Perussuomalaiset eivät ole suurin puolue, vai onko? Olen muistavinani, että heillä on vähän kansanedustajia. Kansanedustajien määrää tarkastellaan hallitusta muodostaessa. Katri Kulmuni on polttopisteessä. Nuoria perään kuulutetaan, mutta Katri on liian nuori. Unohtiko hän puhua Suomen taloudesta? Unohti, sen sijaan julisti utopistisesti nostavansa Keskustan kannatusluvut suuriksi. Kanatusluvuilla ei maata hallita. Maata pitäisi hallita hallituksen, jonka takana on riittävä määrä kansanedustajia.
Ovatko kansanedustajat kansan edustakia? Eivät ole! He ovat puolueiden edustajia. Eivät uskalla hallita, vaan kyttäilevät kannatuslukuja. Järkeeni ei mahdu tummoinen typeryys. Kansanedustajat istuvat neljä vuotta. Onko se liian pitkä aika? Mielestäni se on liian lyhyt. Karistavat yltään vastuun taakan liian pian. Mielestäni pitäisi olla kuusi vuotta. Sitoa riittävän pitkäksi aikaa. Edustajat valittaisi korkeintaan kolmeksi kaudeksi. Vaalitaistelut ovat vahingollisia. Sen vuoksi pitempi kausi parempi.
Toisaalta, en tiedä. Eihän Suomen hallitus pysty hallitsemaan. Halituksella ei ole valtaa, on vain demokratiaa. Pieni ammattiyhdistys pystyy lamauttamaan Suomen. Korporaatiot käyttävät valtaa häikäilemättä.
Muistin varassa pelaan, en ole tutkijatohtori, olen muuten vaan. Poliitinen Henkilö irvaili vastapuolen kannatuslukuja: "- Kuinka ne kehtaavat istua hallituksessa tuollaisella kannatuksella." Lapsellisena olen pitänyt tärkeänä kansanedustajien määrää.
Taannoin oli Kokoomus suosittu. Päällikkö perusteli: "- Olemme tehneet hyvää oppositiopolitiikkaa."
Mielestäni tuon voi tulkita; eivät ole tehneet mitään!
Kammiossani jouten ollessani pähkäilen sattumuksien parissa. Kannatuslukuja puntaroivat "asiantuntijat". Mistä muka johtuu? Johtuu vastauksista, kun muutamilta kysytään. Tyhmiä kysymyksiä. Miksi esittävät tyhmiä kysymyksiä? Tähän asti erkkikin tiesi: - Hallituksessa laihtuu, oppositiossa lihoo.
Perussuomalisten kannatuksen nousua ounastelin. Ounastelin jopa suurinta kannatusta, mikä jo toteutui. Miksi ounastelin? Kun joka tilanteessa, milloin vain avasin toosan, aina joku mollasi persuja. Puhujat viisaita, mutta puheet tyhmiä. Kaikkki näyttivät kuvittelevan koko Suomen vihaavan persuja. En ollut Vennamon fani, ei sinne päinkään. Mutta nykyiset persun kannattajat ovat rehtiä Suomen kansaa. Vanhana sosialidemokraattina piruilin, äänestin jo kaksissa vaaleissa persua. Sopivaa ehdokasta ei ollut, äänestin takarivin taaveja.
Jätin monesti änestämättä. Kerran viisastelin. Katsoin Kokoomuksen listalta sellaisen, joka ei missään ihmeessä tule valituksi. Arvioin hänet nuoreksi. Nainen, jonka nimeä en kuullut koskaan. Numero hänelle. Tarkistin Savon Sanomista tuloksia. Kyseinen nainen saanut ääniä. Taulukko kertoi saaneen yhden äänen Pielavedeltä. Mieltäni kutkutti. Mitä mahtoi tuumata äänen antajasta. En tuntenut häntä, ei hänkään tuntenut ikivanhaa erkkiä.
