Olemme vaarassa

 Vaaran uhka on todellinen. Sodan jälkeisinä vuosina saarnasivat maailmanlopusta. Oliko se vain yleistä pessimismiä, ihmiset puhuivat siitä. Lahkosaarnaajat näkivät markkinaraon. Ovelimmat pelottelivat ja huijasivat. Käskivät myydä talonsa ja antaa rahat Jeesukselle. 

Yksityiskohtia en pannut mieleeni, humpuukiksi arvelin. Maailmanlopun ennustukset käsittelivät Antikristusta ja Jeesuksen toista tulemista ja aivan lähiaikoina. - Tehkää parannus!

Ohemäen talossa kuuntelin saarnaajaa. Hoikka pitkä mies vaaleansinisessä puvussa oli vakuuttavan tuntuinen. Jeesuksen tuleminen tuntui olevan jo kynnyksellä. Me jästipäät vetosimme väitettyyn Jeesuksen sanomiseen: - Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni. Luulimme tietävämme, ettei kaikki kansat vielä ole. Sananselittäjä sanoi lauseen olevan väärin suomennettu. Jeesus tarkoitti: - Kaikista kansoista. Opetuslapsia on jo kaikista kansoista. Onko? 

Tänä päivänä ei ole kevyen huumorin aika. Vai onko? Maailmanlopun vaara on todellinen. Putinin sormi on atomiaseen liipaisimella. Onko putin Antikristus tai jumalan armoitettu. Tsaarin dokumentit alkoivat "Minä Venäjänmaan Keisari Jumalan Armosta, päätän - "

En pysty ennustamaan, enkä osaa edes arvella lähitulevaisuuden tapahtumia. Diktaattori ei toimi järjen mukaisesti, eikä arvattavasti. Vaikea uskoa Venäjän voittoon, mutta mitä tekee sodan aloittaja, kun tulee epätoivoinen tilanne. Ydinaseen käyttöön verrattuna Tshernobylin pamaus oli nallipyssyn luokkaa.

Ydinsotaa ei pääse pakoon. Ydinsotaa vastaan ei voi puolustautua. Ydinsodalta ei säästy merten kalat eikä taivaan linnut.

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä - "

 Valta turmelee, ehdottomasti. Liian pitkään liian suurta valtaa on vahingoksi vallanpitäjälle. Menettää kokonaan järkensä. Diktaattoreista tulee kieroontuneita. Kaikki tunnetut diktaattorit ovat olleet enemmän tai vähemmän kahjoja, Napoleonkin. Tosiasiaa ei vain ajoissa huomata.  

Blogin tiedoissa on mailman maat asetettu "vaateriin". Siitä näkee miten suhteettoman suuri pinta-alaltaan on Venäjä. Venäjän johtajan valta kasvoi suhteettomaksi. Sellaista ei kenenkään pää kestä. 

Alikersantti Aarne Saarinen sanonut: "Noin suurta maata ei voi valloittaa." Noin suurta maata lienee vaikea hallita. Oliko liikaa nykyiselle rosvolle? Aikalaisten dokumenteista saa lukea: "Stalin uskoi elävänsä ikuisesti." Mitä uskoo nykyinen? Ei ainakaan tarvitse valloittaa lisäalueita. Kai se vallanjano on suunnaton. Suunnattoman suuri.

Ennen "operaatiota" panin merkille, miten "asiantuntijat" puntaroivat. Puhuivat ainoastaan sodasta ja sodan mahdollisuudesta. Kuuliko kukaan kenenkään puhuvan rauhasta? Minä en muista sellaista kertaakaan.    

Sanalla natsi on kolkko kaiku. Nyt tämä rosvo sanoo ukrainalaisia ja meitäkin natseiksi. Siinä puhuu moneen potenssiin korottunut natsi. 

Vielä kerran Leena

 En muista, enkä osaa yhdistää, missä silloin asuttiin. Vierailimme Helsingissä. Majailimme Velin porukan luona Kapteeninkadulla. En muista sitäkään, olimmeko koko porukalla, vaiko vain minä Leenan ja Tuijan kanssa? 

Läksin Leenan ja Tuijan kanssa kävellen Helsingin keskustaan. Aurinkoinen päivä. Satuimme sellaiselle väylälle, jossa vaelsi järjestäytynyt kulkue. Ilmeisesti useita satoja naisia, joukkovoimistelijoita esityksensä jälkeen. Mukavan näköistä porukkaa jäimme seuraamaan. Tuijaa pitelin kädestä. Kehotin Leenaa seisomaan lähellä vieressä. 

Sitten havaitsin, että Leenaa ei ollut??!! Ilmeisesti lähtenyt valumaan kulkueen myötä, samaan suuntaan. Tuija oli niin pieni, etten voinut muuta, kun vein hänet Kapteeninkadulle. Sitten poliisiasemalle. Välittömästi läksivät etsimään. Olin vakuuttunut, että Leena on mennyt Pitkänsillan suuntaan. Poliisit toimivat omalla logiikallaan. Tiesin, ettei Leena voinut mennä Kapteeninkadun suuntaan, ei osannut. 

Kun kaartelimme siellä, missä Leena katosi, poliisit halusivat tarkistaa Kapteeninkadun ympäristön. Sinänsä väärä suunta olikin oikea. Poliisit ajoivat Mannerheimintietä suuntaan, missä on Kapteeninkatu. Kuinka ollakaan, näin Leenan seisovan jonkun naisen vierellä Rautatieaseman edustalla. Poliisi kysyi, onko varmasti? - Kyllä on Leena!

 Siihen paikkaan oli kielto, mutta poliisit voivat pysähtyä. Loikkasin autosta ja läksin juoksemaan täyttä vauhtia. Nainen havainnut Leenan hämmennyksen. Leena arvellut ehkä asemalta osaavansa Velille.  Sen arvelun perusteella toi hänet asemalle. Sattui hyvin.

Kävelimme kohti Mannerheimintietä. Vanhempi herrasmies jäänyt odottamaan meitä. Kertoi hämmästyneensä poliisiautosta kovasti juoksemaan lähtevää miestä.    

Leena elokuvissa!!??

 Kauan kesti! Vasta hiljattain kuulin Leenan mainitsevan, kun panivat hänet roskalaatikkoon! Se on jäänyt muhimaan ja tajusin ihan äsken, mitä silloin on tapahtunut. Pengerkadulta Leena kävi sunnuntaisin lasten elokuvissa. 

Sen kohtalokkaan päivän muistan kuin katsoisin elokuvaa. Annettiin Leenan mennä toisten tenavien kanssa. Elokuvan jälkeen menin vastaan. Olin paikalla hyvissä ajoin. Melko läheltä seurasin ulostulijoita. Ihmettelin, miten Leena pystyi livahtamaan, niin etten huomannut. Menin Hämeentietä Leenan arvelin lähteneen Pengerkatua. Kiirehdin Pengerkatua, että tavoittaisin Leenan. Ei näkynyt Leenaa, eikä ollut kotona. ??? Heti läksin etsimään paikoista, joissa kävivät porukalla leikkimässä. Usein Karhupuistossa. Kiertelin ympäriinsä, kävin välillä kotona. Kolusin joka kolkan. Ei Leenaa. Menin jälleen kotiin. Leena olikin kotona. Istui pöydän ääressä syömässä jotain. Melko likaisena. Oli vaitonainen ja likainen. Ei vastannut kysymyksiin, missä olit? En tivannut enempää, hyvä kun oli ehjänä. Minulle helpotus.

Niin, vasta vanhana tiedän tapahtumien kulun. Asui siinä ympäristössä vähävaraista porukkaa. Joku ottanut Leenan elokuvarahan ja sulloneet Leenan Roskalaatikkoon. Parin kuutiometrin kokoinen peltikannellinen betonisäiliö. Päädyssä luukku ilmeisesti niin painava, ettei Leena jaksanut aukaista. Leenalla ei ollut raha tallella. Luulin käyneen elokuvissa. 

Tuntuu kamalalta. Leena ollut roskalaatikossa koko elokuva-ajan ja koko ajan, kun etsin ympäri Kalliota. Leenan likaisuus tuli roskalaatikosta. Kuka mahtoi päästää Leenan pinteestä? 

Luotettiin Leena menemään toisten tenavien mukana. Elokuvien jälkeen saattavat viivytellä, siksi menimme joka kerta elokuvan loputtua vastaan.

Lippu maksoi viisikymmentä markkaa. Kerran ei ollut viiskymppistä, annoin satasen. Leenalla ei ollut palatessa viiskymppistä. Kysyin siitä.  "- ostin kaksi lasten lippua." Ihmettelyyni selitti: "- Saan minä ostaa kaksi lasten lippua, jos haluan." Pätevään selitykseen vastasin: - Saat, saat.       

Tänä päivänä

 Optikon mukaan kaihileikattu näkökykyni on erinomainen. Ajokorttiasiaa hoitava lääkäri sanoi samaa, sanoi omaansa paremmaksi. Lähilasit tarvitsen. Lasien suunnitteluun vaikutti jalat!? Etäisyyteen.

Pienen päänkivistyksen luulin tulevan ruutujen tuijotuksesta. Tarkemmin tunnustellessa uskon sen tulevan poskiontelosta. Enemmän vasemmanpuolisesta. En vaivaa lääkäriä. Tiedän se parantuvan aikanaan.

Ajaessani Joroisista Varkauteen leipiä, tunsi silmissäni jotain häikkää. Kevättalvinen auringonpaiste ja hohtavat hanget arvelin syyksi. Ostin paluumatkalle aurinkolasit, huonolaatuisia ne kaupoissa olivat. Oudoksuin, kun silmänympäryksissä tuntui kosketuskipua. Ei häikäistynyttä, vaan poskiontelovaiva. Sitä ilmaantui usein. Vuosikymmeniin en havainnut. Arvelin, siitä asti kun aloin käyttämään valkosipulia. Säännöllisesti joka päivä. Jäiköhän viimeaikoina väliin. 

Entä nestevajaus? Usein syön keittoruokaa, siinä nestettä. Pakastepaketissa reilusti kuhaa. Sitä söin kolmena päivänä. Vähemmän vettä? Muistini ei kerro nautitun veden määrää. Kai pitää keskittyä.

Eilisaamuna nukuin pitkään. Pelkäsin valvovani, saamani huonosti unta. Turha pelko sillä kertaa, en muista valvomista, siis nukahdin nopeasti. Luonnolliset yöheräämiset tulevat, mutta joka kerta nukahdin uudelleen. Painuin pehkuihin puoli yhdeltätoista. Aamuherääminen varttia vaille kahdeksan. Pitkä uni. 

Maanantaina kävin uimahallilla. Pukuhuoneeseen mentyä tunsin sydänoireen, se tulee joskus. Hartioihin keskikohdalle pistemäinen kipu. Istuin hiljaa, kunnes hellitti. Lämpö tekee hyvää. Löylyttelykin Jari Laukkasen mukaan. Uin vain altaan edestakaisin. Tiistaina keskittyminen riitti aikaan optikolla. Tämän päivän pyhitin lepäämiselle. Kuitenkin vähän lumitöitä. Aura puhdistaa vapaan osan, mutta auton ympäryksen itse. Ohut kerros märkää lunta. Siivosin sen, ettei ennätä kovettua. Huomenna uimahalliin.    

Vähällä järjellä

 Maailman politiikasta puuttuu järki. Asia ei ole minun hoksaamani, kuka lienee havainnut?                         Media hulluntuu aina entistä enemmän. Suuret presidentit suurista valtioista keskustelevat puhelimitse. Keskustelevatko? "Minä vähä eppäelen." Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vain esittävät oikeutetuiksi uskomiaan vaatimuksia. Uhittelu on huipussaan. Kuten aikoinaan riitelevät poikaset: "Jos et usko, niin meidän isä - "

Syttyykö sota? Miten sota syttyy? Kenen syystä? Kenen eduksi? Miksiköhän kukaan ei puhu RAUHASTA? Suurvaltojen kanssa samaa vatvovat meidänkin "asiantuntijat". Puntaroinnin sijaan pitäisi vaatia kovalla äänellä rauhaa.

Vaikka kului yli kahdeksan vuosikymmentä, muistan kuin elokuvasta kasvojen huolestuneen ilmeen, kun nuori äiti Pielaveden Taipaleen kylässä Korpelan tuvassa sanoi: "Sota on syttynyt." Kuullut sen naapurin radiosta. Heillä ei ollut radiota, eikä Korpelaan tullut koskaan radiota. Sota vaikutti kaikkiin. Miehet rintamalle. Sodista päättäjät eivät itse joudu sotatantereelle. Leskiä ja orpoja tulee mittaamattomat määrät. 

"Suomea ei voi verrata Ukrainaan." Ei tietenkään, mutta Ukrainan olisi syytä oppia Suomelta. Oppia, kuinka on mahdollista tulla toimeen Venäjän naapurina. Suomalaisten "paremmat piirit" häpeävät suomen "nöyristelyä". Saksalaiset keksineet halventavan "suomettumisen". Tänä päivänä Suomi on suhteellisen itsenäinen. Pienten maiden itsenäisyys on suhteellista. Se on mahdollista, kun isommat "suvaitsevat". 

USA on "maailmanpoliisi". Onko? Köyhien maiden köyhät kansalaiset ihmettelevät selkkauksien keskellä: "miksi Amerikka ei tule apuun?" Penskana minäkin ymmärsin Amerikkana vain yhden, kun puhuttiin USA:sta. Suomestakin menivät Amerikkaan. Siellä on lukuisia valtioita. Kansakouluaikaan tulin tietoiseksi: United States of America. 

Virolaisillekaan ei tullut Amerikasta valkoista laivaa. Eikä tule muillekaan. Ei Ukrainalle.

Ukraina kuului "suureen sosialististen kansojen perheeseen". Määritelmä tarkoitti itseasiassa orjuutta. Maailman onneksi se perhe hajosi. Pikemmin kuin kukaan uskoi. 

Kansainvälisen oikeuden vahdit moittivat Venäjää Krimin tilanteesta. Syytä on. Mutta kenelle Krim oikeastaan kuuluu? Neuvostoliitto kuulemma lahjoittanut sen Ukrainalle. Palauttiko Venäjä omansa? Tuskin löytyy oikeaa vastausta. Sellainenkin kansanmurha lienee tosiasia: Krimin Tataarit.

Ukraina alkoi pullikoimaan. Ajoivat vaaleilla valitun presidentin maanpakoon. Eri asia, oliko vaalit rehelliset? Ahkeroimalla rauhan töissä ja valitsemalla aikanaan mieleisen presidentin, pystyneet elämään rauhassa. Siitä huolimatta, että silloinen presidentti oli venäjämielinen. Tuttu merkitys meillekin.

En tiedä, oliko nöyristely kunniatonta? Ehkä oli. Korpifilosofin näkökulmasta näyttää, että Suomi on Amerikan edessä rukousasennossa. Nöyryyttä sekin.                

Naakat

Vielä tammikuun 22 päivä kävi naakat. Tuuli hajotti pakkasen puremaa lunta piippujen päältä. Ruokailupaikaltani on suora näköyhteys taloon. Säpsähdin havaitessani naakkaparin piipun päällä, josta tallensin naakkojen elämää pitkin kesää. Nyt vierailivat sydäntalvella. Vierailuun näytti olevan syy. Päättelen siitä, kun kurkkivat jonkin aikaa sisälle piippuun, aivan kuin siellä olisi jotain. 

Havaitsin mediassa pohtimista eläinten kyvystä suremiseen. Silloin ei minulla ollut kuvausvälineitä, mutta tallensin kirjoittamalla. Elokuussa tuli äkkinäinen sateinen kylmän aalto. Hyttyset hävisivät. Seuraamani pääskypesän emopari poistui ruokaisille paikoille. Kylmän viikon aikana poikaset kuolivat nälkään. Emot palasivat. Emo tarjosi ötökkää pesän reunalta näkyvälle päälle, kuolleelle.

Emot asettuivat rinnakkain putken päälle katon rajaan. Siinä kyhjöttivät kaksi vuorokautta hievahtamatta mihinkään. Selvä suru. Hätistelin ne ulos. Läksivät selvästi vastahakoisesti 

Tarina alkoi huhtikuun loppupuolella. Talon katolla on kolme piippua. Iso, vähän pienempi ja pienin. Vain ison päästä nousee joskus savu. Maassa näkyi vielä laikuissa lunta. Pienimmän piipun päässä kyykki naakka. Vaikutti aktiiviselta. Tuumailin mielessäni ettei siellä ole hyvä pesän paikka. Jos siellä on lunta, se sulaa. Oikeastaan, eihän lumisade mene piipun sisälle. Vai meneekö?

Seuraavassa havainnossa oli naakkoja kaksi. Koko kesän oli liikennettä piippuun ja piipusta ulos. Jos aamulla ei näkynyt, niin ne ilmestyivät yhdeksän - kymmenen maissa. "Kahvitunnilla". Sellaiseen ajatukseen päädyin, että hoitivat kaksi pesuetta. Suojaisa paikka.

Piippu on siksi kapea, ettei siihen mahdu kuin kulkemaan. Missä pesä on? Venäläisten rakentama virkailijan asunto. Jos siinä on yläpalotakka, siinä on hyvää tilaa. Jos siinä on takka ja suorassa hormissa savupelti, siinä on niukasti tilaa. Entä takan tulipesä? Onko suljettava suuaukko. En ilkeä mennä kysymään, enkä voisi itse nousta katolle. Veisinkö videon, jos saan sen aikaiseksi? Talossa ei ole vakituista asutusta.

Helmikuun 6 päivä ruokaillessani havaitsin piipun päällä naakan. Panin ruokaa suuhuni ja vilkaisin, naakkoja oli kaksi. Arvelin toisen tulleen lennähtämällä. Ei kai muuten.

Helmikuun 9 päivä suunnittelin ateriaa. Satuin vilkaisemaan ikkunasta. Piipun päällä oli naakka. Jäin katsomaan, eikä mennyt kauan, kun siihen lensi toinen. Jäin seuraamaan. Kurkkivat hetken ja toinen sukelsi piippuun. Viivähti siellä ehkä minuutin, kun tuli ulos. Kurkkivat ja lensivät yhdessä pois. Jonkinlainen probleema, Mitä varten käy yhä piipussa? Katsovatko uutta?

Helmikuun 11 päivä. Piipun päälle istahti yksi naakka. Jäin katsomaan. Kyllä vain, naakka sukelsi piippuun, viivähti hetken, alle minuutin, tuli ulos. Lensi pois. Täytyy virittää kamera, saan talvista kuvaa naakkojen kanssa. Ehkä?      

Lauantai helmikuun 12 päivä klo 10:35. Viritin ruokani lämpiämään. Silmiini vilahti liikettä. Kas vain, naakat jälleen! Katkaisin liedestä virran, halusin seurata. Melko pian toinen sukelsi piippuun. Jälleen kerran. Piipussa kävijä ei viipynyt pitkään. Tuli ulos ja pari lensi matkoihinsa.

Huomisesta alkaen viritän kameran. Asetan valmiiksi jalustalle ja suuntaan osapuilleen. Jos tai kun naakkoja näkyy panen kameraan akun, nostan jalustoineen pöydälle, panen akun ja yritän kuvata. Saa Nähdä? Jos?

Tämä oli tallennettuna. Julkaisen nyt, että saa joku muukin tietää. Lisään tähän, jos aihetta ilmaantuu.    

Aihetta ilmaantui. Tänään maanantaina 14 helmikuuta sommittelin ateriaani. Kyllä vain, piipun päällä näkyi naakka. Kamera pöydälle ja akku paikoilleen. Naakkoja olikin kaksi. Eikä aikaakaan, kun toinen sukelsi piippuun ja toinen kurkki. Herää kysymys jälleen; mitä ja miksi? Syömistäni eivät häiritse. Kameran viereen mahtuu lautanen. Tulevatko huomenna?

Keskiviikko 16 helmikuuta. Näkyi naakka piipun päällä. Hidastettujen liikkeidenkin avulla sain kameran pöydälle ja käyntiin juuri oikealla hetkellä. Piipusta nousi istuvan kurkkijan vierelle kaveri.     

Korttipeli

Joku tenava kysyi: "miksi lääkäri antaa höperölle ukille ajokortin?"                                                                Kävin lääkärillä. Tutkivat, mutta eivät hutkineet. Lupaavat ajokortin kahdeksi vuodeksi. Tälle höperölle.    Tiedot ovat menneet viralliselle taholle. Pääsee tilaamaan uutta korttia.