omassa rauhassani. Kaksi havaintoa herättivät. Kävin A-kaupassa. Rakensin "munatotin". Avasin toosan. Käsittelivät UKK:n viimeisiä vaiheita.
Mitä yhteistä, kun vilkaisin eilisiltana erinomaisena palkittua ohjelmaa: Suomilove. Tämmöinen tallaaja ei ymmärrä miksi palkittiin? Päälle liimattu, sievistelevä ja Suurta teeskentelyä. Että näin suurta, ihanteellista parisuhdetta todella olisi? Kiiltokuvaa, jota kehystetään värikylläisellä!
Sitten dokumentti. UKK:oo. En tarvitse kysyä: - Oliko UKK olemassa? Yksi tyttäreni ihmetteli: "- Minun elinaikanani ei ollut muita presidenttejä kuin Kekkonen!?" Niinpä!?
Televisiossa näyttivät kehitysvammaisille järjestetystä Joulujuhlasta. Erinomaista! Mietin usein: minkä verran olen tai näytän "kehitysvammaiselta". En heti oivaltanut jujua. Eräältä kysyivät joululaulua? "Petteri punakuono," Toiselta kysyi? "Heinillä härkäin kaukalon".
Sehän oli ohjelmoitu!
Pidin sitä positiivisena, kun järjestivät heille näin vaikuttavan mahdollisuuden. Itse olen vajavainen monellakin mittapuulla. Lahjakkuutta on paljonkin vammaisilla. Onko minulla? Noita vammaisia katsoessa tuntui ettei minulla ole mitään lahjakkuutta.
Mies soitti urkuja. Pappi kysyi: "- Miten sinä olet oppinut näin hyvin soittamaan?" "Minä istuin isän sylissä, kun hän soitti. !!!??? Minä en saanut isän sylissä tehdä mitään. Ei ollut isää, eikä isän syliä.
Olen epämusikaalinen, enkä olisi oppinut soittamaan mitään.
Mutta ehkä jotain muuta?
Kaikki kokemani vaikuttaa sillä tavalla, etten muista kovin paljoa. En voi vakuuttaa, että tyttärilläni olisi ollut Isän syli. Semoinen hatara muistikuva kuitenkin on, että muutaman kerran joku olisi pyrkinyt syliin ja olisin ottanut. Tuskin oppivat kuitenkaan mitään isän sylissä? Rukoilemaan tuskin olen opettanut.
Helvetin pelko ja Taivaan ilot. Valitse nyt niistä? Onneksi ne ovat virtuaalisia käsitteitä, enkä isommin välitä. Miksi synnin tekemistä pitäisi salailla? Synnithän jo Jeesus armahti, kunhan vain uskoo?! Veikko Paulanne oli ordotoksi-seurakunnan jäsen. Huomattavasti enemmän maallinen, kuin hengellinen kansalainen. Hän oli uskossaan erittäin levollinen:
"- Meidän seurakunnan uskovainen saa tehdä syntiä. Ripittäytyessä tunnustaa synnit, katuu ja anoo, saa anteeksi."?! Niinpä.
En kuullut kenenkään kertovan, mitä varten rippi on ja mitä varten ripittäydytään? Koko rippi humpuukilla ei ole pöykäsen pölähtävää merkitystä Taivaan ja Helvetin asioissa. Sillä tavalla uskonnon varjolla hallitaan kansaa. Urkitaan kaikki tieto. Hyvä ja paha. Ripin salaisuuteen ei usko erkkikään!
Jumala. Israelin Jumala. Aabrahamin ja Iisakin jumala. Jaakobin Jumala. Tuota värssyä en oikein muista, mutta jotain sinne päin. Kristityt nojaavat Raamattuun. Sama yksi ja oikea Jumala. Jotain sinne päin manaavat Islamitkin.
Eikö kukaan huomaa ristiriitaa? Israelin Jumalalla ei ole Jumalan Poikaa! Virtuaaliahan kaikki uskonnot ovat.
Nämä Jehovan jäsenet olivat tuttujani. Kunniallisia Suomen kansalaisia. Ottivat minut käsittelyyn. Käännyttääkö mahtoivat yrittää? Tulin juuri edellispäivänä sairaalasta. Toipilaana sydämen operaatiosta. Operaatio ei järkyttänyt, olin levollinen. Jehovalaiset arvioivat mieleni järkkyneen kuoleman mahdollisuudesta. Tarjosivat pumaskoita tapansa mukaan. Todistivat:
" - Pitäisi ruveta ajattelemaan, kun ikää tulee ja sairauksiakin." Onneksi minussa ei ole väkivaltaista taipumusta, Muutoin olisin saattanut motata. Ärsytti kovasti niin selvä pelottelu kuolemalla. Härskiä taktikointia. Läksivät vähin äänin.
Minulla ei ole kiihkeää elämän halua, ei kuitenkaan kuoleman pelon paniikkia. Kaikki aikanaan. Päivää kutakin.
Jo lapsuudestani muistan joidenkin taktikoinnin, tai mitä lienee. Kuoleman lähestyessä kannattaa tulla herätykseen. Kaiken varalta.??!! Kanattaa ajatella Taivasosuutta.
Ihmisen järki on rajallinen. Ei kannata vakuuttaa: - Ei koskaan sitä tai tätä. En tee niin. En tee näin. Hallitsen itseni. Hillitsen itseni. Uhoaminen on turhaa. Joku piuha aivoissa ratkeaa, eikä sitten mikään ole omassa hallinnassa.
Aivojen ratkeamisenkin määrää kuulemma Jumala. Miksi määrää, vai eikö ehkä määrää?
Mikähän aivojani johtaa, vai ovatko menossa kohti katastrofia? Tai katarsista. Teksti näyttää aina vain kummallisemmalta.
