Tuntuu käsittämättömältä poliitikkojen venkoilu koronan ympärillä. Olen ymmärtävinäni, että korona, kuten muutkin taudit eivät katso puolueväriä. Taudit tarttuvat kommariin ja kokkariin samalla tavalla. Tauteja hoidetaan (jos hoidetaan) samojen periaatteiden mukaan.
Äskettäin sattui silmään teksti, joka kyseenalaisti poliitikkojen osaamisen. Myötäilen. Poliitikot vänkäävät kaikkea poliittiseksi. Kauan sitten jo tulin ajatelleeksi. Eihän käytännölliset seikat voi olla erilaisia eri puolueen ihmisille. Mutta kyllä ne vaan saavat kärpäsestä härkäsen.
Hoitoa joutuu priorisoimaan. Voisi ajatella, että "paremmat ihmiset" priorisoidaan jonon etupäähän.
Aivot toimivat arvaamattomasti, kovinkin yllättävästi. Mistä syystä tulikaan mieleeni jonosta puhuttaessa lähes kahdeksan vuosikymmenen takainen jonotus. Sota aikaan. Olin hiukan yli kymmenen.
Elintarvikkeiden ostokortteja joutunut joku kuorma-autollinen väärille teille. Niinpä piti mitätöidä kaikki silloin painetut. Vaihdettiin uusiin. Siinä asiassa seisoin jonossa Säviän Nuorisoseuran Talossa. Vaihtaminen alkoi iltapäivällä. Jatkui iltapimeään. Minä en saanut vuoroa. Aina oli takanani madami: "Poeka joutaa outtamaan - poeka joutaa outtamaan - poeka joutaa outtamaan - " Poeka outti tuntikausia. Pahoilla mielin. Siellä ei ollut yhtään empaattista ihmistä. Ei yhtään empaattista naista. Muistan vain tämän jonottamisen, en sitä, pitikö odottaa, kunnes jokainen sai ja sitten minä. Pimeällä tiellä kotimatkaa kymmenen kilometriä.
Rokottamisjonossa oli maailman kirjat sekaisin. Siitä päätellen, kun mitätön vanha erkki sai piston kuukautta aikaisemmin kuin Tasavallan Presidentti.
