Otsikko yle.fi:" Kouluväkivalta saatava kuriin."

 En ole varma, oliko siteeramani lause oikein, mutta tarkoituksen ymmärrän. "Kuriin!" Kuriinko? IkiWanha on sitä mieltä, että se pitää lopettaa! Kuri tarkoittaa diktatuuria. Entä demokratia? Mitä on demokratia? 

Olen varovainen ilmaisuissani. Kouluväkivaltaa oli. Kiusaamistakin oli. Miksi ei ollut? Siksi, että tämä ihmisten hallinnoima systeemi on yhtä sekamelskaa! Rikkaammat ja köyhemmät. Visaammat ja tyhmemmät. En ole aikaisemmin teksteissäni maininnut, että pelkäsin aamulla kouluun lähtöä. Todella pelkäsin! En halunnut mennä. 

Oliko opettaja silloisissa seminaareissa opetettu kunnioittamaan kaikkia? Ei ole! Koska opettaja Ida Remes saattoi sanoa: "Nyt ei olla Korpelassa!" Siinä tilanteessa opettaja puristeli minua niskasta. Tosiasia on, että olin liian kiltti! Kiltteyteni kostautui elämässäni. Työelämässä ja avioliitossani. "Jokaiselle tarpeensa mukaisesti." Tuohon tapaan ilmaistaan sosialismin periaatetta. Se on utopiaa. Esimerkiksi AY- liikkeen periaatteisiin sisältyy: solidaarisuus. Miten sitä sovelletaan? Niin! "Minun on saatava enemmän kuin Sinun!" Siihen on määritelmä: "hajurako". Eri ammattien välillä eduissa! Kuka jaksaa lakkoilla enimmän? Kuka järkyttää yhteiskuntaa suurimmassa määrin? Kuka kaiken lopulta maksaa? " Ei se kuulu meidän vastatavaksi." Kenen sitten? Saattaa käydä niin, että me "maan hiljaiset" maksamme? Mutta meillä on tylsät kyynärpäät!       

Koulurauha

Kokemusta kiusaamisestakin. Siitä johtuen kiinnitän huomioni ilmiöön. Kerrotuista toimenpiteistä olen skeptinen. Kuten useimmat ovat osoittautunet tehottomiksi. 

Sivusta seuranneena mietiskelin itsekseni. Pitäisi muodostaa yläluokkien oppilaista ryhmä. Tervepäisiä, vahvaluonteisia oppilaita, tyttöjä ja poikia. Pelottomia. Pitäisivät järjestystä sopiviksi katsomillaan keinoilla. 

Nyt ovat kehittäneet huomattavasti edistyneemmän tavan:  Gutsy Go. Ymmärrykseni mukaan tuo on tepsivämpi kaikkia entisiä.

Miksi ei jo aiemmin? Hyvä kuitenkin kun nyt!   

Riskiryhmäläinen

Ei tunnu pahalta. Lauantaina piipahdin Lempyyn tansseissa. Vielä osasin tanssia pahasesti. Kolme peliä. Poistuin tunnin päästä.  Sunnuataiaamuna valui nenästä neste valtoimenaan, suoraan suuhun. Pystyin kuitenkin nukkumaan. Ei ollut sairauden tuntua. Lepäilin sunnuntain. Maanantaina kävin kaupassa. Kävelin kohtalaisesti. Iltamyöhällä uskalsin lyhyelle lenkille. Pystyin hipsuttelemaan kevyttä päkiäjuoksua. Yllätyin jalkojen toiminnasta. Tänään päivällä sama reitti. Hipsuttelin juoksua. En ollut yhtä virkeä kuin eilen. Kävely sujui paremmin kuin vuosiin. 

Nuhan takia mittailin paineita. Vaihtelua.                                                                                                                      

 Lehden reunassa parin viikon takainen        156    81    51                                                                               Viime viikolla samana päivänä kaksi            119    67   51                  122    70     53

Tänä päivänä kaksi                                        154    77    50                  169    80     47 

Systolinen paine vaihtelee paljon.  Syke näyttää palautuneen lähes parhaiden päivien tasolle.          

  Saa olla jonkin aikaa mittamatta

Muukalainen

 Olen tyhmä ja kiltti. Heikoilla eväillä pärjää heikosti. Minulle ei siunaantunut edes moukan tuuria. Vanha olen, eikä mainittavaa saavutusta  näy ansioluettelossani. Kyselen itseltäni; kuka minä olen? Miksi olen olemassa? Huomaako kukaan, kun lähiaikoina poistun rivistä? Kukaan tuskin kaipaa? Puhuvat parempien ihmisten yhteydessä: - Elämän työ. - Elämäntehtävä. En tiedä. Ei minulla ollut. Taapersin vain sormi suussa taivaltani. 

Että paiskon kärpäsen paskoja valkealle pohjalle, lienee arvovapaata. En muuhun pysty. Taaplaa tyylillään. Uimahallin saunassa on parempi olla hissukseen, aina joku närkästyy. Erehdyin sanomaan hengenvaarallista löylykilpailua mielettömäksi. Sitäkin joku paheksui. Moitin television antia heikoksi. Vihjasivat ivallisesti, kuin en osaisi panna toosaa kiinni. Siteerasin eläköitynyttä naista, jonka elämäntyö toteutui Vuokatin Urheiluopiston emäntänä kolmekymmentä vuotta. Hän kertoi eri lajien urheilijoista, ketkä käyttäytyi parhaiten ja ketkä huonoiten. Siihen aikaan Vuokatin opisto oli pieni ja vaatimaton. Jotka vähänkin ajatuksella ovat seuranneet, käyttäytymiset noudattavat entisen emännän määritelmää, oli asiantuntija. Erehdyin sanomaan ääneen. Siitäkös kimpaantui mies, joka oli tavannut Teemu Selänteen. Opetti moitteen sävyisesti minua pitkällä esitelmällä. Ikään kuin minä olisin käyttäytynyt huonosti. En sanonut että vietin viikon vanhan opiston aikana palkkiolomalla. En käyttäytynyt huonosti, mutta en osannut käyttäytyä niin hyvin kuin halusin.

Joskun pähkäilen: - Olenko ollenkaan tältä planeetalta? Tokkkopa ainakaan tältä vuosisadalta, tai vuosituhannelta?

     

"Elämmekö unessa?"

 Kysymys on lainattu Yrjö Kalliselta. Kai Antti Kaikkonen tietää kuka oli Yrjö Kallinen? Niin, kuolemaantuomittu punavanki neljä vuotta linnassa. Pasifisti. Aseista kieltäytyjä. Oppinut mies. Aikoinaan tuomittiin lisäksi menettämään kansalaisluottamuksensa ikuisesti. Kallinen ei pyytänyt palauttamaan menettämäänsä. Kyllin ylpeä!

Kallinen nimitettiin jatkosodan jälkeen Suomen Puolustusministeriksi! Ilman kansalaisluottamusta!?

Kysyn vain: monellako Suomen tämän päivän poliitikoilla riittäisi kykyä, taitoa, tai uskallusta pärjätä niissä olosuhteissa?  Syylistyn esittämään turhan kysymyksen. Turhahan kysymys on. Ei ole kysymystä ei  ole vastausta!

Elämekö unessa, elävätkö unessa?

Edellisten hornetien hankinnan aikaan kirjoittelin, ettei niillä varjella Suomen itsenäisyyttä. Vain Isojen Poiken Leluja. En vaan tiedä, enkä osaa etsiä, missä kirjoitelmani on? Lähetinkö lehdelle? Jos lähetin, niin tuskin lienevät julkaisseet. Pahvilaatikosta en viitsi etsiä. En jaksa, eikä ole suunnitelmallista. Pysyn enimmäkseen lähiajassa.

Kuten tiedämme, niitä ei tarvittu, muuhun kuin koulutukseen ja näytöksiin. Oliko koulutus tarpeellista? Samat perusteet riittävät viisaaseen päätökseen olla hankkimatta. 

Todellisen sodan tullessa on aivan yhdentekevää, kuulummeko Natoon vai Pelastusarmeijaan! Venäjän ydinohjusta emme tarvitse pelätä. Joudumme pelkäämään USA:n ydinohjusta. Erkkikin tuon tajuaa. Hiljattain USA:n entinen edustaja kertoo urheista suomalaisista, joiden tuhoamista suunnittelivat. Kun ohjus ammutaan Pietariin, lakkaa Suomi olemasta. Siinä menee Hornetitkin, vanhat ja uudet. 

Herätkää unesta! Kaikkonenkin!

Perimmältäni olen pasifisti. Mutta myös realisti. Vain realisti pärjää. Paasikivi sanoi: "maantieteelle emme mahda mitään." Paikkamme on ja pysyy. Vaikka jotkut hokevat: "kuulumme länteen". Sen verran olen katsonut karttaa ja luulen havainneeni Suomen sijaitsevan itäisellä pallonpuoliskolla. Joudumme sietämään Venäjää. Pakko toimia niin että Venäjä sietää Suomea.

  Suoritin asevelvollisuuteni matalalla profiililla. Siitä huolimatta olin yllätyksekseni "liian hyvä". Sanoivat: "ootpa ollu hirmu pinko." Aliupseerikoulun "matalan profiilin" todistustani en ilennyt näyttää kellekään, ennen kuin kuusikymppisenä Tyttären pojille. 

Entä tulevaisuus? Lapsenlapset ja lastenlastenlapset. Sen ikäisiä.  Poikia. Kaksi on sotilaspoliiseja. Yksi kävi RUK:n. Kaksi on rivimiestä. Yksi on sivari. Yksi on kasvamassa. "Kunnian kentille." Toivon hartaasti että ei!

Muistan hyvin. Olin seitsemän, kun talvisota "syttyi". Syttyykö sota vai käykö muulla tavalla. Perheenäitien kasvoilla näkyi synkän pilven vaikutus: "Sota on syttynyt!" Kutoivat villasta sukkia ja lapasia, joissa oli reikä liipasinsormelle. 

Muodostui käsite: malli Cajander. Tänä päivänä on varustusta. Sen verran pitää olla, ettei tule "vihreitä miehiä". Sen tietää ja toivottavasti uskoo Naapuri. 

Hornetit eivät estä "vihreitä miehiä". Eivät estä "ruttoa". Eivät estä terroristeja. Eivät estä rikolisia. Eivät estä äärijärjestöjä. Eivät estä kansainvaellusta, siitä suojaa osittain syrjäinen sijainti. Eivät estä lama-aikoja. Eivät estä ilmastonmuutosta. Eivät estä mitään, mikä voidaan yrittää torjua. Se sijaan sillä summalla saadaan haludessamme paljon hyvää.

En jaksa enempää, enkä jaksa arkistaa!   

Hengitysharjoitukset

Kukahan lie keksinyt tavan: nenän kautta sisään, suun kautta ulos? Sen minäkin ensiksi kuulin. Melko pian oivalsin sen jotenkin luonnottomaksi.

Kuulin myöhemmin: "nenän kautta keuhkot täyteen, pidätetään hetki ja nenän kautta ulos, pidätetään hetki ennenkuin hengitetään uutta." 

Ei se ole minun keksintöni, olen sen lukenut painetusta sanasta. Olen harjoittanut hengitystä tuolla tavalla. Kuulin lääkärin perustelevan: "Nenän kautta hengitettäesä tasaantuu hengitetyn ilman lämpötila." Taidatkos sen selkeämmin sanoa?  Ei ole montakaan kuukautta, kun joku selitti: "nenän kautta sisään, suun kautta ulos." Väärin!

Koko elämäni ajan olen kuullut väärän laisia elämän ohjeita. Minua vahingoitavia. Sitä vaan ei tiedä kuulemisen hetkellä. Kantapään kautta kertyy lisähintaa kokemuksille. 

Ylilyönti, lisälyönti, välilyönti, tai virhelyönti, mikä lieneekään ylimääräinen sydämessä. Lääkäri Sinikka Kuusisto kysyi, että tuntuuko muljahdus? Ei todellakaan tunnu, enkä sitä yleensä tunne, vain kun kiinnitän siihen huomiota. Tunnustellessa sykettä valtimosta. Tuli semmoinenkin tilanne, ettei kuulunut lääkärin torvella, ei valtimosta, eikä sydänfilmissä. Liittyi usein stressiin ja terveydentilaan. Tnään levossa nakuttaa kuin kello. Virhelyöntiä en ole huomannut pitkään aikaan. Vaikuttaako hengitysharjoitukset?  Leposyke näyttää hiljalleen kohoavan. Ensimmäisellä käynnillä lääkäri Sinikka Kuusisto ihmetteli alhaista sykettä, 44. Arveli: "urheilijan sydän." Jatkossa liikkui välillä 46 - 51. Lääkäri sanoi: "vielä on urheiijan sydän, syke 49."  Nykyään: 49 -53. En suinkaan ole kummoinen urheilija, enkä ollenkaan kestävyydessä. "Urheilijan sydän" lienee synnynnäinen vika, ainakin osittain.

Olen lesonut: - olen harrastanut kuntourheilua vuosikymmeniä, niinpä se ei minussa näy ollenkaan.

Henkilöpalvonta

UKK:n seuranta lähestyi henkilöpalvonnan raja-arvoja. Satuin olemaan Lepikon Torpalla, kun nuori matkailija jankutti tohkeissaan: "valetta, valetta kaikki." Lepikon Torppa on luultavimmin totta.  Poika, joka syntyi Lopikon Torpassa vaikutti Suomen kohtaloihin. Minkä verran siihen, että Suomi säilyi isenäisenä kansakuntien joukossa, siitä vallitsee erinäisiä variaatioita?  UKK:sta kasvoi legenta. Joitakin se sattui kupoliin. 

Sama sävel vähäisemmissäkin.  Yrittävät kasvattaa, niin poliitikkojakin, kuin myös tv-tähtiäkin. Selvästi se näkyi puoli-seitsemän tyhjänpäiväisessä ohjelmassa. Läpinäkyvyys on selvä. Tehdään tähtiä! Ainakin on vakaa aikomus. Tuovat esille julkkiksia, joiden tähti jo hiipuu. Tarvitaan uusia!

Tänään satiirinen mieleni hätkähti. Meteoroligi Anniina. Siinäpä oiva kohde! Ylettömän hoikka. Edulliset kasvonpiirteet ja puetaan tarkoituksenmukaisesti. Mitään ansioita en osaa määritellä. Kun ensimmäisen kerran näin hänet ruudussa, kiinnitti ensimmäiseksi tapa, jolla kiepauti oikeaa etusormeaan rintansa yli poikittain. Kuin Kerttu Kotakorpi?! Matki selvästi. En osannut ottaa sitä laskelmoituna. Sitähän se oli. Kerttu Kotakorpi on viehättävä persoona. Matkiminen ei onnistu!

Meteoroligi on ammatti muiden joukossa. Ei kuitenkaan. Se näkyy ruudussa koko kansalle. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Anniinan kehitystä. Kertun matkiminen ja höpöohjelmassa esiintyminen vaikuttaa tyhmältä.

yrittävät 

Luulen olevani rehellinen /suunnilleen rehellinen

 Pohtiessani mahdollisista uusista diktaattoreista ei voi välttyä nimestä: Trumpf. Selvimmät tunnusmerkit sitten Adolf Hitlerin. Josef Stalinista ei minulla ole selvempää esimerkkiä. 

  Hitler ei peittele. Sanoo: "Kun sinä valehtelet, sinua epäillään, kun sinä valehtelet riittävän isosti, ajatellaan: "ei noin paljon voi valehdella."  Veiko Vennamo oli riittävän viisas ajatelleensa siihen tapaan. Huomauttakaan, on syytä, että noin sanoi Adolf Hitler, ei IkiWanha erkki. 

Minulle on tullut turhauttumista, siitä että siteerattamiani pidetään mielipiteitämi. En voi pitää lappuja silmilläni, enkää tumppoja korvinnali. Enkä havaitsemasta, mitä tapahtuu? 

 Eikö kukaan ole ymmärtänyt? Parhain diktaattorin kasvualusta on osoittaminen maansa alennustilaan, minkä muut valtiot ovat aiheuttaneet. Keksitty: arjalainen rotu. Hitlerin (tai jonkun muun) keksimä arjalaisuus ylempänä rotujani. 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli helppo osoittaa Saksan kaltoinkohtelu. Saksa alistettiin. Sitä käytti Hitler hyväkseen. Sai kannattajia riittävästi.

USA CRANT AGEIN! (kirjoitinko väärin?) Täydellinen toisinto, siitä mikä oli saksalaisten mielestä vääryys. Paitsi, eihän USA ole kokenut vääryyttä! Jos, niin mitä? 

Ainoastaan sitä, ettei Trumphin  mielestä USA ulotu maailman herraksi. Yksinvaltiaaksi.                                                                                                                    

Tuhlarit

En tunnusta olevani tuhlari. Terotin kynäni luettuani yle.fi . Mainitsee yllätykseksi kotitalouden kahvin juonnin hävikkiä. Ei tuo ole yllätys, jos on viitsinyt huomata ja ajatella.  

   Naapurissa Eeva on esimerkki. Vieraanvarainen ja tarkka kunniasta, että tarjottavaa riittää. Kahvia tosin ei paljon liikaa laita, mutta kahvin kanssa! Voileipää, pullaa, kakkua, keksejä, korppuja. Sitten mitä vielä?  Kun nautin vieraassa paikassa kahvia, sukulaisissakin, Kahvia on riitävästi suodatettu. Se juodaan ja mielestäni riittää. Yllin kyllin. Entä lause: "ei hyvin riitä, jos ei vähän jää."  Tietää sitä, että maine menee, kun tarjottavaa on sopivasti. Meneekö maine, jos ollaan tarkoituksen mukaisia, ennalta kyllä järki-ihminen tajuaa tarpellisuuden. Mutta ei. Vaikka keräilemme hattuja lähteäksemme, panevat vielä keittimen porisemaan. Kukaan ei ole juomassa, kahvi menee lavuaariin. 

Minulta ei tule hävikkiä. Ruokaa en syö enempää kuin tarvitsen. Kahvin suodatan suoraan mukiin. Sillä tavalla tekee moni muukin. Mutta eihän toki vieraalle! Miksi ei? Ei tietenkään useammalle ole käytännöllistä suodattaa moneen mukiin.  Vieraista ja tilanteesta riippuen voi tarjota mukista, vaikka kunnia vaatii kahvikuppia. Ainakin kaksi henkilöä voi harrastaa mukia. Moni väittää maistuvan mukista huonommalta kuin kahvikupista. 

Olen mukiin menevä. Pielavedellä Restentissä oli portsarina sillä kertaa Veikko. En ole yökyöpeli ja silloinkin tapani mukaan poistuin pian. Huumorimies sanoi:                                                                            --- Et lähtisi näin aikaisin, sinä olet mukiinmenevä!

Jonkinlainen alku

Elokuun 31 päivä 1950 matkustin Joroisiin tarkoituksella ryhtyä kauppias Eetu mustosen työläiseksi. Monta seikkaa muistan selvästi mutta en matkaa. Korpelasta oli vain yksi mahdollisuus; kävellä kilometri Kivimäelle tienvarteen ja siitä linja-autolla Kuopioon. Siihen väliin tuli yksi vaihe: paskan hätä. Vähän sivuun tiestä jäi tuotos. Mahdottoman iso läjä. Asia muistui monesti jälkeenpäin; aina matkalle lähtiessä joutui paskantamaan. Vähäisenkin takia hermojännitystä, vaikka en sitä tuntenutkaan. Alitajuista?

Kuopiosta saatoin mennä linja-autolla. Vai meninkö junalla? En tosiaan muista. Nyt muistui mieleeni yhtäkkiä. Muistui mieleeni kuin elokuvassa. Työntämässä pyörääni jyrkkää rinnettä ylös aseman suunnasta.

Seisoin kaupan edessä. Liha- ja siirtomaatavaroiden kauppa Edv Mustonen puh. Joroinen 48.             Miten tähän oli tultu? Ilmoitus Savon Sanomissa. Haki kauppaansa apulaista. Ajattelin vihreää oksaa. Tuossako se mahtaa olla? Ehkä en sittenkään osannut kuvitella mitään. 

Semmoinen yhteys. Ensimmäisen kauppareissuni tein v 1938 Kauppaan: Osuusliike Savo Jokijärven myymälä n:o 13.  Siitä reissusta on eri tarina.  Mustonen oli myymälänhoitaja. Hänen vaimonsa Asta Mustonen myi minulle kahvin papuja. Ei ollut minulla kanttia kysellä, miksi Mustonen oli varsinaisella syrjäkylällä pienimmässä putiikissa, mitä osuustoiminnalla olin nähnyt? Ollut Laihialla ison Osuusliikkeen hoitajana. Meni Joroisiin työnvoiman myymälänhoitajaksi. Tavoitti siellä lesken, jolla oli miehensä perustama kauppa, mutta ei kykyä jatkaa itse. Mustonen vaurastui. Siihen kauppaan sitten.

Siitä on pyöreitä vuosia. Seitsemänkymmentä ajastaikaa. 

Suunnittelin kirjoittavani Mustosen ajasta enemmän, mutta jostain syystä en osaa jatkaa. Enkö jaksa?   Palaan asiaan silloin tällöin pienillä tarinoilla.

Kun käännän koneen luota katseen vasemmalle tuuletusikkunan läpi. Taivaan rannalla pilvien reunalla hohtaa kultapilvi. Sen edessä pirtyy musta möhkäle. Hetki sitten puun latvojen lomasta hehkui purppuraa. Vedin säleikön edestä ja nautin. Musta möhkäle ei ole enää musta. Kasvaessaan muuttuu oranssin sävyiseksiTästä näkyvä taivas on pilvetön, pilviä on vain metsän yllä taivaan rannalla. Musta möhkäle kasvanut mahtavaksi. Väreillä ihmeellinen kontrasti. Möhkäleellä liukuva oranssi tummenee yläosassa tummemmaksi. Takaa näkyy yläpuolella kullanhohtoiset pilven riekaleet.

Sydämen kunnossa ei ole poikkeavaa, eturauhanen on tapeetilla. Lääkehoito.

Pari päivää sitten mittasin paineet heti aamukahvin jälkeen. Ei huolestuta. Joskus ihmettelen joidenkin ihmisten lukemia.

Kas näin:   144   80   52

Näyttää syke hiljalleen nousevan.  Aikaisemmin  46 - 51. Nyt näyttää asettuvat hiukan yli 50.