Minulla ei ollut mahdollisuutta tuon laatuiseen. Synnyin ja kasvoin liian aikaisin surkeisiin olosuhteisiin. Kiintymykseni kohdistui luontoon, se oli lähellä, eikä vierastanut minua.
Jouluillan kohokohta oli repostaasi kurjista. Kurki, ei Kurja. Siitä tuli mieleeni parin vuosikymmenen takainen Pielaveden Petäjäjärveltä. Sieltä on jonkin verran kuvaa huonolaatuisella kameralla. Niillä pelataan, mitä on. Yhtä kuvaa en saanut.
Petäjäjoki laskee Pieneen Petäjäjärveen Petronkosken kautta. Pieni petäjäjärvi on järvi vain tulva-aikaan. Muulloin heinikkoista lettoa. Joutsenet majailivat jo alkutalvesta. Kurjet tulivat vähän myöhemmin. Kohdassa missä joki kohtaa Pienen Petäjäjärven, uiskenteli joutsenpari. Toisella puolen julmisteli kurki. Voisi päätellä siellä olleen pesimäpaikka. Joka kerta kun kurki kirkui, joutsenet vastasivat murahtaen: "höpöhöpö".
Olin väärällä puolella jokea, kurki toisella puolella, en päässyt kuvaamaan vaatimattomilla välineilläni.
Minulle se oli viihdyttävä näytelmä.
Niin, se kohokohta. Inhimillisiä tunteita herättävä reportaasi kurkien vuodenkierrosta. Suurimman osan elämästään ovat matkalla pohjoiseen tai etelään, aina ilmassa. Tuli myös ilmi, että ihminen rajoittaa kurkienkin elämää.
Tuo vihoviimeinen vieraslaji: ihminen!
