Kauan kesti! Vasta hiljattain kuulin Leenan mainitsevan, kun panivat hänet roskalaatikkoon! Se on jäänyt muhimaan ja tajusin ihan äsken, mitä silloin on tapahtunut. Pengerkadulta Leena kävi sunnuntaisin lasten elokuvissa.
Sen kohtalokkaan päivän muistan kuin katsoisin elokuvaa. Annettiin Leenan mennä toisten tenavien kanssa. Elokuvan jälkeen menin vastaan. Olin paikalla hyvissä ajoin. Melko läheltä seurasin ulostulijoita. Ihmettelin, miten Leena pystyi livahtamaan, niin etten huomannut. Menin Hämeentietä Leenan arvelin lähteneen Pengerkatua. Kiirehdin Pengerkatua, että tavoittaisin Leenan. Ei näkynyt Leenaa, eikä ollut kotona. ??? Heti läksin etsimään paikoista, joissa kävivät porukalla leikkimässä. Usein Karhupuistossa. Kiertelin ympäriinsä, kävin välillä kotona. Kolusin joka kolkan. Ei Leenaa. Menin jälleen kotiin. Leena olikin kotona. Istui pöydän ääressä syömässä jotain. Melko likaisena. Oli vaitonainen ja likainen. Ei vastannut kysymyksiin, missä olit? En tivannut enempää, hyvä kun oli ehjänä. Minulle helpotus.
Niin, vasta vanhana tiedän tapahtumien kulun. Asui siinä ympäristössä vähävaraista porukkaa. Joku ottanut Leenan elokuvarahan ja sulloneet Leenan Roskalaatikkoon. Parin kuutiometrin kokoinen peltikannellinen betonisäiliö. Päädyssä luukku ilmeisesti niin painava, ettei Leena jaksanut aukaista. Leenalla ei ollut raha tallella. Luulin käyneen elokuvissa.
Tuntuu kamalalta. Leena ollut roskalaatikossa koko elokuva-ajan ja koko ajan, kun etsin ympäri Kalliota. Leenan likaisuus tuli roskalaatikosta. Kuka mahtoi päästää Leenan pinteestä?
Luotettiin Leena menemään toisten tenavien mukana. Elokuvien jälkeen saattavat viivytellä, siksi menimme joka kerta elokuvan loputtua vastaan.
Lippu maksoi viisikymmentä markkaa. Kerran ei ollut viiskymppistä, annoin satasen. Leenalla ei ollut palatessa viiskymppistä. Kysyin siitä. "- ostin kaksi lasten lippua." Ihmettelyyni selitti: "- Saan minä ostaa kaksi lasten lippua, jos haluan." Pätevään selitykseen vastasin: - Saat, saat.
