Pakasteesta pitää sienet käyttää. Kiinnitin huomion kyseiseen ainekseen. Voimariiniaskiin pakattuja tatteja sekä rouskuja on. Otin yhden kumpiakin jääkaappiin sulamaan. Kävin kaupassa. Kaalit ovat turhan isoja, riittää useaan ruokaan. Porkkanat hankalasti kahden kilon pussissa. Otin läskisen selkäpalan.
Siitä vaan mättämään aineksia pataan. Edelliseltä kerralta jäi porkkanoista puolet, suunnilleen kilo. Pilkoin porkkanat pohjalle. Siihen päälle vähän silputtua kaalia. Niiden päälle sienet. Sitten päälle haukifileet paloiteltuna. Kaiken kukkuraksi läskiset lihat. Varasin kaksi kookasta sipulia, kuorin valmiiksi etukäteen. Kas kun huomasin? Unohdin sipulit! Mutta, eihän ne mahtuneetkaan, pata oli jo liian täysi!
Vaivainen kaiken kokee ja joskus keksii. Pieneksi pilkotut sipulit panin pikkuruiseen kattilaan. Lisäsin kermaa tarpeellisen määrän. Kaksi tuntia ja kaksisataa astetta, uuniruoka valmistui. Pienessä katilassa kiehautin sipulisopan. Käytin pataruoan kastikkeena. Pata vajui sen verran, että sipulisoppa mahtui. Sotkin kaiken ja panin pakasterasioihin.
Utelias kysynee, voiko sitä syödä? Vieläkö epäilyttää? Voin vakuuttaa, maku oli elämys! Pakasteeseen tuli viisi rasiaa, ennestään oli viisi rasiaa keittoa. Selviän pitenpään kuin viikon, kun välillä herkuttelen voissa paistetulla kuhafileellä. Kuka se oli, joka pelkäsi vanhusten saavan liian vähän ravintoa?
