Kysymys on lainattu Yrjö Kalliselta. Kai Antti Kaikkonen tietää kuka oli Yrjö Kallinen? Niin, kuolemaantuomittu punavanki neljä vuotta linnassa. Pasifisti. Aseista kieltäytyjä. Oppinut mies. Aikoinaan tuomittiin lisäksi menettämään kansalaisluottamuksensa ikuisesti. Kallinen ei pyytänyt palauttamaan menettämäänsä. Kyllin ylpeä!
Kallinen nimitettiin jatkosodan jälkeen Suomen Puolustusministeriksi! Ilman kansalaisluottamusta!?
Kysyn vain: monellako Suomen tämän päivän poliitikoilla riittäisi kykyä, taitoa, tai uskallusta pärjätä niissä olosuhteissa? Syylistyn esittämään turhan kysymyksen. Turhahan kysymys on. Ei ole kysymystä ei ole vastausta!
Elämekö unessa, elävätkö unessa?
Edellisten hornetien hankinnan aikaan kirjoittelin, ettei niillä varjella Suomen itsenäisyyttä. Vain Isojen Poiken Leluja. En vaan tiedä, enkä osaa etsiä, missä kirjoitelmani on? Lähetinkö lehdelle? Jos lähetin, niin tuskin lienevät julkaisseet. Pahvilaatikosta en viitsi etsiä. En jaksa, eikä ole suunnitelmallista. Pysyn enimmäkseen lähiajassa.
Kuten tiedämme, niitä ei tarvittu, muuhun kuin koulutukseen ja näytöksiin. Oliko koulutus tarpeellista? Samat perusteet riittävät viisaaseen päätökseen olla hankkimatta.
Todellisen sodan tullessa on aivan yhdentekevää, kuulummeko Natoon vai Pelastusarmeijaan! Venäjän ydinohjusta emme tarvitse pelätä. Joudumme pelkäämään USA:n ydinohjusta. Erkkikin tuon tajuaa. Hiljattain USA:n entinen edustaja kertoo urheista suomalaisista, joiden tuhoamista suunnittelivat. Kun ohjus ammutaan Pietariin, lakkaa Suomi olemasta. Siinä menee Hornetitkin, vanhat ja uudet.
Herätkää unesta! Kaikkonenkin!
Perimmältäni olen pasifisti. Mutta myös realisti. Vain realisti pärjää. Paasikivi sanoi: "maantieteelle emme mahda mitään." Paikkamme on ja pysyy. Vaikka jotkut hokevat: "kuulumme länteen". Sen verran olen katsonut karttaa ja luulen havainneeni Suomen sijaitsevan itäisellä pallonpuoliskolla. Joudumme sietämään Venäjää. Pakko toimia niin että Venäjä sietää Suomea.
Suoritin asevelvollisuuteni matalalla profiililla. Siitä huolimatta olin yllätyksekseni "liian hyvä". Sanoivat: "ootpa ollu hirmu pinko." Aliupseerikoulun "matalan profiilin" todistustani en ilennyt näyttää kellekään, ennen kuin kuusikymppisenä Tyttären pojille.
Entä tulevaisuus? Lapsenlapset ja lastenlastenlapset. Sen ikäisiä. Poikia. Kaksi on sotilaspoliiseja. Yksi kävi RUK:n. Kaksi on rivimiestä. Yksi on sivari. Yksi on kasvamassa. "Kunnian kentille." Toivon hartaasti että ei!
Muistan hyvin. Olin seitsemän, kun talvisota "syttyi". Syttyykö sota vai käykö muulla tavalla. Perheenäitien kasvoilla näkyi synkän pilven vaikutus: "Sota on syttynyt!" Kutoivat villasta sukkia ja lapasia, joissa oli reikä liipasinsormelle.
Muodostui käsite: malli Cajander. Tänä päivänä on varustusta. Sen verran pitää olla, ettei tule "vihreitä miehiä". Sen tietää ja toivottavasti uskoo Naapuri.
Hornetit eivät estä "vihreitä miehiä". Eivät estä "ruttoa". Eivät estä terroristeja. Eivät estä rikolisia. Eivät estä äärijärjestöjä. Eivät estä kansainvaellusta, siitä suojaa osittain syrjäinen sijainti. Eivät estä lama-aikoja. Eivät estä ilmastonmuutosta. Eivät estä mitään, mikä voidaan yrittää torjua. Se sijaan sillä summalla saadaan haludessamme paljon hyvää.
En jaksa enempää, enkä jaksa arkistaa!