perjantai 13. joulukuuta 2019

"Kun lapsista tehdään politiikkaa, jälki ei ole kaunista"

Otsikon kaappasin toimittaja Jenny Matikaisen  Kiina-jutusta. Matikainen sanoo, ettei hänellä ole lapsia.
Olen lausunut sellaista, mitä ei katsota hyvällä silmällä.  Eduskunnassa on liian paljon nuoria, liian paljon kauniita, liian paljon naisia ja liian vähän rohkeita.
Puolihuumorilla lausuttu näyttää olevan totta. Voi että! Voi että jaksavat pieksää suuta,mutta ei ole rohkeutta toimia. Ei ole rohkeutta "huulipunahallituksella". Päiväkausia (viikko?) paasavat: "Lapsen etu aina ensin, Kansainvälinen laki määrää. Jokaisen lasteneduista vakuutavan puhe on farisealaisten puhetta, kaksinaismoraalia. Ei Kepulla, ei demareilla, ei kokkareilla, ei persuilla, ei vihertävillä, ei vasureilla. Kellään ei ole rohkeutta puhua tottta. Ei ole rohkeutta puhua pelkkää asiaa, vaan puhuvat politiikkaa lapsista ja jälki ei ole kaunista. Lapset kärsivät kauhistuttavissa oloissa.
Koko eilispäivän mediassa mellastaneet eivän muistaneeet (tienneet) leirin kauheudesta.

Jennyllä ei ole lapsia. Ministeri Haavistolla ei ole lapsia. Niin paljoa en ole juoruista perillä, että tietäisin, onko ministeri Kulmunilla lapsia. Kannan ottonsa tuntuvat lapsikielteisiltä.
Ei ole Suomella tulevaisuutta, kun on noin surkeita poliitikkoja. Vetkuttelevat, vatuloivat.
Miten on mahdollista, että joku valtio on ottanut omansa jo aikoja sitten?

Suhtaudun tunteella. Poliitikot ovat tunteettomia, kylmän itsekkäitä omaa etuansa ajavia. Useimmalla heillä lienee, tai ainakin ollut äiti. Monilla on lapsiakin. Minulla on neljä lasta. Eivät enää lapsia. Eläköitymisiässä. Lapsenlapsia yhdeksän. Ovat aikuisia. Lastenlastenlapset ovat lapsia. Selvääkin selvempää lienee, että nämä vaikuttavat kannan ottoihini.

Miksi ne jahkaavat? Kertakaikkiset typerykset. Kun Kurdeja hallinnoivat eivät suostu luovuttamaan pelkkiä lapsia. Luulen että se on facta. Miksi sittten suunnitellaan mitään muuta. Onko se vaikeaa tajuta? Väännän rautalangasta. Tuodaan lapset. Tuodaan heidän äitinsä, jos haluavat.

Vaarallisuudesta puhuttaessa ei puhujilla ole suhteellisuuden tajua. Tässä juuri oli kulunut kahdeksankymmentä vuotta todellisesta vaarasta.
Nyt huulipunahallitus, Katri Kulmuni etunenässä pelkäävät muutamaa kymmentä naista??!!
- Kauhea terrorismin uhka! Pelkääkö Supo?

Kuvittelisivat itsensä leirin asukkaiksi, joko äitinä tai lapsena. Tai äitinä ja lapsena.