Vielä tammikuun 22 päivä kävi naakat. Tuuli hajotti pakkasen puremaa lunta piippujen päältä. Ruokailupaikaltani on suora näköyhteys taloon. Säpsähdin havaitessani naakkaparin piipun päällä, josta tallensin naakkojen elämää pitkin kesää. Nyt vierailivat sydäntalvella. Vierailuun näytti olevan syy. Päättelen siitä, kun kurkkivat jonkin aikaa sisälle piippuun, aivan kuin siellä olisi jotain.
Havaitsin mediassa pohtimista eläinten kyvystä suremiseen. Silloin ei minulla ollut kuvausvälineitä, mutta tallensin kirjoittamalla. Elokuussa tuli äkkinäinen sateinen kylmän aalto. Hyttyset hävisivät. Seuraamani pääskypesän emopari poistui ruokaisille paikoille. Kylmän viikon aikana poikaset kuolivat nälkään. Emot palasivat. Emo tarjosi ötökkää pesän reunalta näkyvälle päälle, kuolleelle.
Emot asettuivat rinnakkain putken päälle katon rajaan. Siinä kyhjöttivät kaksi vuorokautta hievahtamatta mihinkään. Selvä suru. Hätistelin ne ulos. Läksivät selvästi vastahakoisesti
Tarina alkoi huhtikuun loppupuolella. Talon katolla on kolme piippua. Iso, vähän pienempi ja pienin. Vain ison päästä nousee joskus savu. Maassa näkyi vielä laikuissa lunta. Pienimmän piipun päässä kyykki naakka. Vaikutti aktiiviselta. Tuumailin mielessäni ettei siellä ole hyvä pesän paikka. Jos siellä on lunta, se sulaa. Oikeastaan, eihän lumisade mene piipun sisälle. Vai meneekö?
Seuraavassa havainnossa oli naakkoja kaksi. Koko kesän oli liikennettä piippuun ja piipusta ulos. Jos aamulla ei näkynyt, niin ne ilmestyivät yhdeksän - kymmenen maissa. "Kahvitunnilla". Sellaiseen ajatukseen päädyin, että hoitivat kaksi pesuetta. Suojaisa paikka.
Piippu on siksi kapea, ettei siihen mahdu kuin kulkemaan. Missä pesä on? Venäläisten rakentama virkailijan asunto. Jos siinä on yläpalotakka, siinä on hyvää tilaa. Jos siinä on takka ja suorassa hormissa savupelti, siinä on niukasti tilaa. Entä takan tulipesä? Onko suljettava suuaukko. En ilkeä mennä kysymään, enkä voisi itse nousta katolle. Veisinkö videon, jos saan sen aikaiseksi? Talossa ei ole vakituista asutusta.
Helmikuun 6 päivä ruokaillessani havaitsin piipun päällä naakan. Panin ruokaa suuhuni ja vilkaisin, naakkoja oli kaksi. Arvelin toisen tulleen lennähtämällä. Ei kai muuten.
Helmikuun 9 päivä suunnittelin ateriaa. Satuin vilkaisemaan ikkunasta. Piipun päällä oli naakka. Jäin katsomaan, eikä mennyt kauan, kun siihen lensi toinen. Jäin seuraamaan. Kurkkivat hetken ja toinen sukelsi piippuun. Viivähti siellä ehkä minuutin, kun tuli ulos. Kurkkivat ja lensivät yhdessä pois. Jonkinlainen probleema, Mitä varten käy yhä piipussa? Katsovatko uutta?
Helmikuun 11 päivä. Piipun päälle istahti yksi naakka. Jäin katsomaan. Kyllä vain, naakka sukelsi piippuun, viivähti hetken, alle minuutin, tuli ulos. Lensi pois. Täytyy virittää kamera, saan talvista kuvaa naakkojen kanssa. Ehkä?
Lauantai helmikuun 12 päivä klo 10:35. Viritin ruokani lämpiämään. Silmiini vilahti liikettä. Kas vain, naakat jälleen! Katkaisin liedestä virran, halusin seurata. Melko pian toinen sukelsi piippuun. Jälleen kerran. Piipussa kävijä ei viipynyt pitkään. Tuli ulos ja pari lensi matkoihinsa.
Huomisesta alkaen viritän kameran. Asetan valmiiksi jalustalle ja suuntaan osapuilleen. Jos tai kun naakkoja näkyy panen kameraan akun, nostan jalustoineen pöydälle, panen akun ja yritän kuvata. Saa Nähdä? Jos?
Tämä oli tallennettuna. Julkaisen nyt, että saa joku muukin tietää. Lisään tähän, jos aihetta ilmaantuu.
Aihetta ilmaantui. Tänään maanantaina 14 helmikuuta sommittelin ateriaani. Kyllä vain, piipun päällä näkyi naakka. Kamera pöydälle ja akku paikoilleen. Naakkoja olikin kaksi. Eikä aikaakaan, kun toinen sukelsi piippuun ja toinen kurkki. Herää kysymys jälleen; mitä ja miksi? Syömistäni eivät häiritse. Kameran viereen mahtuu lautanen. Tulevatko huomenna?
Keskiviikko 16 helmikuuta. Näkyi naakka piipun päällä. Hidastettujen liikkeidenkin avulla sain kameran pöydälle ja käyntiin juuri oikealla hetkellä. Piipusta nousi istuvan kurkkijan vierelle kaveri.