Luonto

 Minulla ei ollut mahdollisuutta tuon laatuiseen. Synnyin ja kasvoin liian aikaisin surkeisiin olosuhteisiin. Kiintymykseni kohdistui luontoon, se oli lähellä, eikä vierastanut minua. 

Jouluillan kohokohta oli repostaasi kurjista. Kurki, ei Kurja. Siitä tuli mieleeni parin vuosikymmenen takainen Pielaveden Petäjäjärveltä. Sieltä on jonkin verran kuvaa huonolaatuisella kameralla. Niillä pelataan, mitä on. Yhtä kuvaa en saanut.

Petäjäjoki laskee Pieneen Petäjäjärveen Petronkosken kautta. Pieni petäjäjärvi on järvi vain tulva-aikaan. Muulloin heinikkoista lettoa. Joutsenet majailivat jo alkutalvesta. Kurjet tulivat vähän myöhemmin. Kohdassa missä joki kohtaa Pienen Petäjäjärven, uiskenteli joutsenpari. Toisella puolen julmisteli kurki. Voisi päätellä siellä olleen pesimäpaikka. Joka kerta kun kurki kirkui, joutsenet vastasivat murahtaen: "höpöhöpö". 

Olin väärällä puolella jokea, kurki toisella puolella, en päässyt kuvaamaan vaatimattomilla välineilläni.

Minulle se oli viihdyttävä näytelmä. 

Niin, se kohokohta. Inhimillisiä tunteita herättävä reportaasi kurkien vuodenkierrosta. Suurimman osan elämästään ovat matkalla pohjoiseen tai etelään, aina ilmassa. Tuli myös ilmi, että ihminen rajoittaa kurkienkin elämää.  

Tuo vihoviimeinen vieraslaji: ihminen! 

Joulu

 Siinäpä sitä on. Touhottamista ja vouhottamista. Miksi nykyaikana  pitää jouluna mässäillä, kun maailmalla jokunen miljardi ihmistä kokee puutetta, näkee nälkää? Sanopa se !

Maailman kärsivät lapset unohtuvat paavilta ja vatikaanilta, kun järjestävät joulumessun! Järkyttävä näytelmä uskomattomassa ympäristössä. Ei paljoa kalpene kommunistien paraadeista. Ei oikeastaan ihme. Katolisten jumala ja kommunistien jumala? Onko niissä eroja? Molempien nimissä orjuuttivat kansoja, teurastivat satoja  miljoonia kansalaisia. Kumpikin kirjoittaa historiaa vääristellysti. 

Lopetin messun katsomisen. Käänsin kanavaa kotoisemmaksi. Mitä sieltä tulikaan? Kummelia!!! 

Sikäli hyvä esimerkki, että voi kysyä: - Ovatko nämä samasta maailmasta, samalta planeetalta?

Kävin kävelyllä. Illan suussa avasin näköradion. Konsertti. Erinomaisesti ohjattu fisuaalinen tarjotin. Epämusikaalisena en saa irti musiikin sielusta oleellista. Ihailen täsmällisyyttä. Voisipa valtioiden toimintaa johtaa kuin orkesterin kapellimestari. Diktatuuriako? 

Artisti. Nainen isolla ännällä. Ehkä kaikki kirjaimet isolla? Hoikka, pitkä, loistavasti suunnitellussa puvussa. Suorastaan pursuava karisma. Onko tältä planeetalta? Suomalainen!!

Sitten lauloi pieni paksu mies. Aleksis Kivi kirjoittaa: "Haa mikä eroitus". Kaunis nainen ja ruma mies. Laulavat kumpikin "sivistyneellä kielellä."

Osaan vain tätä "barbaarista kieltä", Suomea. Suomen ollessa Ruotsin alusmaa, arvostelivat isännät: "Suomen kielellä ei voi tehdä korkeampaa taidetta." Tekemääni en tunnusta taiteeksi. Homautan kuitenkin Suomen kielen olevan verrattain vanhaa ja harvinaislaatuista. Vakoilijoillekin sopivaa salakieleksi.    

YK

 Lippu liehuu. Mitä Varten? Allakka kertoo: YKn päivä. On järjestö; Yhdistyneet Kansakunnat. Kansakunnat eivät ole yhdistyneet, ainakaan vielä. Tähänastisen kokemuksen ja aikojen historian perusteella päättelen; kansakunnat eivät yhdisty koskaan. Kansa koostuu ihmisistä. Minua pätevämmät väittävät: "pahaa ihmistä ei olekaan". Onhan tuo nähty ja koettu, pahoja on! Pahoistakin toinen on pahempi toista. Savolainen kirjailija sanoo: "Hyviä ihmisiä on vähän, tosi pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon joukko."

Entä kirotusti hulluja? Isot ja pienet diktaattorit ovat voittamattomalta näyttävä este kansakuntien keskinäisen vihan vähentymiselle. 

Sankaritarinat kertovat suurista sotapäälliköistä. Kansakouluun mennessäni en oivaltanut Suomen itsenäisyyden olevan vain viisitoista vuotta minua vanhemman. Luettiin Suomen Historiaa kirjasta. Hiljaisessa mielessäni ihmettelin: - Tämähän on Ruotsin Historiaa. Kertomuksia kuninkaista ja sodista. Sankarikuningas voitti sotia ja valloitti alueita. Huono kuningas hävisi ja menetti.  Suomea ei ollut. Suomalaisia oli Ruotsin mukana keski-euroopan ryöstöretkillä. Mitä suomalaiset voittivat? Ruotsi möi Suomen Venäjälle. Niin kertovat. Miten se on mahdollista kun Suomea ei ollut?

Kansakoulun historian opista en kostunut. Kaipasin suomalaisten ihmisten historiaa. Jotkut tuputtivat: "olemme sivistymättömiä metsäläisiä". Paavo Lipponen erotteli "vanhat sivistysvaltiot". Paavon luse lipsahti käsitykseen, ettei Itävalta olisi sivistysvaltio?!

Englanti lienee jonkinlainen sivistysvaltio. Hataran lukemiseni perusteella olen tullut arvioon, että suomalaisia olisi ollut kauemmin kuin tuhat vuotta. Tietenkään heillä ei ollut sivistystä siinä muodossa mitä sana tarkoittaa. Eivät kirjoittaneet. Kuitenkin selvisivät karuissa olosuhteissa läpi vuosisatojen. Säilyttivät omalaatuisuudensa ja mikä minuun eniten vaikuttaa, Säilyttivät ainutlaatuisen kielen! Ruotsikaan ei sitä nujertanut!

Onko suomalaisia elänyt maan päällä kauemmin kuin joidenkin mahtivaltioiden kansalaisia?

Tunsin Jehovan Todistaja Virtasen. Kysyin hänen arviotaan uskonnossaan mainitusta "tuhatvuotisesta valtakunnasta".                                                                                                "- Mielestäni se voisi olla YK".  Yllätyin, en yhdy hänen käsitykseensä.

Hyvässä tarkoituksessa perustaneet Kansainliiton. Siitä prosessista en ole perillä, en ole lukenut mistään opuksesta. Sen porukan lakkaamisesta muistan jotain hatarasti, en faktoja.  

Minunkin ajatuksissa YK tuntui toivon kipinänä. "Lapsen uskoni!" Tyhmä pääni luuli sen hallitsevan mailmaa tulevaisuudessa. Tosiasiassa se pystyy vain laatimaan julkilausumia. Lausumien esittäminen näyttää tuuleen huutamiselta. 

Lainaan viisaan lausetta jostain opuksesta: "Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914." 

Tämän päivän maailma vaikuttaa sekavalta. Aseiden kalistelu kauhistuttaa. Suomikin liittyi sotaintoilijoiden joukkoon. Toisella suupielellä vakuuttaa: "Ei natoon, mutta." Jälkiviisaat häpeävät Suomen "nöyristelyä". Surullinen hävittäjäkauppa kertoo, ei nöyristelystä vaan amerikkaa kohtaan rukousasennosta. 

    

Onko elämä ihanaa?

 Enpä tiijjä. Parempien päivien välillä ollut murheitakin. Oma vika, kun ei ollut elämän taitoja. Tai onko se vika vai ominaisuus? Pitkän iän geenit on periytyviä. Geenit siirtyvät äitilinjalla, sellaista olen lukenut.

Leikkausta suunnitellut lääkäri sanoi: "- saadaan hyvä tulos kymmeneksi - ehkä viideksitoista vuodeksi. Mittari näytti 66 . Siihen lisää viisitoista, tekee 81. - Johan tuota on siinäkin. Käki kukkui lisää seitsemän siis 88.

1940-luvulla, sota-aikana, Ohemäen kansakoulussa opettaja Ida remes sanoi: "- jotkut teistä voivat nähdä vuoden 2000 . En olisi nähnyt, jos ei leikattu. Kohta tulee vuosi 2022. Vielä vaan pitää elää. 

Eljas laukkanen eli lähelle yhdeksääkymmentä. Turhaantui toimintakyvyn heikkenemiseen. Otti ohjat omiin käsiinsä. Askarteli kamarissa, kun vaimonsa meni sinne. Pöydällä oli taskuase. Virkkoi kohtalon äänellä: "- Jos et kestä kahtoo, niin mäne toeseen huoneeseen. Minä ammun - 

En ole karski, kuten Eljas, eikä minulla kantti kestä.

Eikä minulla ole pyssyäkään!   

Kaikenlaiset lapset

 Suomen lakien mukaan he ovat lapsia. Jonkin sanonnan mukaan; pahaisia pentuja. Tuommoiset pennut tekevät hirmutöitä. En voi käsittää noita hulttioita, jotka järkyttävän silmittömästi pahoinpitelleet linja-autonkuljettajan henkihieveriin. 

Sosiaalialan ammattilaiset ovat vaatineet nuorten ymmärtämistä!? En ymmärrä? Olen epäillyt ammattikasvattajien ja myötäilevien ymmärryksen tasoa. 

Hokevat hokemasta päästyään: - Ei saa syyllistää! Miksi? Jos kerran syytä on. Suuri virhe on oppivelvollisuusikärajan nosto. Nosto ei palvele kuviteltuja tavotteita. Vielä suurempi virhe on liika huolehtiminen kieltämällä nuorten työnteko! 

Koulunkäynti ei ole täysin synonyymi oppimisen kanssa. Ähtärissä vaikutti lääkäri Kumpulainen, jonka lapset, ainakin osa, eivät menestyneet koulussa kovin hyvin. Mitä sanoikaan isukki? - Käykööt koulua niin kauan, että pääsevät kansaneläkkeelle. Koulunkäyntiä pitävät työnä. Niinpä osa ei opikaan mitään, ei ainakaan työntekoa.

Esimerkki siltä ajalta, kun vielä kuunneltiin radiota. Työhönotosta pakisi pienehkön tehtaan johtaja. Kertoi eteensä tulleen tapauksen. Töihin haluava nuorukainen oli kaikin puolin kelvollinen, sopiva ja motivoitunut, juuri sellainen kuin haluttiin. Lakipykälä esti palkkaamisen, oli alaikäinen, ikävuosia ei ollut seitsemäätoista. Sen ikäinen on lain mukaan lapsi! Vanhana sosialidemokraattina häpeän monia vasemmiston ajamia säännöstöjä. "Asioiden ajaminen liian pitkälle, se viimein kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan." Hymistelevät poliitikot eivät tuota tunnusta. Pielavedellä Leo Kukkonen paheksui ajatusta kun siitä puhuin.

Mitä on vapaus? Mitä on sananvapaus? Tämä on sananvapautta, kun saan kirjoittaa. Näistä ei moni pahennu, kun moni ei näitä lue. Entä julkaisuvapaus? Hannu Salama istui käräjillä. Kirjoitti rivosti. Pilkkasi jumalaa. Sitä eivät kaikki tunnusta, että tämä jumala on virtuaaliolento.     

Julkaisuvapauden nimissä näytetään julkisesti, sekä piilotetusti äärimmäistä väkivaltaa. Linja-autonkuljettajaan kohdistunut väkivalta on täsmällinen kopio, matkittu tv-sarjoista. Kanavia lienee pilvin pimein, mutta ihmettelen, miksi Ylen tv julkaisee raakaa väkivaltaa? Sanokoot psygot mitä tahansa, mutta tämäkin tauti tarttuu. 

"Jokainen ihminen on perimmältään hyvä."  Höpö höpö, ei ole! Joidenkin sisällä asuu pahuus. Psygojen jutuista luin, että ihmisissä on 7% sadisteja. Tekee mieli uskoa, on sen kaltaisia kokemuksia.   

Kaikenlaiset lapset

 Olin äitini sylissä. Jonkin mökin tupa. Harmaa vaikutelma. Lampun valossa. Huonekaluja ei näkynyt. Latialla seisoi pienin välein Ihmisiä. Muistikuvani ei erota miehiä naisista, kaikki talvivaatteissa. Liian pieni ymmärtääkseni tilannetta. Joulupukki käsittämätön. Heittivät pienen paketin siihen äitin syliin minulle. Joulupukilta. En tullut iloisemmaksi.

Sylilapsi. Asioita kelatessani tulin siihen tulokseen, että olin kahden tai kolmen vuotinen. Joulun aikaan kahden ja seuraavana keväänä kolmen. Tilanteesta tallentunut mieleen vain tuo hetki, kun paketin heittivät meille. Paketin sisältöä en muista.

Tapahtui kesällä, koska Tervarannan tuvassa oli valoisaa. Ketään muuta en muista, kuin Tervarannan Aukustin. Penkillä istui Aukusti. Oikeassa kädessään petkele, jolla hakkasi hakkurissa kessuja. Vasemmalla puolella penkillä lehti, Yhteishyvä. Istuin lehden vieressä. Aukusti näytti sormellaan kirjaimia. Ensimmäinen lukuopetus, mikä lankesi otolliseen maaperään. 

Aukusti mennyt, enkä tuvassa nähnyt muita. Istuin penkillä, jalat roikkuen reunalla. Olin pieni. Sisälläni tuntui erittäin hyvä olo. Siihen mennessä en kuullut sanaa: onnellisuus. En osannut ajatella olevani onnellinen. Minä olin onnellinen. Ensimmäisen kerran joku oli minulle ystävällinen, Tervarannan Aukusti. Se hetki oli lapsuuteni ajan ainut lajiaan. Onnellisuus oli uhanalainen laji koko elämäni ajan.  

Kesäpäivänä jossain ulkona. Käärin paitani hihan ylös. Joku näki, pilkkasi: "voi mikä rimpula!"

Korpelan saunassa Helmi Rytkönen. Hänen poikansa Vesa. Eila-sisko ja minä. Helmi sanoi:          " Nouseppas Vesa seisomaan, että Eila näkee, miten sutjakka maha sinulla on, ei oo tuommonen ryllykkä kun nuilla Kertun pennuilla."

Kuvista tuli tutuksi "Biafran lapset". Luurangon laihat rimpulat ja ryllykkävatsa.                Syötiin kuitenkin joka päivä, mutta liian vähän liian huonoa ruokaa. Erkki, Veli ja Anja eivät syöneet pöydän ääressä, vaan lattialla polvillaan jakkaran ympärillä.   

 

  

Sotilaan tukka

 Ei ollut ennen tuommosia. Itsenäisyyspäivänä vilahti sotilas takaa päin. Vähän minua huvitti. Asetakin kauluksen ja karvahatun alareunan välissä pikkutarkasti huoliteltu nuttura! 

Ansaitsee pakista, sillä asia on vähän henkilökohtainenkin. Sotilaan tukkamuoti oli varuskunnan ohjesäännössä tarkkaan määritelty koruttomaksi. Parta piti ajaa sileäksi kuin lapsen pylly. Ei se minulta onnistunut. Palvelutilanteessa esimies kehotti alokas Jauhiaisen ajaa partansa. Itse asiassa se oli käsky. Seuraavana toinen esimies moitti: "- Eikös Jauhiaisen pitänyt ajaa parta?"       - Kyllä minä ajoin, Herra.                                                                                                                   - Kun kasvaa noin kovin, pitää ajaa joka päivä.  Lintsasin minä useinkin. Pienen suukapinan jälkeen vääpeli kysyi:                                                                                                                           - Kuka?                                                                                                                                               - Se mustapartanen mies siellä!  

Harrastin pientä pisnestä. Ostin ennen menoani käsikäyttöisen tukanleikkuukoneen. Alokkailla oli melkein kaikilla armeijaan sopimaton hiuskuontalo. Kalju ei ollut silloin muodissa. Olin tarpeeksi tyhmä, en epäillyt osaamistani. Eipä tuo haitannut. Taksana "maan tapa", päivärahan määrä: 30 mk. Munkkiraha riitti. Kesäisenä päivänä leirioloissa tarjoutui asiakas. Ehdotin luonnollisella tavalla se tehtäväksi ulkona. Liikennettä oli jatkuvasti. Yhden kun sain kerityksi, heti toinen istui pukille. Näkivät kömpelyyteni, mutta kelpuuttivat. Lopuksi laskin kassan. Asiakkaita ollut 20, ansio 600 mk.

Yksi pää sai minut hiljaiseksi. Pitkä komea alokas. Tukka se vasta komea olikin. Musta, paksu, aaltoileva. Katsoin vähän aikaa ymmällä. - Eihän tuota raaski! Miltä tuo mahtaa näyttää minun reposteluni jälkeen.

Kymmeniä vuosia myöhemmin näkyi televisiossa pitkä, kalju mies. Yhtä kalju kuin minäkin. Säämingin kirkkoherra. 

Määräys tukasta ja parrasta ei ole pelkästään mielivaltaa. Suomen viime sodissa oli tarpeen hygieniasyistä. 

Joku kertoi tietävänsä alkuperäisen syyn. Entisaikoina kun tappelivat miehet vastakkain käsiaseilla. Toisella kädellä voi ottaa karvoista kiinni ja pistää miekalla vartaloon.                                                                                               

             

Hävityksen kauhistus

 Kauheat hävittäjät harmittaa. Harmittaa kalliit hävittäjät. Harmittaa turhat hävittäjät. Hirvittää rahan meno! Annika Saarikko paasaa velasta. Moittii hallituskumpaneitaan. Pandemia pakotti ottamaan velkaa. Se ei ollut minkään puolueen vika.

On tosi, ettei vasemmistossa ole talouden tajua. Ei näytä olevan huolta huomisesta. Väinö Tannerin johdolla kehittyi työväen liikeyritykset. Mauno Koiviston jälkeen ei vasemmistossa ollut talouskuria. Vasemmisto elää sikana vatukossa. Erehdyin menemään OTK:n systeemin palvelukseen myymälänhoitajaksi. Itsessänikin puutteita, en ole kyvykäs. Mutta huomioni kiinnittyy olennaiseen. Kyseinen kauppaliike nojasi jäsenuskollisuuteen. Palvelun laatua ei kehitetty. Kuitenkin työtodistuksessani on maininta: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."    Palvelutaito oli mikä oli. Oleellista on, että olen lapsellinen, naiivi. En ymmärrä epäillä ihmistä kavalaksi. Siihen ansaan kompastuin. 

Kyseisessä kauppaliikkeessä näin virheellistä toimintaa. En kuitenkaan arvannut, miten lähellä oli tuleva konkurssi. Ikäiseni muistanevat paremmin silloisen vänisevällä äänellä laulavan artistin nimen? Jonkin aikaa sitten esittivät tv-ssä uusintana dokumentin siltä aikakaudelta. Toimittaja kysyi: "Oletko perusvasemmistolainen?"                                                                          - Jos mukaan otetaan talous, niin silloin olen perusvasemmistolainen. Vänisevä laulajakin ymmärsi vasemmiston välinpitämättömyyden talouden hoidosta. Kyvyttömyys vai haluttomuus?  

Mauno Koivistoa moittivat valtionvarain ministerinä. Muutamat aikalaisensa muistelmissaan vinoilevat. "Ankaraa taloutta." "Nuukuutta."

Nuukuus loppui. Hulvaton hyvän tekeminen vallitsi. Vain kaksi pääministeriä yritti hillitä velan paisumista vuoren korkuiseksi. Vuoren, jonka ylittäminen tuntuu mahdottomalta. Nuo entiset pääministerit ovat poliittisia ruumiita. Ehkä heidän onnekseen?

Entiset hävittäjät ovat maksamatta. Muuta väittäville huomautus: vain kirjanpitokikka. Siellä ne ovat piilotettuna jättimäiseen miljardivelkaan!

Ja uutta velkaa tulee. Tiennevätkö, mitä tuholaiskoneet todella kaikkiaan maksavat? Joidenkin minua viisaampien mielestä velka ei ole ongelma. Väärin! On ongelma ja ongelma vielä lisääntyy. 

Viittaavat prosenttimäärään jostakin epämääräisesti lasketusta olettamuksesta: "Kansantulo," IkiWanhan mielestä: Kansanmeno. Savon Sanomain toimittaja puntaroi: "Kun ajetaan puutavaraa Kainuusta Varkauden tehtaalle ja savolaismetsistä Kajaaniin, tuntuu se hölmöltä tuhlaukselta, mutta eikö mitä? kansantulo siinä vain kasvaa, väittävät muka viisaat." (toimittajaa mukaillen)

Jokainen Suomen mies on asevelvollinen. Sanoo laki. Lakia aikovat muokata uuteen uskoon.  Ei tullut mieleenikään vastustaa. Täytin rauhanaikaisen velvollisuuteni. Pärjäsin kohtuullisesti, sanoisinko, hyvin? Kauhea pinko! En ollut pinko silloin, enkä ole pinko nytkään. Au-koulun numeroni sotilaallisuudessa ei ollut kiitettävä. Numero oli oikeudenmukainen. En ole sotilastyyppiä, enkä sotilaallinen. 

Maata pitää puolustaa. Siihen tarvitaan kättä pitempää. Ettei pääse tulemaan "vihreät miehet". Avaruuden puolustamiseen eivät riitä Suomen rahkeet. Eikä Suomen hävittäjät. Ei entiset, eikä uudet.

Rajojen vartioimisessa ja puolustamisessa ei toimi hävittäjät. Hävittäjillä ei voi vakoilla. Siihen tarvitaan erilaiset värkit. Tiedustelu toimii pienillä laiteilla. Laitteessa ei tarvitse lentäjää. Vähemmän sankarivainajia. Haudoissa on kovin paljon. 

Hävittäjä ei torju pandemiaa. Hävittäjä ei estä kansainvaellusta. Lentonäytöksiin kelpaavat entiset. 

Tähän asti hävittäjillä on suoritettu "iskuja". Hyökkääjääkö vastaan? Mielestäni ihan muu tarkoitus. Joku Arabi kuolee. Syyttömiä kuolee paljon ja tuho kauhistuttaa. Eihän Suomi sellaista?  Valmistautuuko Suomi ilmataisteluihin? Mielestäni Suomi ei saa pommittaa kenenkään maata, ei omaa eikä vierasta. Puolustetaan maata, ilmaa emme pysty puolustamaan minkäänlaisilla koneilla.

Ilmatorjuntaa pitää kehittää. 

Edellisten hankinnan aikaan jo ajattelin. En osannut sanastoja, kuten kyber, ajattelin vaatimattomasti: - elektroniikka. Vähäisellä kyvylläni ja taidoillani ymmärsin kehityksen suunnan. Nyt eivät näytä ymmärtävän kehityksen ajaneen jo hävittäjien ohi. Vaikka se on tässä ja nyt.

Sanovat ettei valtio voi tehdä konkurssia. Entä katastrofi?