Maailman politiikasta puuttuu järki. Asia ei ole minun hoksaamani, kuka lienee havainnut? Media hulluntuu aina entistä enemmän. Suuret presidentit suurista valtioista keskustelevat puhelimitse. Keskustelevatko? "Minä vähä eppäelen." Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vain esittävät oikeutetuiksi uskomiaan vaatimuksia. Uhittelu on huipussaan. Kuten aikoinaan riitelevät poikaset: "Jos et usko, niin meidän isä - "
Syttyykö sota? Miten sota syttyy? Kenen syystä? Kenen eduksi? Miksiköhän kukaan ei puhu RAUHASTA? Suurvaltojen kanssa samaa vatvovat meidänkin "asiantuntijat". Puntaroinnin sijaan pitäisi vaatia kovalla äänellä rauhaa.
Vaikka kului yli kahdeksan vuosikymmentä, muistan kuin elokuvasta kasvojen huolestuneen ilmeen, kun nuori äiti Pielaveden Taipaleen kylässä Korpelan tuvassa sanoi: "Sota on syttynyt." Kuullut sen naapurin radiosta. Heillä ei ollut radiota, eikä Korpelaan tullut koskaan radiota. Sota vaikutti kaikkiin. Miehet rintamalle. Sodista päättäjät eivät itse joudu sotatantereelle. Leskiä ja orpoja tulee mittaamattomat määrät.
"Suomea ei voi verrata Ukrainaan." Ei tietenkään, mutta Ukrainan olisi syytä oppia Suomelta. Oppia, kuinka on mahdollista tulla toimeen Venäjän naapurina. Suomalaisten "paremmat piirit" häpeävät suomen "nöyristelyä". Saksalaiset keksineet halventavan "suomettumisen". Tänä päivänä Suomi on suhteellisen itsenäinen. Pienten maiden itsenäisyys on suhteellista. Se on mahdollista, kun isommat "suvaitsevat".
USA on "maailmanpoliisi". Onko? Köyhien maiden köyhät kansalaiset ihmettelevät selkkauksien keskellä: "miksi Amerikka ei tule apuun?" Penskana minäkin ymmärsin Amerikkana vain yhden, kun puhuttiin USA:sta. Suomestakin menivät Amerikkaan. Siellä on lukuisia valtioita. Kansakouluaikaan tulin tietoiseksi: United States of America.
Virolaisillekaan ei tullut Amerikasta valkoista laivaa. Eikä tule muillekaan. Ei Ukrainalle.
Ukraina kuului "suureen sosialististen kansojen perheeseen". Määritelmä tarkoitti itseasiassa orjuutta. Maailman onneksi se perhe hajosi. Pikemmin kuin kukaan uskoi.
Kansainvälisen oikeuden vahdit moittivat Venäjää Krimin tilanteesta. Syytä on. Mutta kenelle Krim oikeastaan kuuluu? Neuvostoliitto kuulemma lahjoittanut sen Ukrainalle. Palauttiko Venäjä omansa? Tuskin löytyy oikeaa vastausta. Sellainenkin kansanmurha lienee tosiasia: Krimin Tataarit.
Ukraina alkoi pullikoimaan. Ajoivat vaaleilla valitun presidentin maanpakoon. Eri asia, oliko vaalit rehelliset? Ahkeroimalla rauhan töissä ja valitsemalla aikanaan mieleisen presidentin, pystyneet elämään rauhassa. Siitä huolimatta, että silloinen presidentti oli venäjämielinen. Tuttu merkitys meillekin.
En tiedä, oliko nöyristely kunniatonta? Ehkä oli. Korpifilosofin näkökulmasta näyttää, että Suomi on Amerikan edessä rukousasennossa. Nöyryyttä sekin.
