En tunnusta olevani tuhlari. Terotin kynäni luettuani yle.fi . Mainitsee yllätykseksi kotitalouden kahvin juonnin hävikkiä. Ei tuo ole yllätys, jos on viitsinyt huomata ja ajatella.
Naapurissa Eeva on esimerkki. Vieraanvarainen ja tarkka kunniasta, että tarjottavaa riittää. Kahvia tosin ei paljon liikaa laita, mutta kahvin kanssa! Voileipää, pullaa, kakkua, keksejä, korppuja. Sitten mitä vielä? Kun nautin vieraassa paikassa kahvia, sukulaisissakin, Kahvia on riitävästi suodatettu. Se juodaan ja mielestäni riittää. Yllin kyllin. Entä lause: "ei hyvin riitä, jos ei vähän jää." Tietää sitä, että maine menee, kun tarjottavaa on sopivasti. Meneekö maine, jos ollaan tarkoituksen mukaisia, ennalta kyllä järki-ihminen tajuaa tarpellisuuden. Mutta ei. Vaikka keräilemme hattuja lähteäksemme, panevat vielä keittimen porisemaan. Kukaan ei ole juomassa, kahvi menee lavuaariin.
Minulta ei tule hävikkiä. Ruokaa en syö enempää kuin tarvitsen. Kahvin suodatan suoraan mukiin. Sillä tavalla tekee moni muukin. Mutta eihän toki vieraalle! Miksi ei? Ei tietenkään useammalle ole käytännöllistä suodattaa moneen mukiin. Vieraista ja tilanteesta riippuen voi tarjota mukista, vaikka kunnia vaatii kahvikuppia. Ainakin kaksi henkilöä voi harrastaa mukia. Moni väittää maistuvan mukista huonommalta kuin kahvikupista.
Olen mukiin menevä. Pielavedellä Restentissä oli portsarina sillä kertaa Veikko. En ole yökyöpeli ja silloinkin tapani mukaan poistuin pian. Huumorimies sanoi: --- Et lähtisi näin aikaisin, sinä olet mukiinmenevä!
